tavarapaljous :(

Kaikilla varmasti kotona joku lipasto tai kaappi, jonka tavaroihin ei ole koskettu aikoihin, koska mahtuvat ja ovat hyvässä järjestyksessä. Juuri tälläisistä löytyy yllättävän paljon poistettavaa. Joskus tärkeinä pitämiään asioita ja tavaroita joista ei enää pidä. Kävin tälläisen lipaston kimppuun, 3 isoa laatikkoa. Vain 2 laatikollista jäi, kun poistin kaiken joskus tärkeän, mutta ei enää tarvittavan. Tähän yhteen vapautuvaan laatikkoon laitoin kaikki kirjat, jotka aion säästää. Sain näin pois hyllynkin, joka ei oikeastaan mahdu oikein pieneen yksiööni.

Seuraavaksi käyn vaatekaapin kimppuun toiveenani on saada alahylly tyhjäksi. Sinne aion laittaa naulakon alta kaikki muut kenkäni, paitsi sen hetken käytössä oleva pari.

Keittiökaapeista  olen suunnitellut raivaavani yhden alakaapin tyhjäksi ja aion laittaa sinne ompelukoneeni, joka on nyt vain lattialla säilytyksessä.

Lähti kaksi koristetyynyn päällistä. Miksihän kummassa nuo kauhtuneet on olleet kaapissa näinkin pitkään😳

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla varmasti kotona joku lipasto tai kaappi, jonka tavaroihin ei ole koskettu aikoihin, koska mahtuvat ja ovat hyvässä järjestyksessä. Juuri tälläisistä löytyy yllättävän paljon poistettavaa. Joskus tärkeinä pitämiään asioita ja tavaroita joista ei enää pidä. Kävin tälläisen lipaston kimppuun, 3 isoa laatikkoa. Vain 2 laatikollista jäi, kun poistin kaiken joskus tärkeän, mutta ei enää tarvittavan. Tähän yhteen vapautuvaan laatikkoon laitoin kaikki kirjat, jotka aion säästää. Sain näin pois hyllynkin, joka ei oikeastaan mahdu oikein pieneen yksiööni.

Seuraavaksi käyn vaatekaapin kimppuun toiveenani on saada alahylly tyhjäksi. Sinne aion laittaa naulakon alta kaikki muut kenkäni, paitsi sen hetken käytössä oleva pari.

Keittiökaapeista  olen suunnitellut raivaavani yhden alakaapin tyhjäksi ja aion laittaa sinne ompelukoneeni, joka on nyt vain lattialla säilytyksessä.

Mulla just näin! Eli ne hyvässä järkässä olevat paikat sisältää yllättäen eniten turhaa, vrt 3 tyhjää babaanilaatikkoa jotka löysin viime vuonna 😂

Mulla lähti roskiin viidet kaverilta saadut kesäkengät. Kaveri ei ollut pitänyt niitä muutamaan vuoteen ja antoi ne syksyllä. No nyt kun sovitin kesää ajatellen, niin kaikista mureni pohjat ja toisista lisäksi ompeleet ja eri kerrokset irti toisistaan. Täytyy siis sittenkin ostaa uudet kengät kesäksi. Harmittaa sen vuoksi, että nämä olisivat olleet oikeaa kokoa ja vieläpä makuuni. Oisimpa saanut ne aiemmin, niin olisin kyllä käyttänyt.

Tykkään vanhoista kauniista esineistäni enkä niistä helposti luovu ja kuluvan tavaran ,esim. vaatteet , käytän mielelläni loppuun, mutta kun päätän luopua jostakin, en ajattele, että siitä pitäisi saada rahaa, vaan laitan surutta kierrätykseen tai roskiin.

Meidän päiväkoti Helsingissä ei voi ottaa vastaan mitään tavaraa. Lasketaan kuulemma lahjoituksiksi jotka ovat kiellettyjä.

Olen viime viikkoina saanut tavaraa paljon ulos. Osan olen myynyt vintedissä, osa mennyt roskiin, ja lähemmäs sata tuotetta kirpputorillekin.

Mutta! Tuntuu, etteivät ne näy juuri missään. Koko ajan tulee samalla lisää vaatetta ja tavaraa sisään, lapsiperhe kun ollaan. Tuntui uskomattomalta, miten suhteellisen pieni määrä vaikka se sata tavaraakin oli, noin kaksi ikeakassillista ja järkky määrä on tavaraa edelleen.

