Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21843)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lukuvuosi kahlattu loppuun ja kasa koulukirjoja ja osin täytettyjä vihkoja tuotu kotiin useampana kappaleena. Milloin niistä uskaltaa luopua?
Miksiköhän kouluvihkoja ei voisi jatkaa seuraavana lukuvuotena vaan aina aloittavat uuden vihkon joka aineessa? Pyrin itse ottamaan käyttöön lasten keskeneräiset vihkot, mutta ruutupaperille ei hirveästi ole käyttöä kuin kauppalappuina.
Me säästetään vain tarinat, kaikki muut roskiin. Vihkoista otan paperia vai vähän talteen kauppalapuiksi, loput roskiin. Tykkään itse tehdä kauppalaput paperisina. Kirjaan aina niihin ylös kun huomaan jonkun tuotteen loppuvan, en jaksa kännykällä tehdä noita.
Meillä on kauppalappuna whatsapp-ryhmä, jonka nimi on Kauppalappu. :) Ryhmään kuuluu vain minä ja puolisoni.
Sinne kumpikin voi lisätä ne vessanpesuaineet, kahvimaidot ja muut loppuneet asiat. Hoituu helposti arkisen viestinnän ohessa, keskustelut tietty käydään muualla kuin tuossa ryhmässä.
Tätä varten on ihan sovelluksiakin, meillä miehen kanssa käytössä Listonic.
Miksi tehdä erillisellä sovelluksella, kun hoituu hyvin ilmankin?
En halua äppipaljouttakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa miten palstalaisten läheiset ovat suhtautuneet tavaran karsimisprojektiin?
Anoppi rupesi itkemään ja sanoi, että olisimme voineet viedä turhat tavaramme hänen luokseen. Hänellä on vähän vajaa 200 neliötä käytössään kaikkine kaappeineen + suoraan asunnon päällä sijaitseva saman kokoinen vintti + autotalli/varasto-osake. Kaikki täynnä tavaraa.
Eli että "olisimme voineet" viedä haljenneet Lego-levyt, vanhat luentopaperit, rikkinäiset muoviset parveketuolit ym. kaikkineen sinne hänen luokseen, niin ei olisi tarvinut "heittää niitä haaskuuseen"...
Vastaukseni kysymykseen siis on: meillä on läheinen, joka vastustaa raivausprojektiamme omien mt-ongelmiensa takia. Jatkamme silti.
Miksi kerrotte anopille mistään rikkinäisen roskan hävittämisestä, jos siitä seuraa vain turhaa ulinaa? Itse ainakin ennakoin mitä sukulaisille kannattaa kertoa ja mitä ei. Suurin osa asioista on sellaisia mitkä ei suvulle kuulu, ja jos kertoisi niin jotain turhaa kommentointia ja valitusta vain tulisi.
Joo, ei missään nimessä kannata kertoa, ellei ole jotain suvun kalleuksia (ja harvemmalla on).
Vanhoista tavaroista "jotain" tietävänä väitän, että suuri osa "arvottomasta roskasta", jota siivoushullut surutta jätteisiin kuskaa on rahanarvoista tavaraa. Vaan eipä siinä mitään niin kauan kuin vain omaa rahaanne jätteisiin heittelette. Ja ette kohta taas ole yhteiskunnalta pienituloisuusavustuksia mankumassa.
Tämän kirjoittaja on väärässä ketjussa. Totta sinänsä että ylimääräiset tavarat on parempi kierrättää niistä kiinnostuneille kuin heittää roskiin. Mutta ylimääräinen tavara on ylimäääistä, se ei muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa miten palstalaisten läheiset ovat suhtautuneet tavaran karsimisprojektiin?
Anoppi rupesi itkemään ja sanoi, että olisimme voineet viedä turhat tavaramme hänen luokseen. Hänellä on vähän vajaa 200 neliötä käytössään kaikkine kaappeineen + suoraan asunnon päällä sijaitseva saman kokoinen vintti + autotalli/varasto-osake. Kaikki täynnä tavaraa.
Eli että "olisimme voineet" viedä haljenneet Lego-levyt, vanhat luentopaperit, rikkinäiset muoviset parveketuolit ym. kaikkineen sinne hänen luokseen, niin ei olisi tarvinut "heittää niitä haaskuuseen"...
