tavarapaljous :(

Edellinen jatkaa vielä. Oon tällä hetkellä todella innoissani aiheesta, kuten ehkä huomaatte, enkä oo ees kuunnellut kirjaa vielä loppuun :D

Sitä piti vielä sanoa, että muutosta ei voi perustaa tahdonvoiman varaan. En varmasti oo ainoa, joka on tuskastunut kaaokseen ja kiukkuisena päättänyt, että nyt tämä muuttuu ja musta tulee ihminen, jonka luona on aina siistiä. Mutta sitten tunne hiipuu ja tahdonvoima riittää juuri ja juuri siihen, että aamulla petaa sängyn, mutta siinä se. Eli muutos pitää tehdä todella helpoksi ja näkyväksi. Ja sitä pitää toistaa ja toistaa ja toistaa.

Viikossa on 168 tuntia. Jos siitä käyttää kolmasosan nukkumiseen ja toisen kolmasosan töiden tekemiseen jäljellä jää 56 tuntia kaikkeen muuhun. Toistan 56 tuntia joka viikko! Rutiinit määrittää pitkälti sen, mihin tuo 56 tuntia kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä. Oon tällä hetkellä todella innoissani aiheesta, kuten ehkä huomaatte, enkä oo ees kuunnellut kirjaa vielä loppuun :D

Sitä piti vielä sanoa, että muutosta ei voi perustaa tahdonvoiman varaan. En varmasti oo ainoa, joka on tuskastunut kaaokseen ja kiukkuisena päättänyt, että nyt tämä muuttuu ja musta tulee ihminen, jonka luona on aina siistiä. Mutta sitten tunne hiipuu ja tahdonvoima riittää juuri ja juuri siihen, että aamulla petaa sängyn, mutta siinä se. Eli muutos pitää tehdä todella helpoksi ja näkyväksi. Ja sitä pitää toistaa ja toistaa ja toistaa.

Viikossa on 168 tuntia. Jos siitä käyttää kolmasosan nukkumiseen ja toisen kolmasosan töiden tekemiseen jäljellä jää 56 tuntia kaikkeen muuhun. Toistan 56 tuntia joka viikko! Rutiinit määrittää pitkälti sen, mihin tuo 56 tuntia kuluu.

Tulikin muita viestejä väliin, mutta ymmärtänette mihin viestiin viittaan.

Vierailija kirjoitti:

"Juhlittiin" Vappua miehen kanssa käymällä perusteellisesti läpi kaikki kodin kaapit, komerot, vaatehuone ja autotallin yhteydessä oleva lämmin varasto. Kylläpä kertyi tavaraa pois laitettavaksi!  Eilen illalla pakattiin miehen kaverilta lainattuun pakuun kaikki kierrätyskeskukseen menevät ja se paku tuli ihan täyteen. Aiemmin jo vietiin lajiteltuina roskiin joutavat ja muutama tavara meni facen kirpparilla kaupaksi. Laskettiin, että yhteensä lähti noin 1300 tavaraa.

Nyt on ihanaa, kun kaikkialla siistiä ja väljää. Iso urakka, mutta suosittelen tekmään samoin!

Onnittelut!🌹

Juhlitte Vappua mitä parhaimmalla tavalla.

Ongelma 1: koti on sekainen ja tavaraa on liikaa.

Järjestelin kymmenen minuuttia keittiössä, mutta en löytänyt mitään mitä voisi viedä kierrätyskeskukseen. Roskiin (kierrätykseen) meni kartonkipakkauksia, papereita ja tyhjiä säilyketölkkejä. Keittiö siistiytyi vähän, kun sain tavaroita paikoilleen. En tiedä, mistä voisin luopua.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma 1: koti on sekainen ja tavaraa on liikaa.

Järjestelin kymmenen minuuttia keittiössä, mutta en löytänyt mitään mitä voisi viedä kierrätyskeskukseen. Roskiin (kierrätykseen) meni kartonkipakkauksia, papereita ja tyhjiä säilyketölkkejä. Keittiö siistiytyi vähän, kun sain tavaroita paikoilleen. En tiedä, mistä voisin luopua.

