tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Jos omat lapseni ikinä tulisivat elinaikanani vaatimaan, että siivoa tuo ja vie tuo pois ennen kuin kuolet, niin vannon, että osakkeen hinnan verran omaisuutta siirtyisi ihan muualle ennen kuolemaani. Jättäisin paikalle vain sen irtaimiston. Näin on helppo sanoa, koska tiedät, etteivät lapset ikinä ole noin huonokäytöksisiä ja minua kunnioittamattomia. Mutta tuo puheena ollut testamentti, joka sulkee avio-oikeuden perinnön osalta pois lasten puolisoilta, täytyykin toteuttaa. Varmuuden vuoksi. 

Meillä, onneksi, siivous on tapahtunut heidän puolelta.

Kerran kysyin löytyisikö heiltä kirppistavaraa ja mm itse ehdotin voivat tuoda meille vanhoja, rikkinäisiä kodinkoneita, viedään kierrätykseen

Tätä tapahtui aluksi kerran kk. Anoppi on kertonut, kun tulivat meiltä, hän alkoi heti kasaamaan seuraavaa kuormaa. Kuukausi meni, toivat meille ja jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat on kunnon hamstraajia, maatila jossa enää ei toimintaa niin aivan täyteen kerätty kaikkea rojua ja tavaraa. 80 vuotiaita monisairaita. Kauhulla odottelen millainen siivoussavotta miehelle jää. Talokin niin täynnä rojua ettei meinaa sekaan mahtua.

Tuo ikäluokka on pula-ajan lapsia. Heille kaikki kokoon haalittu tavara on tärkeätä. Konmarista tuskin ovat kuulleetkaan. Muistetaan, että vanhempiemme koti on heidän näköisensä, eikä meillä ole siihen nokankoputtamista. Järkyttävää, miten rumasti nuoret saattavat arvostella iäkkäiden vanhempien "turhia törkyjä". Ei käydä aikanaan katsomassa saati auttamassa. Perinnönjakoon ehditään viivana.

Onneksi kaikkien jälkeläiset eivät ole sellaisia.

Halataan äitiä ja isää kun vielä voidaan.

Kun aika koittaa, pyydetään ammattijärjestelijä paikalle.

Jahas, alapeukuttaja tahtoo senkin rahan itselleen. 🤑

Ahneutta näkyy olevan. Onkohan ne vanhempiensa katkerat kadehtijat tässäkin ketjussa? Muistakaa tehdä KUOLINsiivous ennen kuin täytätte 50v.!

Minä en tee vaikka olen kohta 60. Jätän rahaa sen verran että pitäisi riittää perkaamiseen ja jää vähän ylikin.

Kun en tilaa törkyä hevoskuormittain, pääsee tekijä vähemmällä.

Toivon, että itsekin ehdin vielä vähentää.

Kyl nyt on tyhmää tekstiä. 

Noh, sinun mielestäsi. Aijai, ettei vaan olis rahan kiiltoa silmissä? Mut hyvää yötä sullekin.

Sanomattakin on selvää, että toisten tavaroista ei pidä huomautella. Jos on huolissaan, että tavaran määrä oikeasti on haitaksi terveydelle tai haittaa normaalia elämää, sen voi yrittää ottaa hienotunteisesti puheeksi tai tehdä sosiaalitoimistoon huoli-ilmoituksen, jos muu ei vaikuta auttavan. Tällaisia tapauksia lienee kuitenkin vähän.

Jos on joutunut tyhjentämään omin käsin ison huushollin täältä poistuneen puolesta, niin voisi kuvitella että osaa ajatella miltä tuntuu tehdä satoja tunteja työtä turhan, jopa rikkinäisen ja käyttökelvottoman tavaran lajittelemiseksi ja kierrättämiseksi. Kuka täysissä järjissään oleva ihminen toivoo sellaista savottaa omille jälkeläisilleen. On työt, lapset, omat asunnot ja mökit ja mahdollisesti sairauksiakin. Siihen sitten vielä järjetön urakka jonkun hamstraajan jäljiltä. Voisi vaikka kokeilla asettua hetkeksi sen toisen asemaan ja kierrättää elinaikanaan pois edes ne rikki olevat ja tarpeettomat. Omakin elämä voisi helpottua, kun se tavaran määrä ympärillä vähenisi.

