tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä kodin sotkuisuus. En vaan saa karsittua ja järjestettyä, olen monta vuotta yrittänyt. Karsiminen on vaikeaa, en jaksa.

Tuo on tuttu tunne. Kodin sotkuisuus ja tavarakaaos lannisti ja olin vakuuttunut, etten koskaan onnistu saamaan kodista siistiä ja helposti siivottavaa. Olin välillä yrittänyt järjestellä ja karsia tavaroita, mutta puhti loppui aina kokonaiskuvaa miettiessä. Niitä loputtomia tasoja ja kaappeja täynnä tavaraa.

Noin vuosi sitten yritin karsimista uudelleen ja sillä tiellä olen edelleen. Päätin, että teen karsimisen pienissä osissa ja olen itselleni armollinen, jos tulee taukoja. Aloitin karsimalla yhden tavaran päivässä. Varasin roskapussin rikkinäisille ja laatikon kierrätettäville. Välillä karsin useita tavaroita päivässä, välillä tuli viikkojen tauko. Tärkeää oli, että minulla oli aikataulu milloin vien kierrätettävät esineet kierrätykseen. Muuten laatikko jäisi pyörimään nurkkiin.

Karsimisen alussa pidin listaa karsituista esineistä ja uusista kotiin kantautuvista esineistä, jotta hahmottaisin tavaravirran määrän. Listan pito kasvatti kynnystä hankkia uutta tilalle. Olen välillä hairahtunut heräteostoksiin ja osa harmittaa, mutta yritän ottaa niistä opikseni. Pidän kännykässä ostoslistaa, johon merkkaan päivämäärän ja tuotteen, jonka haluan. Jos kuukauden päästä edelleen haluan esineen, voin ostaa sen.

Karsimistyö ei ole osaltani valmis, mutta jatkan sitä oman jaksamisen mukaan. Suhtaudun kaaokseen lempeämmin, mahdollisuutena muuttaa asioita eikä uhkana, joka lannistaa. Suhteeni tavaroihin on muuttunut ja karsimisesta on tullut helpompaa. Olen mm. laittanut kiertoon kirjoja, joista en raaskinut luopua ensimmäisellä karsimiskierroksella. Karsimisen edetessä tajusin, etten tahdo lukea niitä uudelleen.

En myöskään jemmaa enää yhtä herkästi esineitä ja suoranaista roskaa ajatuksella, että niistähän voisi vielä tehdä jotakin tai jos niitä tarvitsee vielä johonkin. Esimerkiksi en säilö enää kaikkia kierrätykseen kelpaamattomia vanhoja vaatteita, joiden kankaasta saisi vielä tehtyä jotakin. Ompelen harvoin ja tavoitteena on karsia yhteen läpinäkyvään muovilaatikkoon kankaat ja vanhat tuunailtavat vaatteet. Vielä en ole tavoitteessa. Tällä hetkellä kankaita ja vaatteita on pari ylitse tursuavaa laatikkoa.

Pointtini on kai se, että etenee pieni askelin ja päättää välitavoitteita, jotka ovat helposti saavutettavissa ja siten kannustavat jatkamaan. Siitä se prosessi hiljaa muuttuu helpommaksi ja joku päivä huomaa muutosta tapahtuneen, kotona on väljempää ja oma mieli on keveämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Näinhän elämässä käy. Tarpeet muuttuvat ja siksi tavaraa tulee lisää.

Mä olen, luojan kiitos, edelleen etätöissä. Kun toimistolla joskus pyörähtää, en minä sitä varten jaksa jakkua laittaa päälle. Valitsen siisteimmän tavallisen paidan. Toimistolookini odottaa edelleen muotoutumistaan.

Nyt päällä on sellainen paita, millä en voisi ulos lähteä. Kainaloissa ja kyynärpäässä on jo reiät. Etumus on täysin siisti, joten voisin pistää kameran päälle. 😉

Aivan täysi ohis. Ei ole mitenkään tarkoitus arvostella, pidän tästä ketjusta juuri sen rakentavan hengen takia.

