Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
Ihmisiä aivopestään todella tehokkaasti ostamaan kaikkea ihan kummallista ja turhaa tavaraa. Ostetaan asioita, joita "kuuluu olla" tai joista vakuutellaan että ilman ei voi elää. Meilläkin olisi ties mitä kaikkea jos kuunneltaisiin läheisten vinkkejä ja seurattaisiin mainontaa. Kerran anoppi toi meille sellaisen veivattavan omenankuorijahärpäkkeen. On kuulemma tosi kätevä omenoiden kuorimiseen. Siitä vehkeestä näki kyllä testaamattakin että perinteinen kuorimaveitsi on kätevämpi ja nopeampi kuorimisesta välineen pesuun. Meni muuten heti seuraavan erän mukana lahjoitukseen.
Meillä on 5 omenapuuta. Laite on todella kätevä.
Teen omenaraastetta aina ämpärillisen kerralla. Kuorin omenat, otan keskiosan pois, halkaisem 4 osaan ja raastan raastimella.
Nopeaa.
Kuorimaveitsellä tulee jossain vaiheessa rakkoMutta eihän omenoita, varsinkaan kotimaisia, tarvitse tai edes kannata kuoria? Siinä haaskaa omenan terveellisimmän osan ja paljon makua.
Mä raastan omenat. Ilman raastamista kuoret jää aina kiinni raastimeen.
Pakastan omenaraasteen levyinä. Siitä otan palan ja laitan puuroon.
Oon tehnyt tämän niin moneen kertaan, tämä toimii
Itsekin raastan omppuja, tosin yleensä yhden kerrallaan niin en ole tuota kuoriongelmaa huomannut. Mutta tosi hyvä, että omenat tulevat myös käyttöön, eivätkä tipahtele maahan mätänemään niin kuin monilla omenapuullisilla! :)
Tässä hyvä esimerkki siitä, että jokainen tietää parhaiten omat tavaratarpeensa ja yhdelle täysturhake voi olla toiselle tosi tarpeellinen kapine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ajattelin ettei kukaan halua tuommoista ns.mainostavaraa ja siksi tempasin ne roskiin, myyn kyllä itse kaikki käyttökelpoiset eteenpäin kirpparilla🙈Mutta nyt olen ottanut linjan, että yhtään tuubihuivia yms ei oteta vaikka tulis mistä ja ilmaiskorista otan vain jos tarvitsen😅Vain mitä oikeesti voi hyödyntää ja käytetään. Nyt on monessa tapahtumassa ollutkin esim.saippuakuplia ja ne tulee kesän aikana käytettyä.
Päätin että rakastan tavaroitani ja että mun ei tarvi edes yrittää luopua niistä. Tuli heti helpottunut olo.
Sanakirjatko ovat viihdyttävää ulkomaankielistä kirjallisuutta? Sinähän se vitsin heitit.
Näillä pääsee jo alkuun kodin siivouksessa!
https://www.youtube.com/c/Aurikatariina?app=desktop&cbrd=1
https://www.https://www.duodecimlehti.fi/duo12368martat.fi/marttakoulu/…
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pursuaako-kotisi-tavaraa-tasta-tied…
https://ylehttps://yle.fi/uutiset/3-8818106.fi/aihe/artikkeli/2016/01/1…
https://yle.fi/uutiset/3-6789016
https://yle.fi/uutiset/3-6542083
https://yle.fi/uutiset/3-12087801
https://www.kaleva.fi/himohamstraajien-taydet-asunnot-ovat-paloturvalli…
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/huoletonta-kerailya-vai-pakonoma…
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/9bdc7359-ce2b-4a36-b81c-270…
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/hamstraaja-ei-pysty-luopumaan-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaapit pursuaa mut en näe sitä tarpeetonta missään. Siis kaikkia eteisen ulkovaatteita käytetään, ei toki täysin mieleisiä mut vaikea valita mitä voisi poistaa. Ehkä on vaan liian pienet tilat ja monta asukasta.
Vierailija kirjoitti:
Päätin että rakastan tavaroitani ja että mun ei tarvi edes yrittää luopua niistä. Tuli heti helpottunut olo.
Sama täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaapit pursuaa mut en näe sitä tarpeetonta missään. Siis kaikkia eteisen ulkovaatteita käytetään, ei toki täysin mieleisiä mut vaikea valita mitä voisi poistaa. Ehkä on vaan liian pienet tilat ja monta asukasta.
Se fakta että asunnot on kauhean pieniä ja niissä ei ole säilytystilaa.