Vastaukseni kysymykseen siis on: meillä on läheinen, joka vastustaa raivausprojektiamme omien mt-ongelmiensa takia. Jatkamme silti.
Miksi kerrotte anopille mistään rikkinäisen roskan hävittämisestä, jos siitä seuraa vain turhaa ulinaa? Itse ainakin ennakoin mitä sukulaisille kannattaa kertoa ja mitä ei. Suurin osa asioista on sellaisia mitkä ei suvulle kuulu, ja jos kertoisi niin jotain turhaa kommentointia ja valitusta vain tulisi.
Joo, ei missään nimessä kannata kertoa, ellei ole jotain suvun kalleuksia (ja harvemmalla on).
Vanhoista tavaroista "jotain" tietävänä väitän, että suuri osa "arvottomasta roskasta", jota siivoushullut surutta jätteisiin kuskaa on rahanarvoista tavaraa. Vaan eipä siinä mitään niin kauan kuin vain omaa rahaanne jätteisiin heittelette. Ja ette kohta taas ole yhteiskunnalta pienituloisuusavustuksia mankumassa.
Kiva kun saatiin asiantuntija? Paljonko maksat rikkinäisistä muovisista parveketuoleista, haljenneesta lego-levystä ja vanhoista luentopapereista? Voi tulla hakemaan vaikka heti!
Legolevyn nyt ainakin luulisi saavan helposti korjattua, liimaa vaan jonkun vanerin tai pahvin siihen vahvikkeeksi. Joka taloudessa pitäisi muutenkin minun mielestäni olla tarpeeksi tarvikkeita särkyvien esineiden korjaukseen, jotta se ensimmäinen ajatus ei olisi ostaa uutta hajonneen tilalle vaan korjata. Ohut kaksipuolinen teippi, niittipyssy, ompelukone, akkuporakone, muutamaa eri liimaa esimerkiksi. Kaunis narukin on yllättävän monikäyttöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa miten palstalaisten läheiset ovat suhtautuneet tavaran karsimisprojektiin?
Anoppi rupesi itkemään ja sanoi, että olisimme voineet viedä turhat tavaramme hänen luokseen. Hänellä on vähän vajaa 200 neliötä käytössään kaikkine kaappeineen + suoraan asunnon päällä sijaitseva saman kokoinen vintti + autotalli/varasto-osake. Kaikki täynnä tavaraa.
Eli että "olisimme voineet" viedä haljenneet Lego-levyt, vanhat luentopaperit, rikkinäiset muoviset parveketuolit ym. kaikkineen sinne hänen luokseen, niin ei olisi tarvinut "heittää niitä haaskuuseen"...
Vastaukseni kysymykseen siis on: meillä on läheinen, joka vastustaa raivausprojektiamme omien mt-ongelmiensa takia. Jatkamme silti.
Miksi kerrotte anopille mistään rikkinäisen roskan hävittämisestä, jos siitä seuraa vain turhaa ulinaa? Itse ainakin ennakoin mitä sukulaisille kannattaa kertoa ja mitä ei. Suurin osa asioista on sellaisia mitkä ei suvulle kuulu, ja jos kertoisi niin jotain turhaa kommentointia ja valitusta vain tulisi.
Joo, ei missään nimessä kannata kertoa, ellei ole jotain suvun kalleuksia (ja harvemmalla on).
Vanhoista tavaroista "jotain" tietävänä väitän, että suuri osa "arvottomasta roskasta", jota siivoushullut surutta jätteisiin kuskaa on rahanarvoista tavaraa. Vaan eipä siinä mitään niin kauan kuin vain omaa rahaanne jätteisiin heittelette. Ja ette kohta taas ole yhteiskunnalta pienituloisuusavustuksia mankumassa.
Tuo kommentti on kyllä outo.
Tosin ei laiteta kaatopaikalle lajittelematta. Vaan esim. muovituotteet niille varattuun pisteeseen, lasi lasinkeräykseen. Prisman vierestä löytyy paikat. Rikkinäisiä tavaroita ei kukaan tarvitse. Ehjät kierrätyskeskukseen.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin kymmenen vuotta sitten havahduin tiedostamaan, että tavaraa kertyy liikaa. Päätin lopettaa ostelun. Sanoin puolisolleni, että huomauta=varoita minua, jos joku tuote (muu kuin elintarvike) on kädessäni ja aion ostaa sen.