Hei, ymmärrän sinua koska minullakin on tuo sama, eli en tiedä mitä laittaisin pois. Pystyn kyllä auttamaan toista noissa hommissa, mutta en itseäni. Omat tavarat häiritsee ja ahdistaa, "enkä näe metsää puilta".

Kiva kun sait turhaa roinaa pois ja tuli siistimpää. Kyllä siitäkin saa hyvän mielen.

Kannattaa iloita pienistäkin edistysaskelista!👍

Vierailija kirjoitti:

Ongelma 1: koti on sekainen ja tavaraa on liikaa.

Järjestelin kymmenen minuuttia keittiössä, mutta en löytänyt mitään mitä voisi viedä kierrätyskeskukseen. Roskiin (kierrätykseen) meni kartonkipakkauksia, papereita ja tyhjiä säilyketölkkejä. Keittiö siistiytyi vähän, kun sain tavaroita paikoilleen. En tiedä, mistä voisin luopua.

Kannattaa tutustua sen verran Konmariin, että oivaltaa perusidean tunteiden ja tavaroiden yhteydestä. Tavarapaljous usein aiheuttaa erilaisia negatiivisia tunteita kuten ärsytystä, hermostumista, ahdistusta jopa voimattomuutta.

Konmarissa ohjataan miettimään minkälaisia tunteita kodissa olevat tavarat herättävät. Jos ne tuottavat omistajalleen iloa, ne säästetään, jos ei niistä luovutaan.

Ilon tuottamista ei pidä ottaa aivan kirjaimellisesti käyttötavaroiden kohdalla (tuottaako lihanuija / kumisaappaat / rikkalapio minulle iloa?). Käyttötavaroiden kohdalla kannattaa miettiä siitä näkökulmasta, onko tavara minulle arjessa säännöllisesti hyödyksi niin, että ostaisin vastaavan uudelleen, jos rikkoontuisi.

Jos tavaran tuottama käyttöhyöty ja ilo on pienempi kuin sen säilyttämisestä koituva harmi, siitä kannattaa luopua, koska silloinhan tavara tuottaa omistajalleen enemmän harmia kuin iloa.

Konmarissa tavarat käydään tavararyhmittäin yksi kerrallaan läpi eli homma vie ennemmin viikkoja kuin päiviä, mutta mallia voi soveltaa kevyemminkin esimerkiksi huone kerrallaan. Olennaista on kerätä samat tavarat ensin yhteen kasaan ja sitten vasta ryhtyä hommaan. Näin näkee minkä verran tavaraa on kaikkiaan, mikä usein yllättää. Konmarissa aloitetaan vaatteista, koska siinä pääsee heti suoraan harjoittelemaan isolla tavaramassalla (useimmilla ihmisillä on paljon vaatteita, joista vain osa tuottaa iloa / käyttöhyötyä) joten luopumisen harjoittelua pääsee heti kokeilemaan. Myös muusta tavararyhmästä voi aloittaa.

Käytännössä moni on huomannut, että yhden valtavan ja viikkoja kestävän rupeaman sijaan helpompaa on tehdä työtä osissa ilman sen kummempaa deadlinea aina inspiraation tullen. Samoin jo läpikäytyihin tavaroihin kannattaa palata muutaman tovin jälkeen uudelleen, koska silloin alkaa vasta kunnolla näkemään, että moni ensimmäisellä kierroksella säästynyt ihan hyvä/uusi en raaski laittaa pois -tavara lojuu edelleen käyttämättömänä ja sitten huomaakin haluavansa luopua näistäkin.

Kun itselle ei aseta mitään valtavaa urakkaa vaan luvan tehdä hommaa pala kerrallaan, ilo välisaavutuksista kannustaa eteenpäin. Aina kun on saanut tavaraa pois ja kodin järjestyksenpito helpottaa, se lisää hyvää oloa, joka kannustaa jatkamaan.