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Mieheni kuuluu toiseen koulukuntaan. Hän oikein haluaa reikäisiä vaatteita esim. treeneihin, ja yrittää lapsellekin laittaa reikäistä päälle futikseen, kun kuulemma siellä menee muutenkin polvet rikki. Minusta taas on kamala ajatus, että lapseni kulkee reikäisissä, kun muutamalla pistolla sen reiän saa nätisti kiinni.

Taustoiksi, että mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, minä maalta köyhistä oloista. Ja minulle on tavaroista luopuminen selvästi vaikeampaa.

En tiedä, onko jollakulla vastaavia kokemuksia tai havaintoja. Ja tosiaankaan en tarkoita arvostella, mietin vain miksi toiset näkevät tämän toisin.

Minusta tuntuu, että en saa reikää nätisti kiinni, vaan paikka on yhtä näkyvä kuin pieni reikä 🙈 Nythän kyllä on jonkinasteinen ilmiö paikata vaatteita näkyvästi, jollain kauniilla tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

"et omista mitään ja olet onnellinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Näinhän elämässä käy. Tarpeet muuttuvat ja siksi tavaraa tulee lisää.

Mä olen, luojan kiitos, edelleen etätöissä. Kun toimistolla joskus pyörähtää, en minä sitä varten jaksa jakkua laittaa päälle. Valitsen siisteimmän tavallisen paidan. Toimistolookini odottaa edelleen muotoutumistaan.

Nyt päällä on sellainen paita, millä en voisi ulos lähteä. Kainaloissa ja kyynärpäässä on jo reiät. Etumus on täysin siisti, joten voisin pistää kameran päälle. 😉

Aivan täysi ohis. Ei ole mitenkään tarkoitus arvostella, pidän tästä ketjusta juuri sen rakentavan hengen takia.

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Mieheni kuuluu toiseen koulukuntaan. Hän oikein haluaa reikäisiä vaatteita esim. treeneihin, ja yrittää lapsellekin laittaa reikäistä päälle futikseen, kun kuulemma siellä menee muutenkin polvet rikki. Minusta taas on kamala ajatus, että lapseni kulkee reikäisissä, kun muutamalla pistolla sen reiän saa nätisti kiinni.

Taustoiksi, että mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, minä maalta köyhistä oloista. Ja minulle on tavaroista luopuminen selvästi vaikeampaa.

En tiedä, onko jollakulla vastaavia kokemuksia tai havaintoja. Ja tosiaankaan en tarkoita arvostella, mietin vain miksi toiset näkevät tämän toisin.

Ehkä miehesi perhe ei ole vain ollut käsistään kätevä, että ole osannut korjata mitään. Se on oma kulttuurinsa. Te molemmat haluatte että se vaate tulee vielä käyttöön, sinä vain osaat jatkaa sen ikää, hän ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

"et omista mitään ja olet onnellinen"

Älkää viitsikö jauhaa tätä salaliittojuttua. Jokaista kerran kahdessa vuodessa tarvittavaa tavaraa on turha jokaisen omistaa itse. Ellei rahaa ja tilaa ja aikaa ole rajattomasti, mikä tuskin pätee kovinkaan moneen.

Ei kaikilla ole paikkaa, mistä sen tavaran vuokraa tai lainaa kerran kahdessa vuodessa.

Martoilla oli joskus kahviastiastoja ja valkoisia liinoja, mutta ei enää. Ei ole varaa ottaa joka juhliin pitopalvelu, joka ne toisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.

Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.

Sama meillä. Meillä ei käy yövieraita, harvemmin muitakaan vaan tavataan muualla silloin harvoin kuin tavataan. Meillä ei järjestetä isoja juhlia, mihin tarvittaisiin valkoisia pöytäliinoja ja isoja astiastoja. Joten todellakaan en tarvitse pyyhkeitä, en petivaatteita, en astiastoja.