Kyllä niitä varoituksia tuli silloin tällöin, mutta tottelin kiltisti ja laitoin tavaran pois.
Nyt huomaan raivatessa, että se kyllä kannatti.Kiva, että sait hyvän tsempparin! Meillä oli niin, että mies oikein tsemppasi ostamaan ja kotona valitti, että pitää karsia, pitää karsia. Aloitimme yhdessä aina karsimaan, mutta huomasin aina kymmenen minutin jälkeen olevani yksin tekemässä hommaa.
Nyt kun erottiin, niin on puolet vähemmän tavaraa ja enää ei tee mieli edes ostaa kotia täyteen.
Tietysti voi olla niinkin päin, että mies on kovempi ostelemaan.
Meillä meni niin, että pyysin miestä kysymään (kun olin aikeissa ostaa) "minne aiot laittaa sen kun päästään kotiin"? Molemmat tiesimme, että tuote päätyy meidän vaatehuoneen alemmille hyllyille jossa oli jo entisiä jemmassa.
Nyt kun ollaan saatu raivattua, en himoitse enää tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa miten palstalaisten läheiset ovat suhtautuneet tavaran karsimisprojektiin?
Anoppi rupesi itkemään ja sanoi, että olisimme voineet viedä turhat tavaramme hänen luokseen. Hänellä on vähän vajaa 200 neliötä käytössään kaikkine kaappeineen + suoraan asunnon päällä sijaitseva saman kokoinen vintti + autotalli/varasto-osake. Kaikki täynnä tavaraa.
Eli että "olisimme voineet" viedä haljenneet Lego-levyt, vanhat luentopaperit, rikkinäiset muoviset parveketuolit ym. kaikkineen sinne hänen luokseen, niin ei olisi tarvinut "heittää niitä haaskuuseen"...
Vastaukseni kysymykseen siis on: meillä on läheinen, joka vastustaa raivausprojektiamme omien mt-ongelmiensa takia. Jatkamme silti.
Miksi kerrotte anopille mistään rikkinäisen roskan hävittämisestä, jos siitä seuraa vain turhaa ulinaa? Itse ainakin ennakoin mitä sukulaisille kannattaa kertoa ja mitä ei. Suurin osa asioista on sellaisia mitkä ei suvulle kuulu, ja jos kertoisi niin jotain turhaa kommentointia ja valitusta vain tulisi.
Joo, ei missään nimessä kannata kertoa, ellei ole jotain suvun kalleuksia (ja harvemmalla on).
Vanhoista tavaroista "jotain" tietävänä väitän, että suuri osa "arvottomasta roskasta", jota siivoushullut surutta jätteisiin kuskaa on rahanarvoista tavaraa. Vaan eipä siinä mitään niin kauan kuin vain omaa rahaanne jätteisiin heittelette. Ja ette kohta taas ole yhteiskunnalta pienituloisuusavustuksia mankumassa.
Kiva kun saatiin asiantuntija? Paljonko maksat rikkinäisistä muovisista parveketuoleista, haljenneesta lego-levystä ja vanhoista luentopapereista? Voi tulla hakemaan vaikka heti!
Legolevyn nyt ainakin luulisi saavan helposti korjattua, liimaa vaan jonkun vanerin tai pahvin siihen vahvikkeeksi. Joka taloudessa pitäisi muutenkin minun mielestäni olla tarpeeksi tarvikkeita särkyvien esineiden korjaukseen, jotta se ensimmäinen ajatus ei olisi ostaa uutta hajonneen tilalle vaan korjata. Ohut kaksipuolinen teippi, niittipyssy, ompelukone, akkuporakone, muutamaa eri liimaa esimerkiksi. Kaunis narukin on yllättävän monikäyttöistä.