Ollaan kuitenkin puolison kanssa molemmat herätty entistä enemmän tavaran määrään, eikä haalata kovin herkästi enään kamaa kotiin, jos ollaan yhtään epävarmoja sen tarpeellisuudesta. Odotan kovasti lämpimiä kelejä, että päästään tyhjentämään myös tallia ja keräämään kaatiskuormaa talven projektien jäljiltä. Muutama vuosi nyt on asuttu uudessa kodissamme, ja nyt alkaa huomaamaan myös joitain juttuja, joita ei oikeasti ole tarvinnut koko aikana ja saisi suosiolla laittaa jo pois.

Tämän päivän poistona rikkinäinen pöytävalaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana inspiroiva kirjoitus edellisellä ! Olem jo 5-kymppinen ja alkanut miettimään mitä jälkeeni jää. Ainoa lapseni ei erota mikä esineissäni on oikeasti arvokasta ja muistoesineet, valokuvat ovat muistoja oikeastaan vain minulle.

 

Okei. Minulle tuo ei ole mikään syy poistaa tavaroita, jotka ovat itselleni tärkeitä. 

 

En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta olen myöskin viisikymppinen tavaroideni karsija. Eivät kai useimmat karsikaan itselle tärkeitä tavaroita (ellei ole esim. säilytystilojen tai muun syyn takia pakko), mutta monesti sitä säästää kaikenlaista jotain epämääräisellä ajatuksella, että jälkipolville "kuuluu" säästää tavaroita tai että kaikki (omat) valokuvat "kuuluu" säästää, tms. Kun sitten tajuaa, että ketään muuta eivät minun roinani tai valokuvani kiinnosta kuin minua, niin se vapauttaa säästämään nimenomaan itselle tärkeimmät, mutta muuta ei tarvitse.

"En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, mutta olen myöskin viisikymppinen tavaroideni karsija. Eivät kai useimmat karsikaan itselle tärkeitä tavaroita (ellei ole esim. säilytystilojen tai muun syyn takia pakko), mutta monesti sitä säästää kaikenlaista jotain epämääräisellä ajatuksella, että jälkipolville "kuuluu" säästää tavaroita tai että kaikki (omat) valokuvat "kuuluu" säästää, tms. Kun sitten tajuaa, että ketään muuta eivät minun roinani tai valokuvani kiinnosta kuin minua, niin se vapauttaa säästämään nimenomaan itselle tärkeimmät, mutta muuta ei tarvitse."

Tässä oli nimenomaan minusta ymmärretty tavaroiden karsiminen. Monella on tuo ajatus, että pitäisi karsia itselle tärkeitä tavaroita, mutta kyllähän suurimmalla osalla on kotonaan säilössä kaikenlaista ihan ylimääräistä ja nehän ne karsimisen kohteenva ovat. Silloin ne itselle tärkeät tavarat (jotka ovat ihan eri asioita eri ihmisille) löytyvät helposti ja pääsevät esiin ja käyttöön. 

Toki, jos ne epäsopivat vaatteet, vähän rikkinäiset pikkusälät, vanhat johdot ja käyttöohjeet tai lahjaksi saadut rumat esineet yms., jota helposti kaappeihin kertyy, ovat itselle tärkeitä, ei niitä tarvitse karsia. 

Jos taas kotona ei ole mitään ylimääräistä ja ihan kaikki tavarat ovat ihania ja käytössä, ei tämä ketju ehkä ole se oikea paikka (paitsi tukea meitä, jotka eivät vielä ole tuossa tilanteessa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.

Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.

Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.

Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.

Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.

 Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.

" Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa."

Nimenomaan pitää alkaa jo lapsuudesta, jatkaa teininä, parikymppisenä, kolmikymppisenä ja vielä kuusikymppisenä, jotta ei ole sitten kahdeksankymppisenä koko sitä elämänvarrella kertynyttä tavaramäärää perkaamatta vaan elämässä on mukana säilyneet ne tavarat, jotka ovat tärkeitä ja joita käytää.

Eli ajatuksella, että elämän varrella tarpeet ja tilanteet muuttuvat ja sitä kautta osa tavaroista muuttuu tarpeettomiksi, joten niistä voi päästää irti. Muistona voi säilyttää muutaman tärkeimmän, mutta jos jokaisesta elämänvaiheesta säilyttää kaikki pääsyliput ja vanhat vaatteet, on vanhana jo aikamoinen kasa roinaa, josta ei kyllä enää löydä niitä tärkeimpiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen viime viikkoina saanut tavaraa paljon ulos. Osan olen myynyt vintedissä, osa mennyt roskiin, ja lähemmäs sata tuotetta kirpputorillekin.