Onnea harjoitukseen, jo turhan pahvin ja roskan poisvieminen auttaa. Seuraava kohde keittiössä voi olla esimerkiksi ruuanlaittovälineet. Onko kaapeissa kattiloita, purkkeja ja purnukoita, kapustoja ja kauhoja, joita et käytä mutta jotka pyörivät vuodesta toiseen kaappien täytteenä. Jos et heti uskalla laittaa niitä kiertoon, ne voi nostaa vaikka yläkaappiin tai varastoon laatikkoon. Jos huomaat, ettet ole niitä vaikkapa kuukauteen pariin tarvinnut, aika varmaa on, ettet myöhemminkään. Niinpä niistä voi luopua

Lisäisin tohon pitkään konmariviestiin yhden kompastuskiven, minkä Konmarin perusidea kyllä ratkaisee.

Erityisesti keittiössähän kaikki on periaatteessa tarpeellista tavaraa, siellä harvemmin on samanlaista sekalaista roinaa kuin muualla talossa. Niinpä keittiön raivaaminen menee niin, että vilkaisee kattilakaappiin, täällä on vain kattiloita kuten pitääkin ja ne ovat siististi, ovi kiinni ja siirrytään seuraavaan kaappiin.

Tosiasiassa kaapissa on kattiloita, joita ei ehkä koskaan käytä, joku pieni kastikekasari esim., tai sellaisia, mitä käyttää tosi harvoin, esim. haudutuskattila joulupuurolle. Sopivia käyttökattiloita, perusperheelle niitä kolmelitraisia, saattaa olla esim. 5 yhteenmuuton ja lahjojen seurauksena.

Kuten Konmari opettaa: jokainen tavara pitää ottaa säilytyspaikastaan esille ja miettiä jokaisen kohdalla yksittäin tarvitaanko sitä.

Kattilakaapin lisäksi kauhalaatikko on toinen takuuvarma ylläripaikka. Tarpeettomat pois ja tarpeellisistakin tuplat, esim. spagettikauhoja ei tarvitse useita.

Toinen helppo karsintakohde on asiat, jotka joko ovat tai eivät ole setti. Astioita meillä tyypillisesti on jonkinlainen setti, jolloin voi luopua siihen kuulumattomista asioista, esim. kahvimukit. Säästää ne Teemat, kun muutkin astiat ovat Teemaa, ja ehkä jonkun tosi hienon lahjaksi saadun mukin, kaikki loput pois. TAI jos ei tykkää juoda kahvia Teemasta, kun käyttää aina Taikaa, voi luopua niistä Teeman kahvikupeista.

Settiin kuuluvia asioita ei tarvitse säästää koko settiä, jos sen kaikille osille ei ole käyttöä!

Palatakseni takaisin kattiloihin meillä oli Hackmanin 3-litrainen kerroskattila, jossa oli se vihannesten höyrytysosa ja puuronhaudutusosa erikseen. Pohjakattila meillä on päivittäisessä arkikäytössä, mutta noi muut osat eivät meille olleet hyvät, ja myin ne kirpparilla ajat sitten. Heti menivät kaupaksi, alkuperäisiä merkkiosia kun olivat. Puurolle on 5 litran haudutuskattila, joka on arkisin keittokäytössä ja säilytetään alalaatikossa muiden kattiloiden kanssa, mutta se puuro-osa on yläkaapin ylähyllyllä, koska ei ole arkikäytössä, eikä niin korkealla voi arkiasioita pitää.

Vaikka yleisesti ottaen on tarkoituksenmukaista pitää samanlaiset asiat samassa paikassa, esim. lautaset yhdessä kaapissa, siitä kannattaa joskus poiketa.

Mikähän vika minun menetelmässäni on, kun jään kaipaamaan pois laittamiani tavaroita/vaatteita, vuodenkin kuluttua mietin aina, että olisi kannattanut säästää, nyt olisikin tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten tätä ketjua lukiessa huomaa vuodenkierron. Loppuvuodesta oli hiljaista, mutta näin keväällä moni tuntuu tarttuvan härkää sarvista tai siis lahjaksi saatua huumorimukia kahvasta.