Olet nyt ainoa, joka puhuu uuden ostamisesta hajonneen tilalle vain siksi että rikkimennyttä ei viitsi korjata. Tässäkin ketjussa moni kertoo, kuinka karsimisen myötä myös uuden ostaminen on reilusti vähentynyt, kun ei halua uudelleen täyttää kotiaan tavaralla. Rikkinäisen ja tarpeettoman rojun kierrättäminen ei myöskään tarkoita, että ei korjaisi tai korjauttaisi rikkimenneitä; minulla on juuri nyt pari mekkoa ompelijalla korjauksessa. Lisäksi kaikkea ei vaan voi korjata. Esimerkiksi tuon rikkinäisen legolevyn käytettävyys vähenisi olemattomiin, jos alkaisi virittää vaneria tai pahvia sen tueksi. Ei siitä rikkinäisestä ja turhasta myöskään tule tarpeellista korjaamalla. Turha se olisi ehjänäkin, jos sille ei käyttöä tai tarvetta ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile tilanne kun karsiminen tuli valmiiksi. Mistä tunnistit tilanteen ja mihin jatkossa käytit tavararumbasta vapautuneen ajan?
Ei se varmaan isossa kuvassa tule koskaan ihan valmiiksi. Tavaraa menee huonoksi ja tulee tarpeita, jotkut oikeita ja jotkut keksittyjä, että tarvitsee jotain. Joskus aina kertyy jotain liikaa, kuten minulle nyt vaatteita, uuden työn takia piti ostaa asiallisempia, mutta ei nuo muutkaan ole vielä huonoksi mennyt.
Mutta silloin kun oli oman kodin käynyt pari kertaa läpi jonkinlaisella konmarilla tai vastaavalla omalla versiolla, niin tuntui, että karsimisprojekti on ohi. Kaapeissa on väljyyttä. Tietyt kaapit on puolison romukaappeja, niille tavaroille joista hän ei suostunut luopumaan, mutta joita ei tarvita arjessa. Tämä ihan ok, kunhan ne tavarat eivät kulkeudu ympäriinsä. Ylähyllyt valjastettu kausituotteiden säilömiseen. Varastossa on lähinnä remonttikamoja, puolison muistoja ja tuoleja, joista keskustellaan pitäisikö vaihtaa nykyisten tilalle.
Siivoaminen on todella paljon nopeampaa. Ei tarvitse pohtia mikä kuuluu minnekin ja kaappi tursuaa, niin mihin tämänkin tunkisi.
Keväällä päätettiin siivota autotalli, aiempina vuosina on ollut viikonlopun projekti, nyt ei mennyt edes neljää tuntia, vaikka oli ihan kaaoksessa = kaikki työkalut pitkin lattioita, tavaraa kaikkialla. Tavaroilla oli merkityt paikat, laitettiin ne niille ja sitten arvottiin lopuista joita oli vuoden aikana kertynyt, tarvitaanko ja säilytettäville etsittiin paikat, loput pois. Ne muutamat laatikot joiden sisältö ei ollut pitkin poikin, käytiin läpi ja katsottiin onko tarpeellista.
Ei tarvitse käyttää aikaa penkomiseen ja menettää hermoja, kun tavarat ei löydy. Joko ne ovat paikoillaan tai joku on jättänyt ne pöydälle.
Elämä on vähemmän stressaavaa. Aikaa jää uusiin projekteihin, itse ehdin nykyään käydä lenkillä, kun siivoamisen voi joskus sälyttää muulle perheelle. Aiemmin johti siihen, etten löytänyt mitään tavaroita, kun ei niillä ollut omia paikkoja tai niiden omat paikat oli täynnä muuta ja sitten ne vaan tungettiin johonkin. Tai jätettiin pitkin poikin, mikä minun perheenjäsenillä tuntuu olevan se ominainen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa ammattijärjestäjänä ja antiikkiharradtajana, että olet totaalisen väärässä. Ihmisillä elää sitkeänä omaisuusharha. Suurin osa tavarasta menettää arvonsa täysin. Pienetkin virheet Arabioissa ym tekevät niistä arvottomia. Vinteillä ei loju upeita vanhoja tavaroita, vaan lumppuja, koin syömiä vanhoja turkkeja, rikkinäisiä mattoja, hajonneita lamppuja jne. Tavaran raivaaminen ja asuntoon ja elämään tilan saaminen on parhaita päätöksiä, joita voi tehdä. Ihminen pärjää ja on onnellinen todella vähällä tavaralla, energiaa vapautuu valtavasti!