Ihminen tarvitsee varsinkin Suomessa missä on kylmää, tietyn määrän tavaraa vähintään. Jos me ei mahdu, eihän se ole asukkaan vika että hänellä on liian paljon tavaraa, vaan hänellä on liian pieni asunto ja liian vähän säilytystilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaapit pursuaa mut en näe sitä tarpeetonta missään. Siis kaikkia eteisen ulkovaatteita käytetään, ei toki täysin mieleisiä mut vaikea valita mitä voisi poistaa. Ehkä on vaan liian pienet tilat ja monta asukasta.
Se fakta että asunnot on kauhean pieniä ja niissä ei ole säilytystilaa.
Ihminen tarvitsee varsinkin Suomessa missä on kylmää, tietyn määrän tavaraa vähintään. Jos me ei mahdu, eihän se ole asukkaan vika että hänellä on liian paljon tavaraa, vaan hänellä on liian pieni asunto ja liian vähän säilytystilaa.
Totta. Kaveriperhe osti rivariasunnon, 4h+keittiö+sauna-khh, lasten huoneissa ei ole ollenkaan komeroita, isossa makkarissa on jonkin sortin vaatehuoneratkaisu, eteisessä ainoa säilytystila on vaatenaulakon yläpuolella olevat pienet kaapit. Käytännössä säilytystila on olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!
Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.
Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...
Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D
Eka juttu minkä aina teen uudessa työpaikassa (vain pubeja tähän mennessä, aina siivottavaa) on siivous, käyn hyllyt läpi parhaani mukaan, pyyhin ja heitän selkeän roskan pois. Sillä tavalla oppii parhaiten missä mitäkin säilytetään. Edellisessä paikassa oli parin vuosikymmenen paperit tallessa, pomo anteeksipyydellen pyysi että voisinko silputa niitä ja melkein hihkuin riemusta kun tykkään just tollasesta näpertämisestä x) Vajaa tunti kerrallaan pystyi tekemään, vanha silppuri ylikuumeni ja piti odottaa joten järjestelin sillä välin muuta :)
Työpaikalla varmasti tosi hieno juttu, mutta minulla on yksi tuttava, joka purkaa tätä järjestelyintoaan muiden ihmisten kodeissa. Siis ensimmäiseksi kun menee kylään jonnekin, alkaa pyyhkiä keittiön pöytää ja järjestellä sotkuja. Minusta tosi ahdistavaa. Älkää tehkö ainakaan näin, pliis :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
"et omista mitään ja olet onnellinen"
Älkää viitsikö jauhaa tätä salaliittojuttua. Jokaista kerran kahdessa vuodessa tarvittavaa tavaraa on turha jokaisen omistaa itse. Ellei rahaa ja tilaa ja aikaa ole rajattomasti, mikä tuskin pätee kovinkaan moneen.
Ohis, mutta ei se ole mikään salaliittojuttu, vaan WEF:n ihan julkinen tavoite ja ihanne. Se on sitten eri asia, pääsevätkö tavoitteeseensa. Tuskin kovin monia innostaa tämä ajatus onnellisuudesta, jossa ei omista mitään.
Mutta se on eri asia, että eihän kenenkään oikeasti tarvitse omistaa KAIKKEA. Ihan ne tärkeimmät vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään muulla vaikeuksia luopua nimenomaan kauniista asioista, esim. kauniista vaatteista?
Esimerkkinä, olen tässä nyt pari päivää epäröinyt ja pähkäillyt yhden mekon kanssa, jota olen ollut laittamassa Toriin myyntiin. Siinä on mielestäni ihan mielettömän kaunis kangas, mutta itse mekon malli ei sovi minulle yhtään. Näytän sen kanssa tasapaksulta pötköltä. Olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja, että ehkä voisin räätälöidä sitä itselleni sopivaksi, tai ehkä voisin purkaa koko mekon ja ommella siitä jotain muuta... no, näin tuskin tulee tapahtumaan, minulla on nimittäin ihan tarpeeksi jo kankaita ompeluharrastustani varten.
Joten mekko lentää myyntilaatikkoon. Mutta aina, kun otan sen sieltä kuvattavaksi, näen vain sen upean, uniikin kankaan enkä malta....
Miten tästä pääsee eroon? Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa, tiedän sen ihan järjen tasolla, mutta miksi luopuminen on niin vaikeaa?
Olen viime aikoina yrittänyt kokeilla sitä Konmarin "tuottaako iloa" -juttua, ja tuottaahan kauniit asiat paljon iloa. Mutta ei kauniista kankaasta mitään hyötyä silti ole kaapin perukoilla. Siinä pulma.
