Vauvattaako muiden 2,5-vuotiaita?
Pakko kysyä, että vauvattaako teidän muiden reilu 2,5-vuotiaita lapsia? Meillä poika on nyt heittäytynyt ihan pikkuvauvaksi. Pitää syöttää, haluaa apua jopa leivän syönnissä, nukuttaa ja paijata, laulaa tuutulaulua, kantaa sylissä rappusia jne ja muutenkin palvella koko ajan. Poika osaa kyllä tehdä kaiken itse ja varmaan tekeekin päiväkodissa. Pientä sisarusta ei ole eikä muitakaan elämänmuutoksia.
Mietin tässä että mitä tekisin, pistetäänkö syvän pään tekniikalla vai yritänkö vaan ymmärtää...Meinaa esim. oma syöminen jäädä hieman huonolle, kun toista pitää samaan aikaan palvella. Miten mahtaa toimia, jos ehtona on että jos ei syö itse, ei saa ruokaa ollenkaan. Auttaisikohan tarroilla lahjominen?
Mielipiteitä, vinkkejä?
Kommentit (6)
jos se ei nyt ihan hirveäksi passuuttamiseksi mene. 2,5-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni ja kun koko päivän tarhassa pitää olla isoa poikaa, niin välillä on hyvä antaa olla pienikin.
Meillä juuri 4- ja 8-vuotta täyttäneitäkin vauvattaa aika ajoin.
Omani on melkein 2,5 vuotias ja ajoittain häntäkin " vauvattaa" , vaikka itse ajattelen tuosta asiasta vähän toisin. Mielestäni tuon ikäinen on edelleen pieni ja jatkuva reippaana oleminen on varmaan raskasta lapselle, kun se on sitä joskus aikuisillekin.
Noissa syöntitilanteissa, joissa poikani haluaa että äiti syöttää, sanon " syö ensin itse ja äiti sitten auttaa loput" . Toimii meillä, kannattaa kokeilla. Poika yleensä syökin itse melkein kaiken ja sitten " autan" muutaman viimeisen lusikallisen. Meillä ruuatta jää, jos vain sotkee ja leikkii ruualla ja kieltäytyy kokonaan syömästä.
Sitten tuosta nukuttamisesta, sylissä kantamisessa ja paijaamisesta, minusta ne ei ole mitään sellaisia juttuja, jotka kuuluvat vain vauvoille... siis onhan se ärsyttävää, jos tietää että lapsi osaa esim. kävellä rappuset itse, mutta siinäkin voisi käyttää tuota tee ensin itse ja äiti sitten auttaa tekniikkaa. Ja jos kerran on hoidossa päivän, niin ymmärrän hyvin että " tankkailee" hellyyttä ja äidin syliä illat. Enkä kyllä tuutulaulun laulamista pitäisi minään isona palveluna.
Yleensäkin vierastan noita tarralahjomisjuttuja, niistä tulee helposti sellainen kierre, että lapsi odottaa aina jotain tavaraa palkkioksi tekemisistään. Mielummin kehun ja kiitän lasta, kun hän tekee jotain oikein.
JOtenkin olin lukevinani viestistäsi kritiikkiä ja sitä hieman ihmettelen. En tietenkään pidä tuutulaulun laulamista minään isona " palveluksena" , kunhan vaan kerroin, mitä kaikkea tähän oireyhtymään kuuluu. Iltalaulu lauletaan meillä aina aina, mutta nyt se on pari viikkoa ollut juuri tuo tietty, jota ei olla meillä laulettu enää vauva-ajan jälkeen ja sitä ihmettelen.
Syömistä ei meillä suostuta edes yrittämään ja kuten kerroin, itse en saa syötyä, kun poika vaatii jokaisen lusikallisen kanssa apua. Kyse ei ole siitä, etten voisi silloin tällöin olla avuksi.
Ja tuo portaissa kantaminen ei enää ole mitään herkkua, kun pojalla on painoa 17 kg ja on muutakin kannettavaa. Minusta ei voida lähteä siitäkään että poika pääsee aina kannettavaksi kun ei viitsi itse kävellä.