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Onko kysymys yleisestä turvattomuuden tunteesta vai siitä että säilyttää esim ylimääräisen pussilakanan niiden lisöksi jotka ovat säännöllisessä käytössä? Vai ajatteleeko kirjoittaja että säästää arvotavaraa ja myy sitten kun hinnat ovat nousseet? Itse uskon että kun yleinen taloustilanne heikkenee kaikki tavara menettää jälleenmyyntiarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Säästätkö niitä käyttöön, myytäväksi vai muuten vaan? Jos käyttöön ja olet aivan varma, että tarvitset sellaista ja vältyt vastaavan ostamiselta jatkossa, säilyttämisessä on järkeä. Jos myytäväksi, niin sitä ei kannata lykätä vaan myydä heti. Jos syy ei kumpikaan noista, säilyttäminen on turhaa eivätkä tavarat muutu rahaksi vaikka kuinka odottelisi. Niihin käytetty raha on mennyt jo aikoja sitten eikä sitä saa enää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut ihan onnistunut karsinta-viikonloppu. :)
Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita uffan laatikkoon, kirjahylly siivottu ja siihen kertyneet turhat paperit tuhottu ja lastenkirjoille löydetty uusi koti.
Erityisesti siisti kirjahylly Ilahduttaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile tilanne kun karsiminen tuli valmiiksi. Mistä tunnistit tilanteen ja mihin jatkossa käytit tavararumbasta vapautuneen ajan?
Ei se varmaan isossa kuvassa tule koskaan ihan valmiiksi. Tavaraa menee huonoksi ja tulee tarpeita, jotkut oikeita ja jotkut keksittyjä, että tarvitsee jotain. Joskus aina kertyy jotain liikaa, kuten minulle nyt vaatteita, uuden työn takia piti ostaa asiallisempia, mutta ei nuo muutkaan ole vielä huonoksi mennyt.
Mutta silloin kun oli oman kodin käynyt pari kertaa läpi jonkinlaisella konmarilla tai vastaavalla omalla versiolla, niin tuntui, että karsimisprojekti on ohi. Kaapeissa on väljyyttä. Tietyt kaapit on puolison romukaappeja, niille tavaroille joista hän ei suostunut luopumaan, mutta joita ei tarvita arjessa. Tämä ihan ok, kunhan ne tavarat eivät kulkeudu ympäriinsä. Ylähyllyt valjastettu kausituotteiden säilömiseen. Varastossa on lähinnä remonttikamoja, puolison muistoja ja tuoleja, joista keskustellaan pitäisikö vaihtaa nykyisten tilalle.
Siivoaminen on todella paljon nopeampaa. Ei tarvitse pohtia mikä kuuluu minnekin ja kaappi tursuaa, niin mihin tämänkin tunkisi.
Keväällä päätettiin siivota autotalli, aiempina vuosina on ollut viikonlopun projekti, nyt ei mennyt edes neljää tuntia, vaikka oli ihan kaaoksessa = kaikki työkalut pitkin lattioita, tavaraa kaikkialla. Tavaroilla oli merkityt paikat, laitettiin ne niille ja sitten arvottiin lopuista joita oli vuoden aikana kertynyt, tarvitaanko ja säilytettäville etsittiin paikat, loput pois. Ne muutamat laatikot joiden sisältö ei ollut pitkin poikin, käytiin läpi ja katsottiin onko tarpeellista.
Ei tarvitse käyttää aikaa penkomiseen ja menettää hermoja, kun tavarat ei löydy. Joko ne ovat paikoillaan tai joku on jättänyt ne pöydälle.
Elämä on vähemmän stressaavaa. Aikaa jää uusiin projekteihin, itse ehdin nykyään käydä lenkillä, kun siivoamisen voi joskus sälyttää muulle perheelle. Aiemmin johti siihen, etten löytänyt mitään tavaroita, kun ei niillä ollut omia paikkoja tai niiden omat paikat oli täynnä muuta ja sitten ne vaan tungettiin johonkin. Tai jätettiin pitkin poikin, mikä minun perheenjäsenillä tuntuu olevan se ominainen tapa.
