Ihailen teitä joilla toimiva anoppisuhde,
ei mullakaan huono ole. Tuntuu vaan väliin ettei oo mitään suhdetta. Ei anoppi mua odota kylään,vaan lapsia. Soittaa pääasiassa aina pojalleen tietty,ja monesti käynyt niin että asioita ei kerrota mulle vaan supistaan pienellä äänellä mieheni kanssa. Ollaan jotenkin varautuneita. Joskus oli aika kun kylään mennessä ei sanonut mulle mitään ei ees katsonut vaan alkoi lässyttää vaan lapsille. Kertokaa ihanista anoppisuhteistanne ja miten niihin on päästy.
Kommentit (11)
Anoppi suhtautui minuun kuin rikolliseen. Monien riitojen ja hammasten kiristysten jälkeen olemme löytäneet hyvän suhteen keskenämme.
nykyään paljon parempi. viimeksi melkeen pyörryin kun anoppi teki mulle kuumaa juotavaa flunssaan..
olen käyttänyt perinaisellista kikkaa joka nähtävästi miesten lisäksi toimii myös anoppeihin, kysyn häneltä neuvoja. tavallaan tuntuu typerältä, mutta hän oikeasti on tosiaan lämmennyt mulle kun kysyn häneltä neuvoja ja apua.
on hyvä suhde niin kauan kun mä teen mitä anoppi haluaa. ja on tosi kiva kun anoppi koko ajan haukkuu miehen veljen avovaimoa.. mitä voin tehdä?? kerron aina, että mun mielestä miehen veljen avokki on mukava ja et ei oo kiva et sitä haukkuu kun mun mielestä samassa asemassa oon.. e tsellaista!
pahalla tuulella ei saa olla. Se kyl otetaan itteensä. Kerran huonona päivänä kiljuin lapsille ja onneks huomasin kun appiväki kurvas meiän talon eteen.. Huh jos oisivat kuulleet. Omille vanhemmille oon tota kauhistellukin jos ois ollu kyse heistä en olis välittäny. Onko se niin sit että oma maa mansikka muu maa mustikka..? T.ap
Auttavat lasten kanssa, muuttavat omia menojaan meitä auttaaksemme (en pyydä muuttamaan, mutta on ollut tilanteita että olen huomannut että anopilla olisi ollut esim jumppa) sinne saa mennä kuin kotiinsa valmiiseen pöytään... kutoo etukäteen villapukineita lapsille.....
Avioliittomme alkuvaiheessa halusin erota miehestäni. En nähnyt anoppia ja appea kuukausiin, mutta kun olimme sopineet mieheni kanssa ja siitä vielä parin kuukauden kuluttua menimme sinne eka kertaa minut otettiin avosylin vastaan eikä mitään kommentoitu. Olivat vaan iloisia että asiat oli sovittu. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä, ja normaalitilanteessa meillä ei olisi niin paljoa yhteistä.
molemminpuoleisesti korrektia, muttei mitenkään lämpimät välit. Anoppi ei hoitanut lapsia ja tuntui että lapset haluttiin vain valokuviin ja sitten taas pois silmistä ja korvista.
Mutta sitten sairastuin vakavasti ja olin todella huonossa kunnossa, niin se oli anoppi ensimmäisenä auttamassa. Hoiti minua ja lapsiani ja kotiani ja miestänikin passasi. Ei oltaisi ilman pärjätty. Sitten aloimme juttelemaan, kun olimme paljon yhdessä.
En voi ikinä korvata kaikkea hänen apuaan. Kiitollisuuttani olen osoittanut sanoin, teoin ja lahjoin.
Hän ei ole mieheni bioäiti, vaan äitipuoli. Hän on meille kaikille hyvin rakas ihminen. Yksi idoleistani:).
Siis hymyilen ja nyökyttelen. T. Akateeminen
Mun suhde anoppiin on hyvä, koska anoppi on yksinkertaisesti niin lämmin ja mukava ihminen. Itse en ole ollenkaan niin mukava, mutta ihan ok ;-D
Mulla ja anopilla on samantyyppinen huumorintaju, ja meillä on sisäpiirinjuttua keskenämme. Lisäksi anoppi uskoutuu minulle, hänellä ei ole oikein läheisiä ystäviä, eikä omaa tytärtä. Ehkä osaksi suhde anoppiin on hyvä juuri siksi, että anoppi on saanut minusta kuuntelijan omille huolilleen/murheilleen.
Anoppi myös näkee, että poikansa on minun kanssaan onnellinen, ja se taitaa olla se oleellisin asia suhteemme kannalta, sillä anopille lasten onni on kaikki kaikessa. On myös ihana mummi meidän lapsillemme.
Vähän liikaa ollaan vaan tekemisissä, rajat tahtoo hämärtyä puolin ja toisin.