Säästä hyvä ihminen nyt kaunis vaate. Kadut poisheittämistä. Niin tein minäkin.
Mä ainakin poistin juuri yhden mekon jota olin säilyttänyt tosi pitkään koska se oli niin ihanan värinen. Mutta se ei koskaan istunut kunnolla tissien kohdalta, oli liian paljastava. Eli harvoin käytin ja aina oli vähän epämukava olo. Nyt kun on imettäessä vielä kuppikoko kasvanut niin sain viimeinkin päätettyä että turha sitä on hillota, kiertoon vaan. Eikä kaduta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!
Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.
Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...
Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D
Eka juttu minkä aina teen uudessa työpaikassa (vain pubeja tähän mennessä, aina siivottavaa) on siivous, käyn hyllyt läpi parhaani mukaan, pyyhin ja heitän selkeän roskan pois. Sillä tavalla oppii parhaiten missä mitäkin säilytetään. Edellisessä paikassa oli parin vuosikymmenen paperit tallessa, pomo anteeksipyydellen pyysi että voisinko silputa niitä ja melkein hihkuin riemusta kun tykkään just tollasesta näpertämisestä x) Vajaa tunti kerrallaan pystyi tekemään, vanha silppuri ylikuumeni ja piti odottaa joten järjestelin sillä välin muuta :)
Työpaikalla varmasti tosi hieno juttu, mutta minulla on yksi tuttava, joka purkaa tätä järjestelyintoaan muiden ihmisten kodeissa. Siis ensimmäiseksi kun menee kylään jonnekin, alkaa pyyhkiä keittiön pöytää ja järjestellä sotkuja. Minusta tosi ahdistavaa. Älkää tehkö ainakaan näin, pliis :D
Joo olen onnistunut tähän mennessä pitämään itseni kurissa toisten kodeissa. Paitsi äitin luona käydessä on aina pakko pestä tiskiallas mutta äiti vihaa sen pesemistä niin en usko että haittaa x) Itsellä kävi just kaveri pari päivää yökylässä ja halusi väen vängällä tiskata, oli kyllä tosi ahdistavaa kun oli ihan eri tekniikka (pesin vaivihkaa itse uusiksi melkein kaiken).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!
Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.
Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...
Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D
Eka juttu minkä aina teen uudessa työpaikassa (vain pubeja tähän mennessä, aina siivottavaa) on siivous, käyn hyllyt läpi parhaani mukaan, pyyhin ja heitän selkeän roskan pois. Sillä tavalla oppii parhaiten missä mitäkin säilytetään. Edellisessä paikassa oli parin vuosikymmenen paperit tallessa, pomo anteeksipyydellen pyysi että voisinko silputa niitä ja melkein hihkuin riemusta kun tykkään just tollasesta näpertämisestä x) Vajaa tunti kerrallaan pystyi tekemään, vanha silppuri ylikuumeni ja piti odottaa joten järjestelin sillä välin muuta :)
Työpaikalla varmasti tosi hieno juttu, mutta minulla on yksi tuttava, joka purkaa tätä järjestelyintoaan muiden ihmisten kodeissa. Siis ensimmäiseksi kun menee kylään jonnekin, alkaa pyyhkiä keittiön pöytää ja järjestellä sotkuja. Minusta tosi ahdistavaa. Älkää tehkö ainakaan näin, pliis :D
Karsimisen ensimmäinen sääntö on että vain omat tavarat saa karsia ja järjestellä, muiden tavarat luvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
"et omista mitään ja olet onnellinen"
Älkää viitsikö jauhaa tätä salaliittojuttua. Jokaista kerran kahdessa vuodessa tarvittavaa tavaraa on turha jokaisen omistaa itse. Ellei rahaa ja tilaa ja aikaa ole rajattomasti, mikä tuskin pätee kovinkaan moneen.
Ohis, mutta ei se ole mikään salaliittojuttu, vaan WEF:n ihan julkinen tavoite ja ihanne. Se on sitten eri asia, pääsevätkö tavoitteeseensa. Tuskin kovin monia innostaa tämä ajatus onnellisuudesta, jossa ei omista mitään.
Mutta se on eri asia, että eihän kenenkään oikeasti tarvitse omistaa KAIKKEA. Ihan ne tärkeimmät vaan.
Olen eri mutta tuosta "tavoitteesta" jotkut puhuvat kuin se olisi asia, johon ihmiskunta pakotetaan eivätkä ymmärrä, että aina on esitetty erilaisia utopioita (jotka ehkä ovat joidenkin mielestä enemmän dystopioita) jotka suunnilleen ikinä eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Salaliittojutun asiasta tekee siis se, että jotkut uskovat tuon olevan mystisen maailmaa kulisseista hallitsevan eliitin agenda, joka ajetaan läpi vaikka väkisin.