Me muutettiin viime kuussa. Vakaa aikomus tietysti oli käydä tavarat läpi ennen muuttoa, mutta ei se kyllä ihan niin mennyt. Lapset - mikä ihana tekosyy! Jokunen aika sitten täällä ihmeteltiin muuttajia, jotka raahasivat vanhoja papereita mantereelta toiselle. Pakko sanoa, että ymmärrän heitä ihan pikkuisen. Ei meillä kyllä konteittain tavaraa ollut. Kahden aikuisen ja kahden lapsen tavarat mahtuivat 45 pahvilaatikkoon ja muutamaan matkalaukkuun ja kestokassiin. Mutta nyt tavaraa purkiessa roskiin (toki lajittelin) on joutanut jo melkein laatikollinen tavaraa. Kaikkea sitä tulikaan pakattua: esimerkiksi rikkinäinen muovinen kylpylelu, reikäinen paita, askarteluun säästettyjä "materiaaleja" (lue roskia), lehtiä jotka on jo kertaalleen luettu...

Jokainen muuttoni (aikuisiällä 9 kertaa) on mennyt niin että teen ajoissa vakaan päätöksen käydä KAIKKI tavarat läpi, karsia turhat jne. Ja joka kerta kun aloitan prosessin tavaran määrä ja kaikki muu muuttoon menevä työ ja säätö yllättää. Ja loppuvaiheen kiireessä paiskon tavaraa pikavauhtia sekaisin laatikoihin edes katsomatta mikä menee mihinkin. Ainakaan minulla nämä kauniit ajatukset ei siis toteudu. Mielummin hoidan karsimisin rauhallisessa elämäntilanteessa jossa ei ole muuton tai muun ison asian aiheuttamaa henkistä kuormaa ja säätöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten tätä ketjua lukiessa huomaa vuodenkierron. Loppuvuodesta oli hiljaista, mutta näin keväällä moni tuntuu tarttuvan härkää sarvista tai siis lahjaksi saatua huumorimukia kahvasta.

Me muutettiin viime kuussa. Vakaa aikomus tietysti oli käydä tavarat läpi ennen muuttoa, mutta ei se kyllä ihan niin mennyt. Lapset - mikä ihana tekosyy! Jokunen aika sitten täällä ihmeteltiin muuttajia, jotka raahasivat vanhoja papereita mantereelta toiselle. Pakko sanoa, että ymmärrän heitä ihan pikkuisen. Ei meillä kyllä konteittain tavaraa ollut. Kahden aikuisen ja kahden lapsen tavarat mahtuivat 45 pahvilaatikkoon ja muutamaan matkalaukkuun ja kestokassiin. Mutta nyt tavaraa purkiessa roskiin (toki lajittelin) on joutanut jo melkein laatikollinen tavaraa. Kaikkea sitä tulikaan pakattua: esimerkiksi rikkinäinen muovinen kylpylelu, reikäinen paita, askarteluun säästettyjä "materiaaleja" (lue roskia), lehtiä jotka on jo kertaalleen luettu...

Jokainen muuttoni (aikuisiällä 9 kertaa) on mennyt niin että teen ajoissa vakaan päätöksen käydä KAIKKI tavarat läpi, karsia turhat jne. Ja joka kerta kun aloitan prosessin tavaran määrä ja kaikki muu muuttoon menevä työ ja säätö yllättää. Ja loppuvaiheen kiireessä paiskon tavaraa pikavauhtia sekaisin laatikoihin edes katsomatta mikä menee mihinkin. Ainakaan minulla nämä kauniit ajatukset ei siis toteudu. Mielummin hoidan karsimisin rauhallisessa elämäntilanteessa jossa ei ole muuton tai muun ison asian aiheuttamaa henkistä kuormaa ja säätöä. 

Vaikeinta ei edes ole se päätöstenteko. On helppo päättää, että tätä ja tätä tavaraa ei oteta mukaan.

