Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21842)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä Aku ankan taskukirjoille, joita lapset eivät enää lue? Ei niitä varmaan kukaan osta. Ja ajattelen, että jos joskus on lapsenlapsia
Ostaa niitä! Niitä keräillään, on sellainen lapsen ja vanhemman hauska harrastus, kun muistuttavat vanhemman omasta lapsuudesta.
Jos niitä on pitkä peräkkäinen sarja, ne voi myydä vähän kalliimmalla. Jos on sekalaisia numeroita sieltä täältä, ne voi myydä isona könttänä halvalla, ja menevät. Jos jaksaa puljata, niitä voi kaupitella yksittäin, jolloin keräilijät voivat saada sen juuri itseltään puuttuvan numeron.
Ne voi viedä myös kierrätyskeskukseen tai vastaavaan ja menevät sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirppiksen pöytämaksut tuntuvat paljolta kun tavarasta ei kuitenkaan voi pyytää kuin 0,5-2 e. Jääkö teille mitään käteen hirveästä vaivasta? En ole aiemmin myynyt kirpparilla mutta nyt pitäisi tehdä päätös.
Ei mulla ainakaan ole tullut kuin ehkä 50 € voittoa/viikko. Se mitä siitä saa, on ehkä enemmänkin tyydytystä, että tavara meni kiertoon, eikä roskiin tai esim. kierrätyskeskukseen, joka heitti sen roskiin kun kukaan ei ostanut.
Työssäkäyvälle ihmiselle kirppistely on pääasiassa enemmän harrastus kuin varsinaisesti tienaamista. Itse olen tämän takia antanut kirppistavarani pois, ennen lahjoitin FB:n roskalavalla, nykyään vien läheiselle eläinsuojeluyhdistykselle joka myy ne kirpparilla. Vapaa-aika on vähäistä ja harrastan mielummin jotain muuta, vaikka tavaran kanssa puljaaminen sinänsä ihan hauskaa onkin.
Mä käytän kirppiksen täyspalvelua.
Vien tavarat ja se on sillä selvä. Myymättömät kirppis vie minne viekin ja rahat tulevat tilille.
Rahaa tulee , välillä vähemmän, välillä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin ehkä 3 vuotta sitten vuorittoman,hupullisen 0tikkitakin puoleen hintaan (maksoi 50 egeä). Takki on ollut paljon käytössä. Vetoketju meni rikki, uuden asennuttamiben maksaa tutussa ompelimossa 40 euroa. Korjautanko takin vai ostanko kirpparilta samantapausen takin ja pidän vanhaa omalla terassilla istuessa?
Vetoketjun voi vaihtaa myös itse helposti. Uusi ketju ommellaan vanhan alle, niin että ei tarvitse ratkoa entistä pois. Usko pois, helppoa ja siistiä! Sitten kun uusi ketju on paikoillaan, se näyttää hauskalta, ei ollenkaan huonolta. https://www.youtube.com/watch?v=CJLfm5V_kA4
Tämä toki toimii ihmisille jotka jo omistavat ompelukoneen ja osaavat sitä käyttää. Myös kirjastoissa on nykyään ompelukoneita joiden käyttöön voi varata ajan, mutta itse koen kiireisen arjen keskellä silti liian työlääksi alkaa opetella tällaista. Joko ostan uuden tai maksan siitä että joku muu vaihtaa vetoketjun.
Taidan olla outo, mutta en omista ompelukonetta ja niinpä ompelen vetoketjut käsin. Ei mene kauaa, ja on jotenkin tosi rentouttavaa tehdä käsin jotain. Juuri vaihdoin vetskarit pojan huppariin ja miehen takkiin.
Täytyypä perehtyä tuohon, että ei poistakaan vanhaa vetoketjua!
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika minun menetelmässäni on, kun jään kaipaamaan pois laittamiani tavaroita/vaatteita, vuodenkin kuluttua mietin aina, että olisi kannattanut säästää, nyt olisikin tarvetta.
Millä perusteella olet valinnut tavarat, joista luovut? Kuulostaa siltä, että laitat pois tavaroita, joita kuitenkin tarvitset? Vai minkälaisissa tilanteissa tuo ajatus pois laitettujen miettimiseen tulee? Kun on tavaralle oikea tarve vai mietitkö yleisellä tasolla?