Miettikää nyt tätäkin perhettä joka eli kymmenen vuotta toisten romujen armoilla. Omassa kotonaan. Appivanhemmat olisivat voineet laittaa roskat roskiin ihan kotonaan ja antaa vain myyntiin kelpaavat eteenpäin. Muutama roskalava ja lapsen perheen ei olisi tarvinnut kärsiä heidän romuistaan kotonaan kymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat on kunnon hamstraajia, maatila jossa enää ei toimintaa niin aivan täyteen kerätty kaikkea rojua ja tavaraa. 80 vuotiaita monisairaita. Kauhulla odottelen millainen siivoussavotta miehelle jää. Talokin niin täynnä rojua ettei meinaa sekaan mahtua.

Tuo ikäluokka on pula-ajan lapsia. Heille kaikki kokoon haalittu tavara on tärkeätä. Konmarista tuskin ovat kuulleetkaan. Muistetaan, että vanhempiemme koti on heidän näköisensä, eikä meillä ole siihen nokankoputtamista. Järkyttävää, miten rumasti nuoret saattavat arvostella iäkkäiden vanhempien "turhia törkyjä". Ei käydä aikanaan katsomassa saati auttamassa. Perinnönjakoon ehditään viivana.

Onneksi kaikkien jälkeläiset eivät ole sellaisia.

Halataan äitiä ja isää kun vielä voidaan.

Kun aika koittaa, pyydetään ammattijärjestelijä paikalle.

Jahas, alapeukuttaja tahtoo senkin rahan itselleen. 🤑

"Voi ei, joku alapeukutti viestiäni, miten se on mahdollista?!"

Muistetaanhan, että täällä saa laittaa peukkuja ylös ja alas ja loukkaantuminen on turhaa, ei asiasta tarvitse tehdä numeroa tai uhriutua ja kirjoittaa passiivisaggressiivisia viestejä. Itse siis yläpeukutin tuota aiempaa viestiä, jos sillä on väliä.

Nyt on kaikki neuvot palstalla niin ristiriidassa, kun voi olla. Ei saa vanhemmille ihmisille mainita heidän tavaroistaan tai edes anonyymilla palstalla päivitellä, varsinkaan jos on appivanhemmat. Jos mainitsee, on automaattisesti toivomassa kuolemaa ja rahojen perässä. Mutta silti pitäisi auttaa tavaravuoren kanssa, miten, jos ei edes saa mitään sanoa?

Vaikka maailmaan mahtuu varmasti ihmisiä, jotka kyttäävät vain perintöä, niin tuskin suurin osa lapsista ja heidän puolisoistaan tämmöisiä. Kyllä näin lähes keski-ikäisten ystävieni, joilla on ikääntyvät vanhemmat/appivanhemmat ja osalla vanhat isovanhemmat, kanssa keskustellessa on se huoli siitä mitä jos terveys pettää. Sitten voi joutua johonkin palvelutaloon, jonkunhan on vanhaa ihmistä tavaroiden kanssa autettava. Tai jos he kuolevat, niin jonkun ne tavarat pitää oikeasti siinä kaiken muun surun keskellä käsitellä. Meillä on työt, lapset ja muutakin stressiä. Olisi kivempi vaikka yhdessä auttaa, kun ihmiset ovat vielä elossa ja jotenkin voimissa. Itse olen siivonnut vain yhden kuolinpesän, jossa tavaraa oli ihan tavallinen määrä ja asunto pieni ja sekin oli stressaavaa, saatikka sitten kokonainen talo tai maatila joka vielä täynnä tavaraa. Ei siinä mitkään perinnöt ole mielessä, eikä monella kovinkaan suuria perintöjä ole edes tulossa, joku talo tai asunto jaettuna monen sisaruksen kesken.