Mutta mitäs niille sitten tehdään? Jos ei niitä kerää erilleen ja vie saman tien kierrätykeskukseen miettimättä yhtään mitään jälleenmyyntiarvoja, ne turhat tavarat pakataan mukaan. Kun ei vaan jaksa siinä yhteydessä säätää.

Tavaran määrä myös yllättää aina, eikä siinä tavarasouvissa lopulta jaksa enää tehdä pidetään/ei pidetä -päätöksiä. Kaapin hylly syrtätään sellaisenaan muuttolaatikkoon, roskineen päivineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirppiksen pöytämaksut tuntuvat paljolta kun tavarasta ei kuitenkaan voi pyytää kuin 0,5-2 e. Jääkö teille mitään käteen hirveästä vaivasta? En ole aiemmin myynyt kirpparilla mutta nyt pitäisi tehdä päätös.

Ei mulla ainakaan ole tullut kuin ehkä 50 € voittoa/viikko. Se mitä siitä saa, on ehkä enemmänkin tyydytystä, että tavara meni kiertoon, eikä roskiin tai esim. kierrätyskeskukseen, joka heitti sen roskiin kun kukaan ei ostanut. 

Työssäkäyvälle ihmiselle kirppistely on pääasiassa enemmän harrastus kuin varsinaisesti tienaamista. Itse olen tämän takia antanut kirppistavarani pois, ennen lahjoitin FB:n roskalavalla, nykyään vien läheiselle eläinsuojeluyhdistykselle joka myy ne kirpparilla. Vapaa-aika on vähäistä ja harrastan mielummin jotain muuta, vaikka tavaran kanssa puljaaminen sinänsä ihan hauskaa onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin ehkä 3 vuotta sitten vuorittoman,hupullisen 0tikkitakin puoleen hintaan (maksoi 50 egeä). Takki on ollut paljon käytössä. Vetoketju meni rikki, uuden asennuttamiben maksaa tutussa ompelimossa 40 euroa. Korjautanko takin vai ostanko kirpparilta samantapausen takin ja pidän vanhaa omalla terassilla istuessa?

Vetoketjun voi vaihtaa myös itse helposti. Uusi ketju ommellaan vanhan alle, niin että ei tarvitse ratkoa entistä pois. Usko pois, helppoa ja siistiä! Sitten kun uusi ketju on paikoillaan, se näyttää hauskalta, ei ollenkaan huonolta. https://www.youtube.com/watch?v=CJLfm5V_kA4

Tämä toki toimii ihmisille jotka jo omistavat ompelukoneen ja osaavat sitä käyttää. Myös kirjastoissa on nykyään ompelukoneita joiden käyttöön voi varata ajan, mutta itse koen kiireisen arjen keskellä silti liian työlääksi alkaa opetella tällaista. Joko ostan uuden tai maksan siitä että joku muu vaihtaa vetoketjun. 

Vierailija kirjoitti:

Sotkusi on siivoustapojesi viiveellä tuleva mitta. James Clear, kirjassa Pura rutiinit atomeiksi.

Kuuntelen Clearin kirjaa parhaillaan äänikirjana. Ehkä tässä olisi vastaus niille, joille KonMari ei sovi. Clear esittää, että pitää muuttaa rutiinejaan, joka johtaa identiteetin muutokseen. Ja aloittaa pitää aivan minimaalisesta muutoksesta, jotta sitä voi toistaa päivittäin. Pieni päivittäisiin muutoksiin pätee kuukausien kuluessa korkoa korolle -efekti. Alla kaksi esimerkkiä.

Ongelma 1: koti on sekainen ja tavaraa on liikaa

Tavoite/identiteetti: olen ihminen, joka ylläpitää järjestystä kodissaan

Esimerkkirutiini: Joka aamu, kun kahvi tippuu kerään kahden minuutin ajan tavaroita, jotka vien joko kierrätyskeskukseen tai heitän roskiin. Tätä varten laitan eteiseen näkyvälle paikalle roskakorin ja kestokassin, jossa lukee "kierrätyskeskukseen". Kun roskakori on täynnä, vien sen roskiin ja kun kassi on täynnä, vien sen kierrätyskeskukseen.