Itse olen päässyt siihen pisteeseen, että kaikki omat tavarani sekä yhteiset on raivattu, ja jäljellä on teinien ja miehen tavarat sekä ne yhteisistä tavaroista, joita minä en varsinaisesti käytä tai en osaa arvioida tarvetta.
Näitäkin on vielä niin paljon, etteivät oikein mahdu niille varattuihin tiloihin, eli karsintaa tarvitaan. Nyt pitää vain saada perheenjäsen kerrallaan siivoamaan kanssani. He tykkäävät siististä järjestyksestä ja väljistä tiloista yhtä paljon kuin minäkin, mutta inhoavat siivoamista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päässyt siihen pisteeseen, että kaikki omat tavarani sekä yhteiset on raivattu, ja jäljellä on teinien ja miehen tavarat sekä ne yhteisistä tavaroista, joita minä en varsinaisesti käytä tai en osaa arvioida tarvetta.
Näitäkin on vielä niin paljon, etteivät oikein mahdu niille varattuihin tiloihin, eli karsintaa tarvitaan. Nyt pitää vain saada perheenjäsen kerrallaan siivoamaan kanssani. He tykkäävät siististä järjestyksestä ja väljistä tiloista yhtä paljon kuin minäkin, mutta inhoavat siivoamista :)
joku porukkasiivouspäivä ja kiva palkinto kun homma hoidettu? vai meneekö malliin että äiti saa silti hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päässyt siihen pisteeseen, että kaikki omat tavarani sekä yhteiset on raivattu, ja jäljellä on teinien ja miehen tavarat sekä ne yhteisistä tavaroista, joita minä en varsinaisesti käytä tai en osaa arvioida tarvetta.
Näitäkin on vielä niin paljon, etteivät oikein mahdu niille varattuihin tiloihin, eli karsintaa tarvitaan. Nyt pitää vain saada perheenjäsen kerrallaan siivoamaan kanssani. He tykkäävät siististä järjestyksestä ja väljistä tiloista yhtä paljon kuin minäkin, mutta inhoavat siivoamista :)
Teinit saa ihan helpolla juttuun mukaan. Pyydät heitä poistamaan tavarat, joita he eivät enää tarvitse. Jos tavaroita ei ole koskaan siivottu, siellä on vielä jotain leluja ja ristoräppääjäkirjoja kaapit täynnä. Samoin vanhat koulutavarat ovat sellaisia, mitä teinit eivät useinkaan kaipaa. Auta heitä ja hommaa jäljelle jääville tavaroille nättejä ja käytännöllisiä laatikoita ja koreja, niin tulee siistiä.
Meillä muuttaa teinit jo kohta kotoa, enkä usko, että ottavat mukaansa muuta kuin vaatteet ja vähän jotain pikkutavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päässyt siihen pisteeseen, että kaikki omat tavarani sekä yhteiset on raivattu, ja jäljellä on teinien ja miehen tavarat sekä ne yhteisistä tavaroista, joita minä en varsinaisesti käytä tai en osaa arvioida tarvetta.
Näitäkin on vielä niin paljon, etteivät oikein mahdu niille varattuihin tiloihin, eli karsintaa tarvitaan. Nyt pitää vain saada perheenjäsen kerrallaan siivoamaan kanssani. He tykkäävät siististä järjestyksestä ja väljistä tiloista yhtä paljon kuin minäkin, mutta inhoavat siivoamista :)
Teinit saa ihan helpolla juttuun mukaan. Pyydät heitä poistamaan tavarat, joita he eivät enää tarvitse. Jos tavaroita ei ole koskaan siivottu, siellä on vielä jotain leluja ja ristoräppääjäkirjoja kaapit täynnä. Samoin vanhat koulutavarat ovat sellaisia, mitä teinit eivät useinkaan kaipaa. Auta heitä ja hommaa jäljelle jääville tavaroille nättejä ja käytännöllisiä laatikoita ja koreja, niin tulee siistiä.
Meillä muuttaa teinit jo kohta kotoa, enkä usko, että ottavat mukaansa muuta kuin vaatteet ja vähän jotain pikkutavaraa.
Meillä on jo vuosikausia siivottu lasten huoneet 2 x vuodessa niin, että koko huone tyhjennetään.
Kaapit tyhjennetään, käydään kaikki läpi, lattia pestään, seinät ja katto käydään nihkeällä läpi ja mahdolisuuksien mukaan pestään ikkunat.