Täällä oli puhetta pahalle haisevista vaatteista ja voin kertoa, että eräs suositun kotimaisen merkin nettikaupasta ostamani (kallis ja laadukas) vaate haisee yhä. Olen käyttänyt sen pesulassa, olen pessyt sen itse, olen tuulettanut sitä. Ja yhä siinä on se kemikaalihaju, joka leijuu nenään käyttäessä. Muuten siistin ja ryhdikkään näköinen vaatekappale, mutta harmittaa kun en välittömästi vaan palauttanut sitä.

Olen joskus aiemmin saanut nimenomaan tilatessa samanlaisia oudosti haisevia vaatteita, mutta niissä on ollut kyse juurikin halpisvaatteista. Nykyisin kun vain moni "kotimaisistakin" on tehty niissä samoissa Aasian tehtaissa.

Tästä oppineena olen lopettanut uusien vaatteiden oston ja kun oikea tarve tulee, haen pieniä kotimaisia yrityksiä, en niitä "suuria ja kauniita muka-kotimaisia". Ja todellakin jos jokin tuote ei miellytä minua, minä palautan sen. Tällaisissakin asioissa sitä ihminen voi olla liian kiltti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.

Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.

Sama meillä. Meillä ei käy yövieraita, harvemmin muitakaan vaan tavataan muualla silloin harvoin kuin tavataan. Meillä ei järjestetä isoja juhlia, mihin tarvittaisiin valkoisia pöytäliinoja ja isoja astiastoja. Joten todellakaan en tarvitse pyyhkeitä, en petivaatteita, en astiastoja.

Niin, ehkä voi ajatella että harrastamme eri asioita. Minä rakastan kutsua ihmisiä eri tekosyillä. Sukulaisia kutsun jouluaterialle, ja koristelen koko kodin, on valoja ja liinat ja kukkia. Ystäviä kutsun ulos grillijuhliin, on kukkapurkkeja ja pitsiliinoja ja mehukannuja. Kun on kuninkaalliset häät telkkarissa, ystävän kanssa juomme teetä posliinikupeista ja syömme skonsseja itsetehdyllä hillolla, on hopealusikat ja monikerroksiset tarjoiluastiat ja hopeaottimet ja -lautaset. Uutenavuotena paistetaan blinejä blinipannulla ja poltetaan roihuja pihalla. Kesäfestareille tarvitaan piknikvarusteet, mökkeilyyn autojääkaappi, jne jne. Varmaan voisimme viettää kaikki juhlat ravintolassa ja syödä festariravintolassa, niin ei tarvitsisi omistaa mitään. Mutta se ei ole se mikä tuo minulle iloa ja nautintoa, ja se ei liity omistamiseen vaan puuhasteluun ja yhdessä oloon.

Varmasti tästä on kyse siinä, että kukin arvioi, mitkä tavarat nimenomaan tuovat iloa ja ovat tarpeellisia. Ei liene itsetarkoitus luopua ihan kaikesta tavarasta, vaan tunnistaa ne itselle aidosti tarpeelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.

Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.

Sama meillä. Meillä ei käy yövieraita, harvemmin muitakaan vaan tavataan muualla silloin harvoin kuin tavataan. Meillä ei järjestetä isoja juhlia, mihin tarvittaisiin valkoisia pöytäliinoja ja isoja astiastoja. Joten todellakaan en tarvitse pyyhkeitä, en petivaatteita, en astiastoja.