Vaikutus: Kuukaudessa käytät kodin järjestyksen ylläpitämiseen noin tunnin ylimääristä verrattuna lähtötilanteeseen. Kun toistat tapaa joka päivä, alat mieltää itsesi ihmiseksi, joka ylläpitää järjestystä. Pienet voitot (=näet, että kassissa on tavaraa ja että eteisen tasosi on siistimpi) motivoivat jatkamaan. Kuukauden päästä voit keksiä toisenkin rutiinin, joka tukee tavoitettasi tai voit pidentää aamurutiinisi aikaa esimerkiksi neljään minuuttiin.

Ongelma 2: Ostan Lidlistä turhaa tavaraa

Tavoite: Olen ihminen, joka ostaa tavaroita vain tarpeeseen.

Esimerkkirutiini (=vanhasta tavasta pois oppiminen): Kun menen Lidliin, käännyn leipäosaston jälkeen vasemmalle ja siitä suoraan maito-osastolle kulkematta tavara-osaston ohi. Piirrän kauppalistaani Lidlin pohjapiirrustuksen ja merkitsen siihen uuden reitin, jota seuraan.

Vaikutus: En osta tavaroita Lidlistä suunnittelematta. Alan uskoa, että en ole markkoinnin houkutusten vietävissä.

Toivottavasti nämä auttavat teitä muitakin samojen ongelmien kanssa painivia. Kyllä me tää handlataan! Yhteistä noissa esimerkeissä on, että ne alkavat pienestä muutoksessa toistuvissa tilanteissa. Ja se, että keskittyy hyvään, eikä soimaa itseään. Myös sen omaksuin Clearin kirjasta, että tavoista pitää tehdä näkyviä: jos haluat olla lukija, kirjoita lapulle "minä luen kirjoja" ja laita lappu näkyvälle paikalle yöpöydälle ja siihen viereen kirja, jonka luet seuraavaksi.

Toinen tärkeä oivallus itselleni oli, että kaikki rutiinit ovat toistojen tulosta. Ei ole helpompaa tai vaikeampaa tapaa, sillä kun rutiinin on omaksunut se tapahtuu aivan kuin itsestään. Esimerkiksi rutiini voi olla, että heittää postit kirjekuorineen sotkuiselle eteisen tasolle. Mutta rutiini voi yhtä hyvin olla, että postin avattuaan laittaa säästettävän paperin paperitelineeseen ja kirjekuoren lattialla olevaan paperinkeräyslootaan. Jos jälkimmäinen on rutiini, ei se tunnu sen vaivalloisemmalta kuin ensimmäinenkään tapa.

Voi myös miettiä, mitä henkilö, joka haluaisit olla, tekee säännöllisesti. Esimerkiksi mitä ihminen, joka ylläpitää kodissaan järjestystä tekee tai ei tee. Ehkäpä hän vie kahvikuppinsa pesukoneeseen laskematta sitä ensin ruokapöydälle, mutta ei ota messuilta mukaan ilmaista kynää.

Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan kirjan (löytyy ainakin monien kirjastojen Ellibs-tietokannasta). Tai jos et sitä tee, niin ehkä joku tuskastunut saa tästä viestistä uusia näkökulmia tavarapaljouden kesyttämiseen.

Minulta myös suositus tälle kirjalle! Toimii moneen muuhunkin asiaan. Tykkäsin "hihat ylös ja asiaan" -tyylistä, tässä kirjassa ei ole sitä turhaa jankkausta samoista asioista ja ylimalkaisia liirumlaarumeita sivutolkulla kuin niin monessa muussa selfhelp-kirjassa. Tässä mennään asiaan, annetaan suorat ja selkeät ohjeet. Iso peukku.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän vika minun menetelmässäni on, kun jään kaipaamaan pois laittamiani tavaroita/vaatteita, vuodenkin kuluttua mietin aina, että olisi kannattanut säästää, nyt olisikin tarvetta.