Kun tapasin ex poikaystäväni, meidän paritalon autotallit, myös naapurin, olivat täynnä edesmenneen sukulaisen irtaimistoa.
Itse myin säännöllisesti mm Hietsussa, huutiksessa jne. Yhdessä aloitettiin urakka.
Vuosi meni, kun kummatkin autotallit olivat tyhjät.
Tehtiin naapurille palvelus. Tilattiin korjaajat. Lattia korjattiin, piikattiin, tehtiin valu, päähän höyläpenkki ja työkalut kaikki roikkuu omissa nauloissaan, paikat merkattiin teipillä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Onko kysymys yleisestä turvattomuuden tunteesta vai siitä että säilyttää esim ylimääräisen pussilakanan niiden lisöksi jotka ovat säännöllisessä käytössä? Vai ajatteleeko kirjoittaja että säästää arvotavaraa ja myy sitten kun hinnat ovat nousseet? Itse uskon että kun yleinen taloustilanne heikkenee kaikki tavara menettää jälleenmyyntiarvoa.
Jos on tilaa niin miksi ei säilyttäisi muutamaa ylimääräistä vuodevaatesettiä tai astiaa tulevaisuutta varten. Itse en ainakaan heitä (=myy, anna, kierrätä) kaikkea pois, jos tavara ei sillä hetkellä ole käytössä vaan ainoastaan sellaiset, joista tiedän etten tule niitä koskaan käyttämään. Toki tilanne on se, että tavaraa on sopivasti, kaikelle on paikkansa ja uutta ostan harkiten.
Tuli vain tästä kommentista mieleen joku hc-konmarittaja, joka raivasi kaikki pussilakanat ja pyyhkeet ja kun hänelle tuli vieras (harvinainen tapahtuma) piti naapurista lainata vuodevaatteet vieraalle ja vierailun aikana vieras sai kylpypyyhkeen ja itse käytti käsipyyhettä... Kohtuus siis kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Onko kysymys yleisestä turvattomuuden tunteesta vai siitä että säilyttää esim ylimääräisen pussilakanan niiden lisöksi jotka ovat säännöllisessä käytössä? Vai ajatteleeko kirjoittaja että säästää arvotavaraa ja myy sitten kun hinnat ovat nousseet? Itse uskon että kun yleinen taloustilanne heikkenee kaikki tavara menettää jälleenmyyntiarvoa.
Jos on tilaa niin miksi ei säilyttäisi muutamaa ylimääräistä vuodevaatesettiä tai astiaa tulevaisuutta varten. Itse en ainakaan heitä (=myy, anna, kierrätä) kaikkea pois, jos tavara ei sillä hetkellä ole käytössä vaan ainoastaan sellaiset, joista tiedän etten tule niitä koskaan käyttämään. Toki tilanne on se, että tavaraa on sopivasti, kaikelle on paikkansa ja uutta ostan harkiten.
Tuli vain tästä kommentista mieleen joku hc-konmarittaja, joka raivasi kaikki pussilakanat ja pyyhkeet ja kun hänelle tuli vieras (harvinainen tapahtuma) piti naapurista lainata vuodevaatteet vieraalle ja vierailun aikana vieras sai kylpypyyhkeen ja itse käytti käsipyyhettä... Kohtuus siis kaikessa.
Tuo on todella äärimmäinen esimerkki ja luullakseni aika harvinainen.
Tavara voi myös olla ylimääräinen, turha ja tarpeeton vaikka se periaatteessa mahtuisi ja sille olisi tilaa. Minä käännän tuo ajatuksen niin päin, että säilytän vain, jos varmasti tiedän että käytän sitä. Me olemme kaikki yksilöitä siinä, millaisen tavaramäärän pystymme pitämään hallinnassamme ja millainen määrä tuntuu hyvältä. Jokaisen ns. rojukynnys on erilainen, ja se myös muuttuu raivaamisen aikana. Minulla tuo rojukynnys on todella matala ja saan mielihyvää ja arjen iloa siitä, että kaikki on järjestyksessä, helposti käytettävissä ja muistan jokaikisen omistamani tavaran ja sen paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole vakituista työpaikkaa ja kaikki hinnat ovat nousussa joten ei uskalla heittää tavaroita pois.