Mutta! Tuntuu, etteivät ne näy juuri missään. Koko ajan tulee samalla lisää vaatetta ja tavaraa sisään, lapsiperhe kun ollaan. Tuntui uskomattomalta, miten suhteellisen pieni määrä vaikka se sata tavaraakin oli, noin kaksi ikeakassillista ja järkky määrä on tavaraa edelleen.

Ollaan kuitenkin puolison kanssa molemmat herätty entistä enemmän tavaran määrään, eikä haalata kovin herkästi enään kamaa kotiin, jos ollaan yhtään epävarmoja sen tarpeellisuudesta. Odotan kovasti lämpimiä kelejä, että päästään tyhjentämään myös tallia ja keräämään kaatiskuormaa talven projektien jäljiltä. Muutama vuosi nyt on asuttu uudessa kodissamme, ja nyt alkaa huomaamaan myös joitain juttuja, joita ei oikeasti ole tarvinnut koko aikana ja saisi suosiolla laittaa jo pois.

Me teimme tuossa vaiheessa sen, että aikuisille ei ostettu uusia vaatteita tai tavaroita kun lapsille kuitenkin oli pakko ostaa kasvamisen takia. Toisaalta lapsilta lähti sitten toisesta päästä kiertoonkin. Kun sitten lisäksi yritti karsia aikuisten turhia tavaroita samalla, sai pienennettyä tavaramäärää. Olimme siis miehen kanssa vuoden ihan ostolakossa ja sen jälkeen aikuisille ostettiin vain ihan välttämätön, ei niitä alennuksessa olevia kivoja juttuja, joita ilman pärjää. 

Tänään on taas kodin siivous- ja järkkäilypäivä. Aloitin naputtelemalla myynti-ilmoituksen Toriin. Yritän nyt kevään aikana aktivoitua tavaroiden myymisessä ja lisäksi pyrkiä tekemään yhden poiston päivittäin oli se sitten iso tai pieni poisto. 

Pojan vanhat kengät lähti roskiin. Olivat puhkikuluneet ja käyttöikänsä ylittäneet. Nyt tuntuu tulevan paljon poistoja eteisen kaapistosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.

Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.

Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.

Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.

Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.

 Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.

" Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa."

 

Nimenomaan pitää alkaa jo lapsuudesta, jatkaa teininä, parikymppisenä, kolmikymppisenä ja vielä kuusikymppisenä, jotta ei ole sitten kahdeksankymppisenä koko sitä elämänvarrella kertynyttä tavaramäärää perkaamatta vaan elämässä on mukana säilyneet ne tavarat, jotka ovat tärkeitä ja joita käytää.

Eli ajatuksella, että elämän varrella tarpeet ja tilanteet muuttuvat ja sitä kautta osa tavaroista muuttuu tarpeettomiksi, joten niistä voi päästää irti. Muistona voi säilyttää muutaman tärkeimmän, mutta jos jokaisesta elämänvaiheesta säilyttää kaikki pääsyliput ja vanhat vaatteet, on vanhana jo aikamoinen kasa roinaa, josta ei kyllä enää löydä niitä tärkeimpiäkään. 

Tässäpä esimerkillinen vastaus! Kiitos siitä🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.

Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.

Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.

Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.

Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.

 Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.

" Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa."

 

Nimenomaan pitää alkaa jo lapsuudesta, jatkaa teininä, parikymppisenä, kolmikymppisenä ja vielä kuusikymppisenä, jotta ei ole sitten kahdeksankymppisenä koko sitä elämänvarrella kertynyttä tavaramäärää perkaamatta vaan elämässä on mukana säilyneet ne tavarat, jotka ovat tärkeitä ja joita käytää.

Eli ajatuksella, että elämän varrella tarpeet ja tilanteet muuttuvat ja sitä kautta osa tavaroista muuttuu tarpeettomiksi, joten niistä voi päästää irti. Muistona voi säilyttää muutaman tärkeimmän, mutta jos jokaisesta elämänvaiheesta säilyttää kaikki pääsyliput ja vanhat vaatteet, on vanhana jo aikamoinen kasa roinaa, josta ei kyllä enää löydä niitä tärkeimpiäkään. 

Tässäpä esimerkillinen vastaus, jossa vastataan kysymykseen eikä triggeröidytä rivien välistä tulkituista oman mielikuvituksen tuotteista. Kiitos siitä🙏

Väitän että remontin myötä ongelmani liian tavaramäärän suhteen poistuu. olen nyt mitannut komeroni jota sisustan uudestaan hieman syvemmin hyllyin ja eri korkuisin hyllyvälein. Mulla oli ongelmana hyllyn reunoilta lähes roikkuvat tavarat ja usein jotain hyllystä tippuikin päähän komerossa käydessäni.