Mulla ihan sama. Olen usein luopunut asioista, joita kaipaan tai tarvitsisin vielä vuosien päästä. Kaipuu tuntuu joskus ihan kipuna.

Mitä tehdä Aku ankan taskukirjoille, joita lapset eivät enää lue? Ei niitä varmaan kukaan osta. Ja ajattelen, että jos joskus on lapsenlapsia

Vierailija kirjoitti:

Ongelma 1: koti on sekainen ja tavaraa on liikaa.

Järjestelin kymmenen minuuttia keittiössä, mutta en löytänyt mitään mitä voisi viedä kierrätyskeskukseen. Roskiin (kierrätykseen) meni kartonkipakkauksia, papereita ja tyhjiä säilyketölkkejä. Keittiö siistiytyi vähän, kun sain tavaroita paikoilleen. En tiedä, mistä voisin luopua.

Mun vinkki on seuraavanlainen. Ota keittiössä kohteeksi esim. aterimet ja kauhat ym, joista joku muukin jo vinkkasi. Kerää ne yhteen ja mikäli omistat tupla tai jopa triplakappaleita, valitse lemppari ja pidä se. Muut lahjoituksena eteenpäin. Esim. jos sinulla on 2 kuorimaveistä, valitse se toimivin. Toinen pois. Kauhat ym kannattaa käydä läpi niin, että valitset mahdollisimman monikäyttöisiä välineitä. Jos jokin kauha sopii spagettikauhaksi ja muuhun, sehän on mainiota. Sen ei tarvitse olla "oikea" spagettikauha.

Katsele sitten näitä tuotteita ja mieti, onko jokin niistä haaveminän fantasiatarvikkeita. Siis esim. kakunkoristeluun tarvittavia esineitä, joita HALUAISIT käyttää mutta oikeasti et käytä koskaan. Laita ne pois.

Käy tällä tavalla läpi muitakin tavaroita. On myös mahdollista laskea matemaattisesti kuinka paljon esim. lautasia käyttää ja missä menee se raja, että jotain tavaraa on niin paljon, että se vain makaa kaapissa. Tämä pätee vaatteisiinkin. Vuodessa on tietty määrä päiviä. Ja muista taas se haaveminä. Jos järjestät illallisen kerran vuodessa jouluisin isolle joukolle ihmisiä, voisit ehkä lainata lautasia tai vuokrata ne sen sijaan, että sinulla on astiasto joka sopisi paremmin Downton Abbeyn kartanoon..

Ja lopuksi: jotkut onnistuvat yhdellä kerralla. Usea tarvitsee monta läpikäyntiä ja jossain vaiheessa tulee se seesteinen olo, kun kaapit ja laatikot ovat siistejä, ja tilaa on ylimääräistäkin, ja näet silmäten mitä tavaroita missäkin on. Olet valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, miten tätä ketjua lukiessa huomaa vuodenkierron. Loppuvuodesta oli hiljaista, mutta näin keväällä moni tuntuu tarttuvan härkää sarvista tai siis lahjaksi saatua huumorimukia kahvasta.

Me muutettiin viime kuussa. Vakaa aikomus tietysti oli käydä tavarat läpi ennen muuttoa, mutta ei se kyllä ihan niin mennyt. Lapset - mikä ihana tekosyy! Jokunen aika sitten täällä ihmeteltiin muuttajia, jotka raahasivat vanhoja papereita mantereelta toiselle. Pakko sanoa, että ymmärrän heitä ihan pikkuisen. Ei meillä kyllä konteittain tavaraa ollut. Kahden aikuisen ja kahden lapsen tavarat mahtuivat 45 pahvilaatikkoon ja muutamaan matkalaukkuun ja kestokassiin. Mutta nyt tavaraa purkiessa roskiin (toki lajittelin) on joutanut jo melkein laatikollinen tavaraa. Kaikkea sitä tulikaan pakattua: esimerkiksi rikkinäinen muovinen kylpylelu, reikäinen paita, askarteluun säästettyjä "materiaaleja" (lue roskia), lehtiä jotka on jo kertaalleen luettu...