Lapsilla on äitiyspakkauksien laatikot, joissa säilytetään muistot.
Kuopuksella tosin on niitä 2.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika minun menetelmässäni on, kun jään kaipaamaan pois laittamiani tavaroita/vaatteita, vuodenkin kuluttua mietin aina, että olisi kannattanut säästää, nyt olisikin tarvetta.
Itselleni vaikeimpia poislaitettavia ovat äidin jäämistö: Kauniit Arabian kannut, kahvimylly, vanhempien kihla- ja häälahjat, äidin kirjomat liinat, ym.ym. Kun annoin pois äidin kutomat matot, ei itku ollut kaukana. Muuten en ole mielestäni keräilijä enkä hamsteri. Tämä liika tunteellisuuteni harmittaa minua suuresti. Haluaisin olla järki-ihminen, mutta joka asiassa tunne menee edelle. Onkohan muita näin höperöitä ja voiko asialle tehdä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän vika minun menetelmässäni on, kun jään kaipaamaan pois laittamiani tavaroita/vaatteita, vuodenkin kuluttua mietin aina, että olisi kannattanut säästää, nyt olisikin tarvetta.
Itselleni vaikeimpia poislaitettavia ovat äidin jäämistö: Kauniit Arabian kannut, kahvimylly, vanhempien kihla- ja häälahjat, äidin kirjomat liinat, ym.ym. Kun annoin pois äidin kutomat matot, ei itku ollut kaukana. Muuten en ole mielestäni keräilijä enkä hamsteri. Tämä liika tunteellisuuteni harmittaa minua suuresti. Haluaisin olla järki-ihminen, mutta joka asiassa tunne menee edelle. Onkohan muita näin höperöitä ja voiko asialle tehdä jotain?
Tunteethan ovat melkein paras voimavara mitä meillä on tässä elämässä, ja kannattaa olla niistä kiitollinen ja sen sijaan että yrittäisi aina mennä järki edellä, voikin valjastaa ne tunteet sen kaiken järjellisen perustaksi. Turhasta luopuminen on järkevää, mutta jos sinulla on noin suuria tunteita äidin jäämistöä kohtaan, niin etkö voisi säästää niitä, ainakin ne, jotka ovat tarkemmät, ja ottaa ne käyttöön ja vaalia niiden kautta niiden herättämiä tunteita. Sehän on tosi arvokasta.
Olen ollut mukana tyhjentämässä kuolinpesiä, kollegani ostaa joka päivä jotain. Hänen kanssa kodin läpikäymiseen meni koko päsiäinen.
Vuosien varrella olen tehnyt vaihtokauppoja, olen saanut tarpeetonta, olen ollut lastenvahtina tilalle.
Mun käsieni kautta on lähtenyt yli 1000 banaanilaatikkoa.
Viimeinen projekti, joka juuri kuun alussa loppui, 7 pakettiautollista.
Yrittäjäpariskunta alkoi viime vuonna tyhjentämään kotiaan. Iso omakotitalo, jossa ovat asuneet yli 30 v.
Tarpeetonta pakattiin suoraan kaapeista. Kamala työ esim käydä vaatteet läpi, melkein kaikki vaati korjausta jne.
Palapeleissä, lautapeleissä puuttui osia jne.
Omakotitalo menee myyntiin jossain vaiheessa. Karsintakierroksia tuli enemmän, tarpeettomien tavaroiden tulva oli jatkuvaa.
Tämä oli vika projektini. Vaihdantatalous on nyt loppu. Sen olen oppinut tästä maailmasta ei rojut lopu koskaan.
Muutan jouluksi, sitä ennen tehdään pieni pintaremontti. Uuteen asuntoon tulee uusia huonekaluja. Väitän meidän muuttokuorma mahtuu yhteen pakettiautokuormaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päässyt siihen pisteeseen, että kaikki omat tavarani sekä yhteiset on raivattu, ja jäljellä on teinien ja miehen tavarat sekä ne yhteisistä tavaroista, joita minä en varsinaisesti käytä tai en osaa arvioida tarvetta.
Näitäkin on vielä niin paljon, etteivät oikein mahdu niille varattuihin tiloihin, eli karsintaa tarvitaan. Nyt pitää vain saada perheenjäsen kerrallaan siivoamaan kanssani. He tykkäävät siististä järjestyksestä ja väljistä tiloista yhtä paljon kuin minäkin, mutta inhoavat siivoamista :)
Ehkä kannattaisi puhua tavaran karsimisesta, konmarittamisesta tai vaikka fengshuista :D koska "siivoaminen" on monelle ankea asia. Ja kun tämä karsiminen on tehty, siivoaminen on helppoa!