Niin, ehkä voi ajatella että harrastamme eri asioita. Minä rakastan kutsua ihmisiä eri tekosyillä. Sukulaisia kutsun jouluaterialle, ja koristelen koko kodin, on valoja ja liinat ja kukkia. Ystäviä kutsun ulos grillijuhliin, on kukkapurkkeja ja pitsiliinoja ja mehukannuja. Kun on kuninkaalliset häät telkkarissa, ystävän kanssa juomme teetä posliinikupeista ja syömme skonsseja itsetehdyllä hillolla, on hopealusikat ja monikerroksiset tarjoiluastiat ja hopeaottimet ja -lautaset. Uutenavuotena paistetaan blinejä blinipannulla ja poltetaan roihuja pihalla. Kesäfestareille tarvitaan piknikvarusteet, mökkeilyyn autojääkaappi, jne jne. Varmaan voisimme viettää kaikki juhlat ravintolassa ja syödä festariravintolassa, niin ei tarvitsisi omistaa mitään. Mutta se ei ole se mikä tuo minulle iloa ja nautintoa, ja se ei liity omistamiseen vaan puuhasteluun ja yhdessä oloon.

Varmasti tästä on kyse siinä, että kukin arvioi, mitkä tavarat nimenomaan tuovat iloa ja ovat tarpeellisia. Ei liene itsetarkoitus luopua ihan kaikesta tavarasta, vaan tunnistaa ne itselle aidosti tarpeelliset.

Kyllä voimme sanoa, että harrastamme eri asioita. Sinun harrastuksesi kuulostavat mukavilta ja olen iloinen, että nautit niistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole paikkaa, mistä sen tavaran vuokraa tai lainaa kerran kahdessa vuodessa.

Martoilla oli joskus kahviastiastoja ja valkoisia liinoja, mutta ei enää. Ei ole varaa ottaa joka juhliin pitopalvelu, joka ne toisi.

Silloinhan kahviastiasto ja valkoinen liina on sinulle tarpeellisia tavaroita, joten niitä ei kannata karsia. Itselleni ne taas ei ole, koska en ole 40 ikävuoteen mennessä järjestänyt sellaisia juhlia joihin tarvisin valkoiset liinat ja kahviastiastot. 

Karsimisessa on tärkeää tunnistaa omat tarpeet ja ennenkaikkea ymmärtää että omat tarpeet voivat olla erilaiset kuin jollakin toisella. Tätä ketjua ja muita karsimisohjeita lukiessa on tärkeä osata soveltaa annettuja neuvoja omaan elämään. Ja se on tärkeä taito elämässä yleensäkin, jos ei ole vielä sitä oppinut niin tässä on oikein hyvä hetki harjoitella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Näinhän elämässä käy. Tarpeet muuttuvat ja siksi tavaraa tulee lisää.

Mä olen, luojan kiitos, edelleen etätöissä. Kun toimistolla joskus pyörähtää, en minä sitä varten jaksa jakkua laittaa päälle. Valitsen siisteimmän tavallisen paidan. Toimistolookini odottaa edelleen muotoutumistaan.

Nyt päällä on sellainen paita, millä en voisi ulos lähteä. Kainaloissa ja kyynärpäässä on jo reiät. Etumus on täysin siisti, joten voisin pistää kameran päälle. 😉

Aivan täysi ohis. Ei ole mitenkään tarkoitus arvostella, pidän tästä ketjusta juuri sen rakentavan hengen takia.

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Mieheni kuuluu toiseen koulukuntaan. Hän oikein haluaa reikäisiä vaatteita esim. treeneihin, ja yrittää lapsellekin laittaa reikäistä päälle futikseen, kun kuulemma siellä menee muutenkin polvet rikki. Minusta taas on kamala ajatus, että lapseni kulkee reikäisissä, kun muutamalla pistolla sen reiän saa nätisti kiinni.

Taustoiksi, että mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, minä maalta köyhistä oloista. Ja minulle on tavaroista luopuminen selvästi vaikeampaa.

En tiedä, onko jollakulla vastaavia kokemuksia tai havaintoja. Ja tosiaankaan en tarkoita arvostella, mietin vain miksi toiset näkevät tämän toisin.