Jokainen muuttoni (aikuisiällä 9 kertaa) on mennyt niin että teen ajoissa vakaan päätöksen käydä KAIKKI tavarat läpi, karsia turhat jne. Ja joka kerta kun aloitan prosessin tavaran määrä ja kaikki muu muuttoon menevä työ ja säätö yllättää. Ja loppuvaiheen kiireessä paiskon tavaraa pikavauhtia sekaisin laatikoihin edes katsomatta mikä menee mihinkin. Ainakaan minulla nämä kauniit ajatukset ei siis toteudu. Mielummin hoidan karsimisin rauhallisessa elämäntilanteessa jossa ei ole muuton tai muun ison asian aiheuttamaa henkistä kuormaa ja säätöä. 

Vaikeinta ei edes ole se päätöstenteko. On helppo päättää, että tätä ja tätä tavaraa ei oteta mukaan.

Mutta mitäs niille sitten tehdään? Jos ei niitä kerää erilleen ja vie saman tien kierrätykeskukseen miettimättä yhtään mitään jälleenmyyntiarvoja, ne turhat tavarat pakataan mukaan. Kun ei vaan jaksa siinä yhteydessä säätää.

Minun vinkkini on lahjoittaa ylimääräiset pois. Keräät niitä auton täyteen (lainaa/vuokraa tarvittaessa, tai maksa siitä että joku hakee tavarat). Nopeus on valttia. Mikään ei ole niin ikävää kuin nyssäkät ja pussukat, joille pitäisi tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä Aku ankan taskukirjoille, joita lapset eivät enää lue? Ei niitä varmaan kukaan osta. Ja ajattelen, että jos joskus on lapsenlapsia

Kokeilisin laittaa tori.fi tai vastaavan lahjoitetaan-palstalle. Ja niin, että "nouto" niin ei tarvitse muuta kuin lykätä Ankat eteenpäin muita ilahduttamaan.

Eilen lensi vanhat askartelutarvikkeet roskiin, vuosia sitten viimeksi käyttänyt. Uudet saa halvalla jos joskus innostuu (tuskin). Jotenkin tekis mieli lennättää kaikki pihalle. Tavara sitoo energiaa, tunnen sen konkreettisesti.

Joku turhautuminen ilmassa vaikka niin paljon saanut jo aikaiseksi. Myynyt, lahjoittanut, heittänyt roskiin. Mitä seuraavaksi?? Minkä osa-alueen kimppuun?

Vierailija kirjoitti:

Eilen lensi vanhat askartelutarvikkeet roskiin, vuosia sitten viimeksi käyttänyt. Uudet saa halvalla jos joskus innostuu (tuskin). Jotenkin tekis mieli lennättää kaikki pihalle. Tavara sitoo energiaa, tunnen sen konkreettisesti.

Joku turhautuminen ilmassa vaikka niin paljon saanut jo aikaiseksi. Myynyt, lahjoittanut, heittänyt roskiin. Mitä seuraavaksi?? Minkä osa-alueen kimppuun?

Jos haluat kokea sen tyhjän tilan ja väljän kaapin ilon niin ota jokin konkreettinen säilytysalue: vaatekaappi, eteisen tai keittiön kaappi, tv-taso tms, vessan peilikaappi, liinavaatekaappi, vaatehuone.

Kun raivaat sieltä tavaraa ja tila avautuu, anna sen jäädä tyhjäksi. Jos vaikka laatikoston kaikkiin laatikoihin ei ole tavaraa, anna niiden olla tyhjinä. Se tuottaa todella riemastuttavan tunteen. Tyhjyys ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä energiaa. Ja se fiilis, ettei ole mitään tarvetta ostaa täytteeksi jotain uutta tai pienempää säilytyshuonekalua.