Siivosin pääsiäisen alla keittiön kunnolla eli pyyhin kaapit ja laatikot päältä ja sisältä, pesin uunin ja jääkaapin, sulatin pakastimen ja niin edelleen. Karsintakierroksia olen tehnyt tässäkin asunnossa ainakin kaksi, ja niin vaan löytyi vieläkin muutama esine roskiin/kierrätykseen laitettavaksi. Työ kuitenkin sujui mukavan nopeasti kun tavaraa on paljon vähemmän kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Viime vuonna tavara väheni yli kolmellasadalla, tänä vuonna tähän mennessä reilulla neljälläkymmenellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitsisikö viedä kirpparille myyntiin. Olisi myös pieni kirjahyllykkö ja hyvä turvaistuin.
En ole lukenut tätä ketjua nyt vähään aikaan, joten pahoittelen jos aihetta on jo käsitelty aiemmilla sivuilla, mutta vaikuttaako ahdistus hintojen noususta jne. teihin negatiivisesti?
Olen aika kiitettävästi päässyt tavaroista eroon viimeisen vuoden aikana, mutta nyt kun hinnat nousevat käsittämätöntä vauhtia ja kaikenlaista pulaa rummutetaan mediassa koko ajan, jokin hamsterimoodi on taas napsahtanut aivoissa päälle, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Se nyt on ihan silkkaa faktaa, että jos haluaa saada halvemmalla jotain mitä on aikonut vielä jossain vaiheessa ostaa, se olisi ostettava nyt. Sekin on silkkaa faktaa, ettei minulla ole rahaa tehdä noita haluamiani hankintoja. Sekin on silkkaa faktaa, että nyt "kannattaisi" hamstrata ruokaa yms. jota tulee tarvitsemaan tulevaisuudessakin. Mutta sekin on silkkaa faktaa, että minulla ei ole nyt sen enempää tilaa hamstraukselle kuin ennenkään...
Ajatukset pyörivät jotenkin negatiivista kehää näiden asioiden ympärillä, eikä asiaa auta sekään, ettei mikään enää mene kaupaksi nettikirppiksillä, kun kaikki ilmeisesti alkoivat säästää samaan aikaan.
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua nyt vähään aikaan, joten pahoittelen jos aihetta on jo käsitelty aiemmilla sivuilla, mutta vaikuttaako ahdistus hintojen noususta jne. teihin negatiivisesti?
Olen aika kiitettävästi päässyt tavaroista eroon viimeisen vuoden aikana, mutta nyt kun hinnat nousevat käsittämätöntä vauhtia ja kaikenlaista pulaa rummutetaan mediassa koko ajan, jokin hamsterimoodi on taas napsahtanut aivoissa päälle, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Se nyt on ihan silkkaa faktaa, että jos haluaa saada halvemmalla jotain mitä on aikonut vielä jossain vaiheessa ostaa, se olisi ostettava nyt. Sekin on silkkaa faktaa, ettei minulla ole rahaa tehdä noita haluamiani hankintoja. Sekin on silkkaa faktaa, että nyt "kannattaisi" hamstrata ruokaa yms. jota tulee tarvitsemaan tulevaisuudessakin. Mutta sekin on silkkaa faktaa, että minulla ei ole nyt sen enempää tilaa hamstraukselle kuin ennenkään...
Ajatukset pyörivät jotenkin negatiivista kehää näiden asioiden ympärillä, eikä asiaa auta sekään, ettei mikään enää mene kaupaksi nettikirppiksillä, kun kaikki ilmeisesti alkoivat säästää samaan aikaan.
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Sellaiseen amerikkalaistyyliseen pantry- ja preppaushamstraamiseen keskiverrossa suomiasunnossa ei olekaan tilaa, mutta jos esim. kuukauden kuiva-aineiden varaston haluat, se mahtuu muutamaan kestokauppakassiin jonnekin nurkkaan tai takkien alle eteiskaappiin, ei tarvitse olla siististi keittiönkaapeissa. Näin meillä on toimittu koronan alusta lähtien, kun kauppareissujen väli harveni. Ylimääräiset riisit ja makaronit yms. jätettin siihen kauppakassiin ja haettiin käyttöön sieltä.