Uskoisin että sekä tässä, että aikaisemmassa virttyneiden vaatteiden keskustelussa on kyse siitä että ihmiset elävät melko erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

Itselläni oli usein ongelmia asiasta tekevän ex-miehen kanssa, joka ei ymmärtänyt miksi tarvitsen välillä uusia vaatteita vaikka vanhoissa (virttyneissä) ei ole vielä reikiä tai esimerkiksi sellaista asiaa että vaatteet pitää ripustaa kuivumaan siististi tai muuten ne on vielä silitettävä erikseen töitä varten. Hänen mielestään vaatteilla koreilu on turhaa ja ei ole mitään merkitystä millaisissa tai kuinka ryppyisissä vaatteissa menen toimistolle. Samaa ajatuskuviota oli muutama sivu taaksepäin virttyneiden vaatteiden keskustelun yhteydessä.

Minusta tuo on hieman epäkypsä ajattelutapa, koska sosiaalisessa kontekstissa viestimme aina jotain vaatteillamme. Mies eli kuitenkin erilaisessa ympäristössä, hän tai hänen kukaan hänen lähipiiristään eivät olleet koskaan tehneet asiantuntijatyötä. Hän työskenteli varastolla jossa pukeutuminen oli rentoa ja vapaa-aikanaan ei juuri liikkunut paikoissa jossa pukeutumiseen yleensä kiinnitetään huomiota. 

Esimerkkinä vaikka toimistotyö, kun neuvottelen satojen tuhansien eurojen kaupoista, minun on oltava vähintän perussiististi pukeutunut. Kukaan ei tee päätöstä kaupasta toisen osapuolen vaatteiden perusteella, mutta ulkoinen olemus viestii aina meistä jotain. Jos olen neuvottelutilanteessa epäsiistin näköisenä virttyneessä paidassa, se viestii asiakkaalle arvointikyvyn puutteesta. Ja kukaan ei halua tehdä satojen tuhansien eurojen kauppaa ihmisen kanssa jonka arviointikykyä joutuu epäilemään. 

Sama pätee myös toisin päin, ei esimerkiksi kesämökkivierailullekaan voi sosiaalisten normien mukaan pukeutua miten haluaa. Jos menen viikonlopuksi kaverin mökille nappaskenkiin ja jakkupukuun pukeutuneena, minua pidetään outona ja mauttomana, ehkä jopa oletetaan minun pitäväni itseäni muita parempana. Kesämökkikontekstiin kuuluu rennot perusvaatteet ja on sosiaalisten normien mukaista pukeutua rennommin mökille mennessä, riippumatta siitä kuinka omasta mielestäni olisi kätevää käyttää vanha jakkupuku loppuun mökillä halkoja kantaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Näinhän elämässä käy. Tarpeet muuttuvat ja siksi tavaraa tulee lisää.

Mä olen, luojan kiitos, edelleen etätöissä. Kun toimistolla joskus pyörähtää, en minä sitä varten jaksa jakkua laittaa päälle. Valitsen siisteimmän tavallisen paidan. Toimistolookini odottaa edelleen muotoutumistaan.

Nyt päällä on sellainen paita, millä en voisi ulos lähteä. Kainaloissa ja kyynärpäässä on jo reiät. Etumus on täysin siisti, joten voisin pistää kameran päälle. 😉

Aivan täysi ohis. Ei ole mitenkään tarkoitus arvostella, pidän tästä ketjusta juuri sen rakentavan hengen takia.

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Mieheni kuuluu toiseen koulukuntaan. Hän oikein haluaa reikäisiä vaatteita esim. treeneihin, ja yrittää lapsellekin laittaa reikäistä päälle futikseen, kun kuulemma siellä menee muutenkin polvet rikki. Minusta taas on kamala ajatus, että lapseni kulkee reikäisissä, kun muutamalla pistolla sen reiän saa nätisti kiinni.

Taustoiksi, että mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, minä maalta köyhistä oloista. Ja minulle on tavaroista luopuminen selvästi vaikeampaa.

En tiedä, onko jollakulla vastaavia kokemuksia tai havaintoja. Ja tosiaankaan en tarkoita arvostella, mietin vain miksi toiset näkevät tämän toisin.