Mutta ei mennä tässä keskustelussa noihin vaan pysytään aiheessa, ketju on ollut tähän mennessä erittäin hyvä.
Olen järjestellyt kotini aika kelvolliseen muotoon ja kierrättänyt selvästi tarpeettoman pois ja hankin uutta parhaani mukaan harkiten ja tarpeeseen. Silti on alkanut tuntua, ettei kotini olisi kovin hyvin kuosissa ja, että pitäisi jaksaa tehdä enemmän. En vain oikein tiedä mitä ja miten.
En voi hankkiutua eroon kaikesta, josta en täysin pidä, sillä parempaa ei todennäköisesti löytyisi tilalle enkä edes pidä shoppailusta. Toisaalta haluan käyttää esim. vaatteet mahdollisuuksien mukaan loppuun. En ymmärrä mistä tyytymättömyyteni tulee. Voi olla, että työ on sittenkin vielä kesken. Pitäisi ehkä käydä vielä uudestaan kaikki läpi ja järjestellä säilytettävät entistä paremmin?
Onko muilla ollut samaa ja tiedättekö mistä on johtunut ja mikä on auttanut?
Paikka Kaikelle paikkakaikelle.fi ammattijärjestäjä Ilana Aalto
Martat martat.fi
Kirjat on maailman helpoin lajitella,
pokkarit menee sellaisenaan paperinkeräykseen,
ja
kovakantisista pahvikannet pahveihin ja sivut paperinkeräykseen,
tai jos kannet muovitettu niin sitten ne kannet energiajätteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestellyt kotini aika kelvolliseen muotoon ja kierrättänyt selvästi tarpeettoman pois ja hankin uutta parhaani mukaan harkiten ja tarpeeseen. Silti on alkanut tuntua, ettei kotini olisi kovin hyvin kuosissa ja, että pitäisi jaksaa tehdä enemmän. En vain oikein tiedä mitä ja miten.
En voi hankkiutua eroon kaikesta, josta en täysin pidä, sillä parempaa ei todennäköisesti löytyisi tilalle enkä edes pidä shoppailusta. Toisaalta haluan käyttää esim. vaatteet mahdollisuuksien mukaan loppuun. En ymmärrä mistä tyytymättömyyteni tulee. Voi olla, että työ on sittenkin vielä kesken. Pitäisi ehkä käydä vielä uudestaan kaikki läpi ja järjestellä säilytettävät entistä paremmin?
Onko muilla ollut samaa ja tiedättekö mistä on johtunut ja mikä on auttanut?
Mietin, että voiko kohdallasi olla kyse fantasiaminästä, vielä tässä vaiheessa? Eli ajattelet, että tavaranhallinta ei vielä ole "täydellistä" tai tarkastelet kotiasi ja vaatteitasi turhan kriittisin silmin. Vertailetko sitä mm. somessa oleviin täydellisiin minimalistisiin lopputuloksiin?
Tai sitten olet koukuttunut siihen endorfiinifiilikseen, mikä turhan tavaran raivaamisesta tulee ja kaipaat sitä lisää - vaikka kaikki onkin ihan ok. Ehkä apu voisi löytyä hyväntekeväisyydestä, muiden auttamisesta tai jostain ei-aineellisesta harrastamisesta?
Jos viihdyt kodissasi, se ON hyvässä kuosissa. Ja mikään ei estä sinua järjestelemästä kotiasi vaikka kuukausittain, jos se tuo sinulle iloa. Mitä jos vaihtelisit huonekalujen paikkaa?
Kiitos omenat raasteena pakkaseen -vinkistä! Tätä täytyy kokeilla.
Eka juttu minkä aina teen uudessa työpaikassa (vain pubeja tähän mennessä, aina siivottavaa) on siivous, käyn hyllyt läpi parhaani mukaan, pyyhin ja heitän selkeän roskan pois. Sillä tavalla oppii parhaiten missä mitäkin säilytetään. Edellisessä paikassa oli parin vuosikymmenen paperit tallessa, pomo anteeksipyydellen pyysi että voisinko silputa niitä ja melkein hihkuin riemusta kun tykkään just tollasesta näpertämisestä x) Vajaa tunti kerrallaan pystyi tekemään, vanha silppuri ylikuumeni ja piti odottaa joten järjestelin sillä välin muuta :)