Jatka kaappien siivoamista äläkä osta uusia tavaroita tilalle kuin vain tarkkaan harkiten. Raha ja tilat riittää näin.
Aika paljon asiat on omien korvien välissä. Voi olla uskomuksia esim olen sotkuinen ihminen tai ei pidä luulla liikoja itsestään ja hienostella tai aika tavaran kaupitsee.
Projekti alkaa näiden omien uskomusten havaitsemisesta ja työstämisestä.
Varsinainen tavaroiden läpikäynti on sitten se helpompi osuus. Voi edetä omaan tahtiin joku konmarittaen tai huone/laatikko kerrallaan. Tavaroita voi itselleen sopivalla tavalla kärrätä roskiin tai myydä tai mitä tahansa siltä väliltä.
Mutta siis itsetutkiskelu ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua nyt vähään aikaan, joten pahoittelen jos aihetta on jo käsitelty aiemmilla sivuilla, mutta vaikuttaako ahdistus hintojen noususta jne. teihin negatiivisesti?
Olen aika kiitettävästi päässyt tavaroista eroon viimeisen vuoden aikana, mutta nyt kun hinnat nousevat käsittämätöntä vauhtia ja kaikenlaista pulaa rummutetaan mediassa koko ajan, jokin hamsterimoodi on taas napsahtanut aivoissa päälle, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Se nyt on ihan silkkaa faktaa, että jos haluaa saada halvemmalla jotain mitä on aikonut vielä jossain vaiheessa ostaa, se olisi ostettava nyt. Sekin on silkkaa faktaa, ettei minulla ole rahaa tehdä noita haluamiani hankintoja. Sekin on silkkaa faktaa, että nyt "kannattaisi" hamstrata ruokaa yms. jota tulee tarvitsemaan tulevaisuudessakin. Mutta sekin on silkkaa faktaa, että minulla ei ole nyt sen enempää tilaa hamstraukselle kuin ennenkään...
Ajatukset pyörivät jotenkin negatiivista kehää näiden asioiden ympärillä, eikä asiaa auta sekään, ettei mikään enää mene kaupaksi nettikirppiksillä, kun kaikki ilmeisesti alkoivat säästää samaan aikaan.
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Sellaiseen amerikkalaistyyliseen pantry- ja preppaushamstraamiseen keskiverrossa suomiasunnossa ei olekaan tilaa, mutta jos esim. kuukauden kuiva-aineiden varaston haluat, se mahtuu muutamaan kestokauppakassiin jonnekin nurkkaan tai takkien alle eteiskaappiin, ei tarvitse olla siististi keittiönkaapeissa. Näin meillä on toimittu koronan alusta lähtien, kun kauppareissujen väli harveni. Ylimääräiset riisit ja makaronit yms. jätettin siihen kauppakassiin ja haettiin käyttöön sieltä.
Jatka kaappien siivoamista äläkä osta uusia tavaroita tilalle kuin vain tarkkaan harkiten. Raha ja tilat riittää näin.
Otin yhden tyhjentyneen vaatekaapin tähän käyttöön. Oikeasti kuluvia hygieniatuote- ja kotitaloustarvikkeiden lisäksi siellä on säilykkeitä, kuiva-aineita jne. Aloitin jo ennen koronaa. On kätevää shoppailla omasta varastosta. Eihän kuluvaa tavaraa tarvitse olla minimalistisen vähän jos sille on tilaa ja varmuudella käyttöä.
Mulla vaikuttaa hilvatisti siivouslaiskuus. Siksi tavaraa on vain vähän. On kokemusta sellasen asunnon siivoamisesta, joka on puoliksi kirppis ja puoliksi varasto,, siis mielikuvana.Ja muutenki yleislaiskana ihmisenä en oikeen jaksa piitata mistään ylimääräisestä.
ymmärrän tuon turhautumisen. Se johtuu ehkä siitä että tavaraa on vaan niin hirveästi. Kun on saanut vähennettyä, tulee jostain (perintö tms) yhtäkkiä tuplasti lisää. Puoliso ostaa loppuneen tuotteen tilalle uuden, vaikka sitä ei olisi tarvittu. Ja on tietysti paljon tavaroita, papereita ja sälää, joita ei voi vain poistaa vaikka haluaisi.