Poistoja tehdessäni törmäsin nyt tunneongelmaan ja tulin kysymään neuvoa:

Vanhalta tädiltä lapsille aikanaan saatu taulu, joka ei nyt millään enää sisustukseen sovi. Pitäisi raaskia viedä kirpputorille. Täti ei varmaan enää kauaa ole keskuudessamme, niin tuntuu vähän haljulta viedä taulu pois, mutta kun se on nyt vaan sängyn alla.

Oletteko muut osanneet luopua tunnetavaroista ja miltä se tuntui jälkikäteen? Esim. edesmenneen isäni vanhoja kirjoja ja koriste-esineitä minulla on kellarissa laatikossa, mutta koskaan en ole niitä kyllä katsellut sinne pakkaamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Poistoja tehdessäni törmäsin nyt tunneongelmaan ja tulin kysymään neuvoa:

Vanhalta tädiltä lapsille aikanaan saatu taulu, joka ei nyt millään enää sisustukseen sovi. Pitäisi raaskia viedä kirpputorille. Täti ei varmaan enää kauaa ole keskuudessamme, niin tuntuu vähän haljulta viedä taulu pois, mutta kun se on nyt vaan sängyn alla.

Oletteko muut osanneet luopua tunnetavaroista ja miltä se tuntui jälkikäteen? Esim. edesmenneen isäni vanhoja kirjoja ja koriste-esineitä minulla on kellarissa laatikossa, mutta koskaan en ole niitä kyllä katsellut sinne pakkaamisen jälkeen.

Mulla on niin että edesmenneiden läheisten jättämät tavarat ovat käyttöesineitä, sisareltani eräs kaluste joka on hyvin käytännöllinen ja päivittäin käytössä, isältäni eräs vaate jota ei kyllä pidä kukaan mutta sopii olemaan vaatekaappini ylähyllyssä. Perin sisareltani paljon muutakin mutta möin ne ilman tunnontuskia sillä tiesin ettei ne olleet sisarellenikaan erityisen rakkaita esineitä ja itselle ei ollut käyttöä niille. En tehnyt myydessä mitään numeroa siitä miten nuo olivat mulle päätyneet joten kyllä lämmittikin mieltä ihan erityisesti kun sain paljon palautetta miten hienoja löytöjä ostajat olivat mielestään tehneet. Isän perintönä tuli vaatteen lisäksi vain rahaa ja tuppaan ajattelemaan että asiat mitä niillä hankin/tein oli jotenkin isäni minulle haudan takaa kustantamaa, se raha ikäänkuin toi samalla velvitteen käyttää tuo raha viisaasti. 

Viety lahjoitukseen 4 muovikassillista tavaraa ja yksi kassi odottaa eteisessä. Siivosin myös yhden kaapin ja huomasin että mullahan on valokuvia joita en mielelläni edes katsele koskaan (hautajaiskuvia) niin ne heitin pois. Säästin vielä muutaman lapsuuskuvan, koulukuvat,siis nämä luokkakuvat sekä passikuvasarjan, kaikki oli yhdessä kiiltokuva-albumissa joten ei vie tolkutonta tilaakaan. Huomasin myös että kun sain erään läheisen hautajaisista kuvakoosteen cd-muodossa etten koskaan tule katsoneeksi noita kuvia joten tuskin katselen jatkossakaan niin sen tuhosin ja säästin sen sijaan samaisessa albumissa tallessa kyseisestä henkilöstä kertovan lehtiartikkelin. Mukavempi muistaa häntä elävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Poistoja tehdessäni törmäsin nyt tunneongelmaan ja tulin kysymään neuvoa:

Vanhalta tädiltä lapsille aikanaan saatu taulu, joka ei nyt millään enää sisustukseen sovi. Pitäisi raaskia viedä kirpputorille. Täti ei varmaan enää kauaa ole keskuudessamme, niin tuntuu vähän haljulta viedä taulu pois, mutta kun se on nyt vaan sängyn alla.

Oletteko muut osanneet luopua tunnetavaroista ja miltä se tuntui jälkikäteen? Esim. edesmenneen isäni vanhoja kirjoja ja koriste-esineitä minulla on kellarissa laatikossa, mutta koskaan en ole niitä kyllä katsellut sinne pakkaamisen jälkeen.

Kysy lapsilta haluaako ne sen?