Toivottavasti ketään teistä ei ole oikeassa elämässä kuin yksi vanhempi sukulainen, aina puhuu vaan perinnöstä. Kutsuu vaikka mökilleen ja sitten jos touhukkaana ihmisenä ehdotan vaikka, että voisin korjata laituria, ettei lapset satuta itseään, niin alkaa paasaus, että tämä mökki on jo testamentissa jaettu, ei kannata sinun yrittää saada omaksi, en vaihda mieltä vaikka miten mielistelet. Lähes joka asiaan saa vedettyä sen perinnön, jos kehuu kotia, kutsuu kahville tai ihan mitä vaan. Luulee varmasti, ettei sukulaiset ole yhteydessä, koska on jätetty perinnöttä, oikea syy on tuo jatkuva perinnöstä pauhaaminen. Myöskään he jotka ovat testamentissa eivät häntä jaksa, muistuttaa käymään koska olethan vielä saamassa tämän asunnon jne. Aina kertoo kuka on käynyt kylässä, koska on saamassa perintöä tai kärkkymässä osuutta, vaikka on jo moneen kertaan kerrottu, ettei mitään ole tulossa. Käsittääkseni omaisuus ei ole edes mitenkään mittava, tavallinen vanha talo pienellä paikkakunnalla ja kiva mökki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat on kunnon hamstraajia, maatila jossa enää ei toimintaa niin aivan täyteen kerätty kaikkea rojua ja tavaraa. 80 vuotiaita monisairaita. Kauhulla odottelen millainen siivoussavotta miehelle jää. Talokin niin täynnä rojua ettei meinaa sekaan mahtua.

Tuo ikäluokka on pula-ajan lapsia. Heille kaikki kokoon haalittu tavara on tärkeätä. Konmarista tuskin ovat kuulleetkaan. Muistetaan, että vanhempiemme koti on heidän näköisensä, eikä meillä ole siihen nokankoputtamista. Järkyttävää, miten rumasti nuoret saattavat arvostella iäkkäiden vanhempien "turhia törkyjä". Ei käydä aikanaan katsomassa saati auttamassa. Perinnönjakoon ehditään viivana.

Onneksi kaikkien jälkeläiset eivät ole sellaisia.

Halataan äitiä ja isää kun vielä voidaan.

Kun aika koittaa, pyydetään ammattijärjestelijä paikalle.

Jahas, alapeukuttaja tahtoo senkin rahan itselleen. 🤑

"Voi ei, joku alapeukutti viestiäni, miten se on mahdollista?!"

Muistetaanhan, että täällä saa laittaa peukkuja ylös ja alas ja loukkaantuminen on turhaa, ei asiasta tarvitse tehdä numeroa tai uhriutua ja kirjoittaa passiivisaggressiivisia viestejä. Itse siis yläpeukutin tuota aiempaa viestiä, jos sillä on väliä.

Monet myös alapeukuttavat kun puhelimella selatessa peukku osuu vahingossa alanuoleen eikä niitä sitten jaksa tai huomaa korjailla. Ei kannata ottaa vakavasti.

kuuskymppisellä äidilläni on meidän lapsuudenkodissa( joka toimii hänellä nykyään ns. loma-asuntona) 1 huone lattiasta kattoon täynnä tavaraa..sitä onkin sitten aikanaan hyvä lähteä muutaman astmaatikon purkamaan, voi vain kuvitella minkälainen pölyn ja ties minkän määrä siellä on vastassa..Asunto on pitkiä aikoja käyttämättä eli siellä muhii muutenkin aikapommi..ja juu en haaveile perinnöstä, asunnon arvo melko vähäinen, lähinnä ajatus tästä siivousurakasta kauhistutaa ellei hän keksi myydä ko. kämppää ennen, toivottavasti myy..toki sitten varmaan raijaa ne romut mukana..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai maatilaan, taloon, osakehuoneistoon päin edes tarvitse katsoa, ellei raaski maksaa ammattiavulle työstä. Antaa jäädä tavaroineen kaikkineen muiden haltuun jos kerran on niin itara. :D

Juuri noin! Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Sen voi ohjata vaikka hyväntekeväisyyteen. Usein asunnon arvo on sen verran, että siitä jää rahaa vielä siivoojan palkan jälkeenkin.

Voi olla että Unicef jää tappiolla, kun perintö on puu- ja sähkölämmitteinen (paljonko sähkö maksaakaan nykyään) rintamamiestalo (joita Suomessa ei ole yhtään) Kainuun Perähikiän kylässä, 30 kilometrin päässä palveluista, ei metsää eikä peltoa. Irtaimisto on vuosien varrella kerättyjä viilipurkkeja, paikallisen Halpa-Hallin myymiä työkaluja jotka ovat menneet rikki, kylmävarastossa vuosikausia lahonneet Suomen Kuvalehden vuosikerrat. Rikkinäiset Arabian kupit.