Onko kysymys yleisestä turvattomuuden tunteesta vai siitä että säilyttää esim ylimääräisen pussilakanan niiden lisöksi jotka ovat säännöllisessä käytössä? Vai ajatteleeko kirjoittaja että säästää arvotavaraa ja myy sitten kun hinnat ovat nousseet? Itse uskon että kun yleinen taloustilanne heikkenee kaikki tavara menettää jälleenmyyntiarvoa.
Jos on tilaa niin miksi ei säilyttäisi muutamaa ylimääräistä vuodevaatesettiä tai astiaa tulevaisuutta varten. Itse en ainakaan heitä (=myy, anna, kierrätä) kaikkea pois, jos tavara ei sillä hetkellä ole käytössä vaan ainoastaan sellaiset, joista tiedän etten tule niitä koskaan käyttämään. Toki tilanne on se, että tavaraa on sopivasti, kaikelle on paikkansa ja uutta ostan harkiten.
Tuli vain tästä kommentista mieleen joku hc-konmarittaja, joka raivasi kaikki pussilakanat ja pyyhkeet ja kun hänelle tuli vieras (harvinainen tapahtuma) piti naapurista lainata vuodevaatteet vieraalle ja vierailun aikana vieras sai kylpypyyhkeen ja itse käytti käsipyyhettä... Kohtuus siis kaikessa.
Tuo on todella äärimmäinen esimerkki ja luullakseni aika harvinainen.
Tavara voi myös olla ylimääräinen, turha ja tarpeeton vaikka se periaatteessa mahtuisi ja sille olisi tilaa. Minä käännän tuo ajatuksen niin päin, että säilytän vain, jos varmasti tiedän että käytän sitä. Me olemme kaikki yksilöitä siinä, millaisen tavaramäärän pystymme pitämään hallinnassamme ja millainen määrä tuntuu hyvältä. Jokaisen ns. rojukynnys on erilainen, ja se myös muuttuu raivaamisen aikana. Minulla tuo rojukynnys on todella matala ja saan mielihyvää ja arjen iloa siitä, että kaikki on järjestyksessä, helposti käytettävissä ja muistan jokaikisen omistamani tavaran ja sen paikan.
Itsellä tuo rojukymnys näköjään muuttuu kun projekti etenee. Minulle on tärkeää että myös kaapit ovat järjestyksessä. Puolisolle kaappien tilanne on se-ja-sama kunhan näkösällä ei ole ylimääräistä.
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
Ajat muuttuvat. Ennen kai oli tavallistakin yöpyä sukulaisilla, kun autot ja tiet olivat huonot eikä majapaikkoja ollut joka nurkan takana. Silloin tarvittiin varalakanoita, -pyyhkeitä, -patjoja.
Meillekin yritettiin tyrkyttää juuri tuolla perusteella, että voitte kutsua vieraita. Ei kutsuta. Meillä on 20 vuoden aikana käynyt tasan kerran yksi aikuinen yövieras, rakkauden perässä kaupunkiin muuttanut, jolla alkoi suhde rakoilla ja tuli meidän sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.
Ihmisiä aivopestään todella tehokkaasti ostamaan kaikkea ihan kummallista ja turhaa tavaraa. Ostetaan asioita, joita "kuuluu olla" tai joista vakuutellaan että ilman ei voi elää. Meilläkin olisi ties mitä kaikkea jos kuunneltaisiin läheisten vinkkejä ja seurattaisiin mainontaa. Kerran anoppi toi meille sellaisen veivattavan omenankuorijahärpäkkeen. On kuulemma tosi kätevä omenoiden kuorimiseen. Siitä vehkeestä näki kyllä testaamattakin että perinteinen kuorimaveitsi on kätevämpi ja nopeampi kuorimisesta välineen pesuun. Meni muuten heti seuraavan erän mukana lahjoitukseen.
Kiva kun saatiin asiantuntija? Paljonko maksat rikkinäisistä muovisista parveketuoleista, haljenneesta lego-levystä ja vanhoista luentopapereista? Voi tulla hakemaan vaikka heti!