Uskoisin että sekä tässä, että aikaisemmassa virttyneiden vaatteiden keskustelussa on kyse siitä että ihmiset elävät melko erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

Itselläni oli usein ongelmia asiasta tekevän ex-miehen kanssa, joka ei ymmärtänyt miksi tarvitsen välillä uusia vaatteita vaikka vanhoissa (virttyneissä) ei ole vielä reikiä tai esimerkiksi sellaista asiaa että vaatteet pitää ripustaa kuivumaan siististi tai muuten ne on vielä silitettävä erikseen töitä varten. Hänen mielestään vaatteilla koreilu on turhaa ja ei ole mitään merkitystä millaisissa tai kuinka ryppyisissä vaatteissa menen toimistolle. Samaa ajatuskuviota oli muutama sivu taaksepäin virttyneiden vaatteiden keskustelun yhteydessä.

Minusta tuo on hieman epäkypsä ajattelutapa, koska sosiaalisessa kontekstissa viestimme aina jotain vaatteillamme. Mies eli kuitenkin erilaisessa ympäristössä, hän tai hänen kukaan hänen lähipiiristään eivät olleet koskaan tehneet asiantuntijatyötä. Hän työskenteli varastolla jossa pukeutuminen oli rentoa ja vapaa-aikanaan ei juuri liikkunut paikoissa jossa pukeutumiseen yleensä kiinnitetään huomiota. 

Esimerkkinä vaikka toimistotyö, kun neuvottelen satojen tuhansien eurojen kaupoista, minun on oltava vähintän perussiististi pukeutunut. Kukaan ei tee päätöstä kaupasta toisen osapuolen vaatteiden perusteella, mutta ulkoinen olemus viestii aina meistä jotain. Jos olen neuvottelutilanteessa epäsiistin näköisenä virttyneessä paidassa, se viestii asiakkaalle arvointikyvyn puutteesta. Ja kukaan ei halua tehdä satojen tuhansien eurojen kauppaa ihmisen kanssa jonka arviointikykyä joutuu epäilemään. 

Sama pätee myös toisin päin, ei esimerkiksi kesämökkivierailullekaan voi sosiaalisten normien mukaan pukeutua miten haluaa. Jos menen viikonlopuksi kaverin mökille nappaskenkiin ja jakkupukuun pukeutuneena, minua pidetään outona ja mauttomana, ehkä jopa oletetaan minun pitäväni itseäni muita parempana. Kesämökkikontekstiin kuuluu rennot perusvaatteet ja on sosiaalisten normien mukaista pukeutua rennommin mökille mennessä, riippumatta siitä kuinka omasta mielestäni olisi kätevää käyttää vanha jakkupuku loppuun mökillä halkoja kantaessa. 

Puit sanoiksi yhden ison ongelman! Tosiaan kauhtuneilla asiantuntijatyövaatteilla ei tee oikein mitään, niistä ei ole mökkivaatteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.

Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.

Sama meillä. Meillä ei käy yövieraita, harvemmin muitakaan vaan tavataan muualla silloin harvoin kuin tavataan. Meillä ei järjestetä isoja juhlia, mihin tarvittaisiin valkoisia pöytäliinoja ja isoja astiastoja. Joten todellakaan en tarvitse pyyhkeitä, en petivaatteita, en astiastoja.

Niin, ehkä voi ajatella että harrastamme eri asioita. Minä rakastan kutsua ihmisiä eri tekosyillä. Sukulaisia kutsun jouluaterialle, ja koristelen koko kodin, on valoja ja liinat ja kukkia. Ystäviä kutsun ulos grillijuhliin, on kukkapurkkeja ja pitsiliinoja ja mehukannuja. Kun on kuninkaalliset häät telkkarissa, ystävän kanssa juomme teetä posliinikupeista ja syömme skonsseja itsetehdyllä hillolla, on hopealusikat ja monikerroksiset tarjoiluastiat ja hopeaottimet ja -lautaset. Uutenavuotena paistetaan blinejä blinipannulla ja poltetaan roihuja pihalla. Kesäfestareille tarvitaan piknikvarusteet, mökkeilyyn autojääkaappi, jne jne. Varmaan voisimme viettää kaikki juhlat ravintolassa ja syödä festariravintolassa, niin ei tarvitsisi omistaa mitään. Mutta se ei ole se mikä tuo minulle iloa ja nautintoa, ja se ei liity omistamiseen vaan puuhasteluun ja yhdessä oloon.