Appivanhemmat muuttivat osakkeeseen pientilalta, ja joutuivat luopumaan suuresta määrästä muistoja. Herttainen anoppi itki luopumisen tuskaa. Koska kyllähän hän samalla luopui monesta muistosta nuorena vaimona tai äitinä, tai kuinka tässä vaari otti päiväunia, tai tuolla vintillä lapsenlapset kiljahtelivat kesälomalla. Sieltä lähti vuosikerroittain akuankkoja ja seiniltä valtava määrä matkamuistoja, tai perinnöksi saatuja viherkasveja, joita oli vaalittu vuosikymmenet.

Tavallisen ihmisen elämä on niissä muistoissa, ja aika vähän jää kun niistä on aika jättänyt.

Pikkuisen armollisuutta mummeleille, joilla on tallessa lapsensa äitiyspakkauksesta tai leluista tai piirustuksista jotain, vaikka lapsi olisi 50.

Tässäkin ketjussa olisi hyvä muistaa, että kukin siivoaa ja hävittää vain omat tavaransa. Eikä päätä kenenkään puolesta, mikä tälle on arvokasta ja kallisarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai maatilaan, taloon, osakehuoneistoon päin edes tarvitse katsoa, ellei raaski maksaa ammattiavulle työstä. Antaa jäädä tavaroineen kaikkineen muiden haltuun jos kerran on niin itara. :D

Juuri noin! Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Sen voi ohjata vaikka hyväntekeväisyyteen. Usein asunnon arvo on sen verran, että siitä jää rahaa vielä siivoojan palkan jälkeenkin.

Voi olla että Unicef jää tappiolla, kun perintö on puu- ja sähkölämmitteinen (paljonko sähkö maksaakaan nykyään) rintamamiestalo (joita Suomessa ei ole yhtään) Kainuun Perähikiän kylässä, 30 kilometrin päässä palveluista, ei metsää eikä peltoa. Irtaimisto on vuosien varrella kerättyjä viilipurkkeja, paikallisen Halpa-Hallin myymiä työkaluja jotka ovat menneet rikki, kylmävarastossa vuosikausia lahonneet Suomen Kuvalehden vuosikerrat. Rikkinäiset Arabian kupit.

Perinnöstä saa kieltäytyä. :)

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat osakkeeseen pientilalta, ja joutuivat luopumaan suuresta määrästä muistoja. Herttainen anoppi itki luopumisen tuskaa. Koska kyllähän hän samalla luopui monesta muistosta nuorena vaimona tai äitinä, tai kuinka tässä vaari otti päiväunia, tai tuolla vintillä lapsenlapset kiljahtelivat kesälomalla. Sieltä lähti vuosikerroittain akuankkoja ja seiniltä valtava määrä matkamuistoja, tai perinnöksi saatuja viherkasveja, joita oli vaalittu vuosikymmenet.

Tavallisen ihmisen elämä on niissä muistoissa, ja aika vähän jää kun niistä on aika jättänyt.

Pikkuisen armollisuutta mummeleille, joilla on tallessa lapsensa äitiyspakkauksesta tai leluista tai piirustuksista jotain, vaikka lapsi olisi 50.

Avainsana tuli tuossa viimeisessä virkkeessä.

On tallessa jotain.

Ne samat muistot nimittäin saa niistä parista tavarasta, ei tarvita niitä akuankkojen vuosikertoja.

Eikä muistoista tarvitse luopua, ne muistot ovat sielussa ja sydämessä, ei niissä tavaroissa.

Tuossa myös syy miksi karsiminen on niin vaikeaa. Iso osa tavaroista kun on muistoja jostain ihmisestä tai ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat muuttivat osakkeeseen pientilalta, ja joutuivat luopumaan suuresta määrästä muistoja. Herttainen anoppi itki luopumisen tuskaa. Koska kyllähän hän samalla luopui monesta muistosta nuorena vaimona tai äitinä, tai kuinka tässä vaari otti päiväunia, tai tuolla vintillä lapsenlapset kiljahtelivat kesälomalla. Sieltä lähti vuosikerroittain akuankkoja ja seiniltä valtava määrä matkamuistoja, tai perinnöksi saatuja viherkasveja, joita oli vaalittu vuosikymmenet.