Tottakai läheisyyttä saa ja pitääkin tankata hoitopäivän jälkeen, sylin puutteesta ei meillä ole kysymys. Ja toki vauvattaa saa´myös, ihmettelen vaan että mistä tämä yhtäkkinen avuttomuus johtuu...
Poika täyttää kohta 3. Välillä pitää syöttää, pukea, riisua, kantaa ja vaikka mitä, vaikka itse osaakin. Enimmäkseen olen antanut vauvattaa ja hoitanut syöttämisen yms.
Mutta välillä ei vain voi. Kun tulen kotiin kauppakassien ja lapsen kanssa, ei kantaminen onnistu. Silloin sovin, että poika kävelee tiettyyn pisteeseen, minä vien kassit kotiin ja kannan sitten pojan.
Syömisessä välillä auttaa se, että ensin syötän ja sitten teen valmiita lusikallisia odottamaan suun tyhjentymistä. Aina välillä poika tarttuu valmiiksi täytettyyn lusikkaan ja unohtaa syöttämisen :)
Ja viime aikoina on tullut niitä " minä itte!" -päiviä: käy YKSIN vessassa ja pukee kaiken ITSE ja ottaa ruokaa ja kaataa maitoa ITSE. Tämä kaikki suurella korostuksella. Seuraavana päivänä voi sitten taas vauvattaa.
Juu, vanhoja vauva-ajan unilauluja toivoo nyt ihan joka ilta. Ne olivat pannassa aika pitkään tässä välissä.
Jokin kehitysvaihe lienee nyt meneillään. Uusia taitoja kun on tullut melkoisesti aika hiljattain, esim. nuo pukemiset ja riisumiset.
Mupsi
arvasin että kun vastaan, niin siinä nähdään kritiikkiä, mutta vastasin silti. Jos pidät kritiikkinä sitä, että sanoin ettei paijaaminen ja sylissä pitäminen tai tuutulaulun laulaminen ole palvelemista, niin olen edelleen sitä mieltä etteivät ne olekaan. Syöttäminen ja kantaminen voivat eräänlaisia palveluksia olla ja toki pitää pyrkiä siihen että lapsi ne itse tekisi, mutta kannattaa varmaan miettiä onko siinäkään mitään järkeä että heti otetaan käyttöön " syvän pään" -tekniikka.
Näissä keskusteluissa on aina vaikeutena se, ettei todella tiedä mitkä taustat ovat eli onko esimerkiksi kaikkia keinoja jo kokeiltu tai vaikka ettei viestissä mainita että sitä yhtä ja samaa tuutulaulua pitää laulaa nukahtamiseen saakka. Ap:n viestistä kuitenkin sain sen käsityksen että ehdotuksia otetaan vastaan...
Omasta mielestäni annoin muutaman ihan hyvän vinkin, miten noissa tilanteissa voisi toimia. Jos haluat voit tietysti kokeilla sitä tekniikkaa että jos ei syö itse, jää ilman ruokaa ja jos ei kävele itse portaita niin jää sitten rappuun. Itse en sille linjalle lähtisi, vaan yrittäisin ymmärtää että tämäkin vaihe varmaan menee ohi. Toki jos syöminen menee ihan hulinaksi, niin sitten vaikka hetkeksi pöydästä pois. Ja voisit kokeilla sitä että syöt ensin itse ja sitten vaikka lusikoit pojalle suuhun ruuat.
Tsemppiä eiköhän se siitä ohi mene!
poikaa 2v9kk. Silloin tällöin heittäytyy vauvaksi, ääntelee kuten vauva, haluaisi syötettävän, käpertyy syliin " vauvailemaan" yms. Meille tosin odotetaan uutta perheenjäsentä syntyväksi kesällä, joten voipi olla että se syynä. Me olemme vaan kannustaneet kovasti kehumalla häntä, kuinka taitava hän askareissaan on ja jo niin " iso" . Ja monesti toistellaan että " on se kiva kun sinä olet jo kasvanut noin isoksi ja reippaaksi pojaksi, olet äidin ikioma apulainen " jne.. luuen kuitenkin että tämäkin on normaalia lapsen ikään kuuluvaa käytöstä, kun hän ei ole enää kovin pieni eikä kuitenkaan niin isokaan.. Eiköhän se siis ole ohimenevää.