Varmasti tästä on kyse siinä, että kukin arvioi, mitkä tavarat nimenomaan tuovat iloa ja ovat tarpeellisia. Ei liene itsetarkoitus luopua ihan kaikesta tavarasta, vaan tunnistaa ne itselle aidosti tarpeelliset.

Ou mai gaad, Hyacinth Bucketeja on oikeasti olemassa O_O

Todellakin! Mistä näitä ihmisiä löytää ystäväksi? En ikimaailmassa jaksaisi järjestää tuollaisia juhlia, mutta olisi mahtava päästä osallistumaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.

Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.

Sama meillä. Meillä ei käy yövieraita, harvemmin muitakaan vaan tavataan muualla silloin harvoin kuin tavataan. Meillä ei järjestetä isoja juhlia, mihin tarvittaisiin valkoisia pöytäliinoja ja isoja astiastoja. Joten todellakaan en tarvitse pyyhkeitä, en petivaatteita, en astiastoja.

Niin, ehkä voi ajatella että harrastamme eri asioita. Minä rakastan kutsua ihmisiä eri tekosyillä. Sukulaisia kutsun jouluaterialle, ja koristelen koko kodin, on valoja ja liinat ja kukkia. Ystäviä kutsun ulos grillijuhliin, on kukkapurkkeja ja pitsiliinoja ja mehukannuja. Kun on kuninkaalliset häät telkkarissa, ystävän kanssa juomme teetä posliinikupeista ja syömme skonsseja itsetehdyllä hillolla, on hopealusikat ja monikerroksiset tarjoiluastiat ja hopeaottimet ja -lautaset. Uutenavuotena paistetaan blinejä blinipannulla ja poltetaan roihuja pihalla. Kesäfestareille tarvitaan piknikvarusteet, mökkeilyyn autojääkaappi, jne jne. Varmaan voisimme viettää kaikki juhlat ravintolassa ja syödä festariravintolassa, niin ei tarvitsisi omistaa mitään. Mutta se ei ole se mikä tuo minulle iloa ja nautintoa, ja se ei liity omistamiseen vaan puuhasteluun ja yhdessä oloon.

Varmasti tästä on kyse siinä, että kukin arvioi, mitkä tavarat nimenomaan tuovat iloa ja ovat tarpeellisia. Ei liene itsetarkoitus luopua ihan kaikesta tavarasta, vaan tunnistaa ne itselle aidosti tarpeelliset.

Ou mai gaad, Hyacinth Bucketeja on oikeasti olemassa O_O

Aika ilkeästi sanottu! Minusta tuo kuulostaa ihastuttavalta. Ymmärrän hyvin, että jos joku juttu on itselle merkityksellinen, sen haluaa tehdä viimeisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Siis mitä? Millä tavalla on parempaa heittää vaate pois, jos siinä on reikä jota ei voi korjata, kuin käyttää sitä kotona kunnes vaate repeää riekaleiksi? Enemmän sinä olet tuhluri kuin reikäpaidan käyttäjä. 

Eikä sinua pitäisi edes millään lailla kiinnostaa, mitä joku toinen pitää kotonaan yllään, kun sinä et ole paikalla. Asia ei kuulu eikä näy sinulle.