Tavallisen ihmisen elämä on niissä muistoissa, ja aika vähän jää kun niistä on aika jättänyt.

Pikkuisen armollisuutta mummeleille, joilla on tallessa lapsensa äitiyspakkauksesta tai leluista tai piirustuksista jotain, vaikka lapsi olisi 50.

Avainsana tuli tuossa viimeisessä virkkeessä.

On tallessa jotain.

Ne samat muistot nimittäin saa niistä parista tavarasta, ei tarvita niitä akuankkojen vuosikertoja.

Eikä muistoista tarvitse luopua, ne muistot ovat sielussa ja sydämessä, ei niissä tavaroissa.

Tuossa myös syy miksi karsiminen on niin vaikeaa. Iso osa tavaroista kun on muistoja jostain ihmisestä tai ajasta.

Olen aivan eri ja aivan ohis. Olen sellaisesta perheestä, jonka ei ole tarvinnut muuttaa evakkomatkan jälkeen, ja onhan se uskomaton rikkaus jälkipolville, että on vanhaa tallella. Ja todellakin on eri asia, että on vuosikerroittain akuja kuin että olisi vain pari tavaraa.

Lapseni suhtautuvat hartaalla kunnioituksella 50 vuotta vanhoihin akuankkoihin ja isovanhempien lipastoihin. Minusta sellainen on tervettä suhtautumista materiaan, jos vain puitteet sellaisen mahdollistavat.

Tietysti jokainen saa päättää omista tavaroistaan. Kivalta ei vain tunnu sekään asenne, että ei edes haluta itse raivata yhtään mitään ihan turhaksikin tiedettyä (rikkinäistä tai täysin arvotonta, kuten vanhoja lumppuja), koska "kyllähän te ne sitten siivoatte".

Vierailija kirjoitti:

kuuskymppisellä äidilläni on meidän lapsuudenkodissa( joka toimii hänellä nykyään ns. loma-asuntona) 1 huone lattiasta kattoon täynnä tavaraa..sitä onkin sitten aikanaan hyvä lähteä muutaman astmaatikon purkamaan, voi vain kuvitella minkälainen pölyn ja ties minkän määrä siellä on vastassa..Asunto on pitkiä aikoja käyttämättä eli siellä muhii muutenkin aikapommi..ja juu en haaveile perinnöstä, asunnon arvo melko vähäinen, lähinnä ajatus tästä siivousurakasta kauhistutaa ellei hän keksi myydä ko. kämppää ennen, toivottavasti myy..toki sitten varmaan raijaa ne romut mukana..

Arvaapa odotanko innolla kun pääsen oman äitini kämppää tyhjentämään? Tavaraa on paljon, 150 neliön verran. Tuhansia kirjoja, kippoja ja kuppeja, tekstiilejä ym. Kaikki haisee pistävälle homeelle tai jollekin. Ei voi pestä koneessa, kone menee pilalle. Kukaan ei osta. Kaatopaikalle suurin osa. Entäs talo sitten? Vasta tehty laaja pintaremontti mutta haju ei lähtenyt. Kukaan ei tule ostamaan taloa, mutta perintövero pitää maksaa heti. Millä maksat kun on mitättömät työkyvyttömän tulot? Jollen kieltäydy perinnöstä, päädyn itse ulosottoon verovelkojen vuoksi.

Provoan nyt vähän, mutta jos on syntynyt ennen vuotta 1945, saa anteeksi. Jokaiselle sitä nuoremmalle tavaranhallinnan pitäisi olla kansalaistaito ja omien romukasojen jättäminen muille on vaan äärettömän itsekästä. Jos on eläkkeellä ja suht voimissaan, niin ei ole mitään syytä olla tekemättä asialle jotain. Omista rakkaista asioista ei tietenkään tarvitse luopua, mutta epämääräiset röykkiöt pitää pystyä kierrättämään ja se vie aikaa ja jopa rahaa. Tämä koskee sitten ehdottomasti myös miehiä. Jos tulppa raivausprojektille on kaiken säästävä puoliso, niin itsensä saa vapauttaa syyllisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jokainen saa päättää omista tavaroistaan. Kivalta ei vain tunnu sekään asenne, että ei edes haluta itse raivata yhtään mitään ihan turhaksikin tiedettyä (rikkinäistä tai täysin arvotonta, kuten vanhoja lumppuja), koska "kyllähän te ne sitten siivoatte".

Minulle lapseni sanoi että kärrää kaiken kaatopaikalle kun kuolen pois. Ei aio käydä mitään läpi, säästää tai edes myydä. Antoi kovasti pontta alkaa hyvissä ajoin myymään ja hävittämään tavaroita. Voi nauttia rahoista itse elämänsä aikana. Kyllähän se elämä helpottuu huomattavasti kun ei ole liikaa tavaraa, vain välttämättömät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuuskymppisellä äidilläni on meidän lapsuudenkodissa( joka toimii hänellä nykyään ns. loma-asuntona) 1 huone lattiasta kattoon täynnä tavaraa..sitä onkin sitten aikanaan hyvä lähteä muutaman astmaatikon purkamaan, voi vain kuvitella minkälainen pölyn ja ties minkän määrä siellä on vastassa..Asunto on pitkiä aikoja käyttämättä eli siellä muhii muutenkin aikapommi..ja juu en haaveile perinnöstä, asunnon arvo melko vähäinen, lähinnä ajatus tästä siivousurakasta kauhistutaa ellei hän keksi myydä ko. kämppää ennen, toivottavasti myy..toki sitten varmaan raijaa ne romut mukana..

Arvaapa odotanko innolla kun pääsen oman äitini kämppää tyhjentämään? Tavaraa on paljon, 150 neliön verran. Tuhansia kirjoja, kippoja ja kuppeja, tekstiilejä ym. Kaikki haisee pistävälle homeelle tai jollekin. Ei voi pestä koneessa, kone menee pilalle. Kukaan ei osta. Kaatopaikalle suurin osa. Entäs talo sitten? Vasta tehty laaja pintaremontti mutta haju ei lähtenyt. Kukaan ei tule ostamaan taloa, mutta perintövero pitää maksaa heti. Millä maksat kun on mitättömät työkyvyttömän tulot? Jollen kieltäydy perinnöstä, päädyn itse ulosottoon verovelkojen vuoksi.

tässä ei varmaan auta muu kuin kieltäytyä perinnöstä, ellei perhepiiristä muita löydy niin menee sitten valtiolle jatkohoidetettavaksi. Ei kannata ainakaan omia luottotietoja sen vuoksi pilata, jos kerran tietää että kaikki on käyttökelvotonta kuitenkin ja talo pitäisi vetää sileäksi, siinä saattaa purkukulut ylittää jo tontin arvon.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt, että tämä minimalismitrendi ja tavaran pois heittomuoti olisi osa tätä nykymaailman agendaa. "et omista mitään, mutta olet onnellinen" ja yleensä se, että ihmiset heittää pois käyttökelpoista tavaraa ja sitten tulee "yllättäin" saatavuusongelmia, komponenttipulaa, sähkökatkosta, vesikatkosta ja laivat jumittuu kanaaliin jne ja sitten ollaan pulassa. Ei ole mitään ylimääräistä kaapeissa tai korvaavaa tuotetta varastossa kun se on heitetty pois.

Paremminkin kyse on oikeasti kulutuksen ylläpitämisessä. "Osta laadukas tilalle, älä käytä vanhoja tavaroita loppuun". Ihmisillä on jo kaikki perustarpeet käytetty ja kamaa ostettu kämpät täyteen. Konmarita kaikki mahdollinen pois: ostat kumminkin sitten taas lisää. En tiedä, mistä ne vuosittain konmaritettavat rekkakuormat oikein tulee, jos niitä ei jostain ole ostettu?

Kulutuksen vähentäminen se kai olisi tässä asiassa suurin pointti, eikä kulutuksen mahdollistaminen raivaamalla lisää tilaa? Mutta tässä talousjärjestelmässä ei kulutusta voida vähentää, muuten se kaatuu. Siksi siihen ei kannusteta, että vanhat tavarat käytettäisiin loppuun ja elettäisiin säästeliäästi.