On tietysti hyvä, jos sinä käytät paitaa, joka on paikattu kymmenen kertaa, mutta luultavasti moni muu ajattelisi sellaisesta paidasta, ettei sitä kehtaa ihmisten ilmoilla enää käyttää. Se tuntuisi yhtä rikkinäiseltä kuin oikeasti rikkinäinen paita. Näin ollen sitä voi ihan hyvin käyttää korjaamattomanakin kotonaan. 

Älkää ostako koko ajan uutta vaatetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Siis mitä? Millä tavalla on parempaa heittää vaate pois, jos siinä on reikä jota ei voi korjata, kuin käyttää sitä kotona kunnes vaate repeää riekaleiksi? Enemmän sinä olet tuhluri kuin reikäpaidan käyttäjä. 

Eikä sinua pitäisi edes millään lailla kiinnostaa, mitä joku toinen pitää kotonaan yllään, kun sinä et ole paikalla. Asia ei kuulu eikä näy sinulle.

On tietysti hyvä, jos sinä käytät paitaa, joka on paikattu kymmenen kertaa, mutta luultavasti moni muu ajattelisi sellaisesta paidasta, ettei sitä kehtaa ihmisten ilmoilla enää käyttää. Se tuntuisi yhtä rikkinäiseltä kuin oikeasti rikkinäinen paita. Näin ollen sitä voi ihan hyvin käyttää korjaamattomanakin kotonaan. 

Taas hieman rautalankaa: Tämän ketjun ohjeita, kuten muitakin karsimisvinkkejä ja vinkkejä yleensäkään yhtään mihinkään ei kuulu ottaa 100% tarkkoina käskyinä, vaan soveltaa aina omaan elämään sopivaksi. Jos tuntuu ettei vinkki päde oman elämäsi tilanteeseen lainkaan, sen voi vain ohittaa. 

Itse tykkään huomioida muita kanssani asuvia ihmisiä sillä tavalla että näytän kotonakin perussiistiltä, enkä käytä kotonakaan reikäisiä vaatteita muuta kuin likaisissa töissä (maalauksessa tms). Myös itselläni on parempi fiilis siisteissä vaatteissa ja vähentää stressiä ja säätöä kun ei tarvitse vaihdella vaatteita joka kerta kauppaan lähtiessä tai ovikellon soidessa. 

Jos sinä ja puolisosi ette välitä tällaisista asioista, se on ihan ok ja voit siirtyä vaikka seuraavaan vinkkiin katsomaan olisiko se paremmin sinua auttava. 

Itselleni ilmaistavara on heikkous..käyn paljon lasten kanssa tapahtumissa ja aina tarttuu joku pehmonalle tai puuhakirja kotiin, kirpparilla pengon aina ota tästä ilmaiseksi korit..nyt taas kävin paikkoja läpi ja meiltä löytyy ääretön määrä heijastimia, avainnauhoja, tuubihuiveja, noita puuhakirjoja ja puuvärejä, hotelleista kerättyjä saippuoita, kengänkiilottajaa,lankasettejä yms😨Tempasin 2isoa pussia ns.ilmaiskamaa roskiin. Toinen on lasten lelut..ensin meillä oli poikia ja nyt on tyttöjä, tytöilläkin on toki ollu tarjolla nuo ns.poikien lelut, mutta ei heitä kiinnosta. Nyt oon kerännyt kaikki millä ei leikitä autotalliin ja pitäisi varata joku kirppispöytä tai lähteä vilttikirpparille myymään🙈Itselläni iskeetuo voimattomuus..yritän pala kerrallaan, mutta se kokonaisuus meinaa vyöryä päälle ja ei jaksa, mutta en luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä kodin sotkuisuus. En vaan saa karsittua ja järjestettyä, olen monta vuotta yrittänyt. Karsiminen on vaikeaa, en jaksa.

Konmari on ratkaisu tähän. Voit käydä tavarat läpi todella pienissä kategorioissa. Vähäenergisen on ihan eri asia lajitella pelkät sukat kuin hylly, kokonainen kaappi tai jopa huone (mitä hämmentävän usein ehdotetaan!)