Hyviä lasten kasvatus- kirjoja?

kolmevuotiasta ei oikeen kai enää voi olla estelemättä... Yksivuotiasta taas kiellän koneiden nappien vääntelystä ja painelusta (keittiössä vierekkäin astianpesukone, pyykkikone, kuivuri) vaikkei siitä suoranaista vaaraa lapselle olekaan. Menee vaan hermo, kun se koko ajan niitä painelee ja ohjelmat menee mönkään. sama myös tv ja hella. Olen koittanut laittaa esteitäkin, ja teipannut osan napeista, mutta kun niitä tarvitsee niin usein. No, joo. Mutta tuo estämättömyysidea tuli kuitenkin selväksi, kiitos siitä.

kirjoitti kirjaansa, ettei ole olemassa koliikkia, vaan vain vauvoja joilla on nälkä ja joita ei ole ruokittu tarpeeksi.

Kiitos vain Anna tästä tiedosta!

t. yksi koliikkivauvan äiti, joka meinasi menettää hermonsa ruokkiessaan ja ruokkiessaan koliikkivauvaansa, joka huusi vain lisää ja lisää, yökaudet monta viikkoa, kunnes syy huutoihin löytyi ja apu jostain aivan muualta kuin syömisestä/syömättömyydestä...

Nonnii, luin kirjasta yhden pätkän joka liittyy tuohon asiaan ja hemmetti että on vaikea sitä selittää koska kirja on hauskasti ja elävästi kirjoitettu ja todellakin latistuu selittämisestä. Nyrkkisääntö on siis Wahlgrenilla että älä milloinkaan estä alle vuoden vanhaa lasta, ellei hengevaara uhkaa. Koska lapsi on pieni tutkija, joka katselee esineitä ja kokeilee juttuja ei tehdääkseen äidistä hermoraunion, vaan oppiakseen maailmasta. Ok, tämä on se peruslähtökohta joka minusta tuntuu erittäin järkeenkäyvältä ja jota pyrin siis toteuttamaan. Wahlgren lähtee siitä että lapsen kanssa pitäisi pystyä elämään sillä lailla ettei kämppää hirmuisesti kalusteta uudestaan, missä kohtaa maalaisjärki astuu peliin. Vaikka Wahlgrenin teesi siis on, että lapsen pitäisi saada katsella ihan kaikkea ja vanhemman pitäisi olla siinä oppaana, mikä sitoo hänen mukaansa paljon aikaa, mulla ei ole siihen kiinnostusta vaan saneerasin kämpän siihen kuntoon että lapsi saa katsella kaikkea mihin osuu esteettä. Ei siis ole mitään kukkaruukkuja nurkissa, joiden äärellä pitää sitten ihmetellä että saako yksivuotiasta tukistaa vai ei kun ei se usko. Mutta asettamieni rajojen puitteissa lasta kielletään vain kun hän on vaarassa.



Tämä tuli tuossa Sinkkos-esimerkissä esille sillä lailla että oltiin Sinkkosen ja meidän silloin vähän päälle yksivuotiaan kanssa laivaristeilyllä. Ja Sinkkonen kiinnitti huomiota siihen, että vähän yli yksivuotias löysi laivan portaikosta puolivälistä jotain kiinnostavaa ja kiipeili siinä portaita edes taas. Sinkkonen kirjoitti, että vanhemmat olivat valinneet olla estämättä lasta, vaikka lapsi olisi voinut aivan helposti pudota tai kumauttaa päänsä tms. Vanhemmat siis valvoivat joka hetki ettei näin päässyt tapahtumaan, mutta lapsi sai tutkia laivaa haluamallaan tavalla. Ja lapsi ei koko laivareissun aikana kiukutellut ollenkaan, kun sai tutustua vanhempien avustuksella uuteen ympäristöön. Me siis miehen kanssa tehtiin niin, että vuorotellen toinen istui ja katseli maisemia ja toinen vahti kakaraa, joka siis todellakin jäkitti siinä portaikossa.

Toinen ihan hyvä, joka tulee äkkiseltään mieleen on " Pesästä lentoon" . Useamman asiantuntijan kirjoituksista koottu teos, joka käsittelee lapsuutta erilaisista näkökulmista.

Anna Wahlgrenin lapsikirja on klassikko mallia omaakin järkeä saa käyttää. Ainakin meidän lapsen kehitysvaiheet on menny yksi yhteen Wahlgrenin kirjan jutskien kanssa. Olen saanut kirjasta todella paljon kasvatusvinkkejä ja onnistunut jotenkin ihmeen kaupalla kasvattamaan maailman ihanimman ja pusuttelevimman ja tottelevaisimman lapsen. Toki temperamenttikysymyskin, mutta pitäis kyllä oikeasti lähettää Wahlgrenille kiitoskortti.

kirjoittanut ruotsalainen Katarina Janouch tai sinnepäin tuo sukunimi.

Ja ne ohjeet on aivan naurettavia!

Nukuttamisasioissa olen minäkin sitä mieltä etten ole lähtenyt Wahlgrenin linjalle. T. tuo yksi " fani" .

Osa on ihan älyttömän yksityiskohtaisia - tyyliin: älä nosta lasta ylösalaisin - kuin jenkkien kuluttajavaroitukset ja osa taas sellaisia, että kuka tahansa, joka vähänkään uskaltaa käyttää aivojaan, tajuaa ihan ilman tuota kirjaakin.



Lukijan aliarvioimista.



Ja kuka ihmeen ihminen hankkii kymmenen lasta suunnilleen yhtä monelle miehelle? Siis täytyy olla vähän pimahtanut toimiakseen niin!

Siinä on esim. parhaat uhmaohjeet mitä olen mistään lukenut.

ja selitti, että lapsista olisi tullut liian isoja ilman tupakointia...

7

Tuollaista en kyllä muista kirjasta lukeneeni. Ja kuten sanottu, maalaisjärkeä saa käyttää ;).

Veti röökiä 10 raskautta läpi.



9

Minkäslaiset nämä kuuluisat uhmaohjeet sitten ovat? Joskus vauva-aikana luin Wahlgreniä ja totesin että aika hurjia olivat esim. nukutusohjeet.

Yksi pääperiaatteista siinä on esim. ettei pientä lasta saisi liikaa estää. Tätä periaatetta noudatettiin ja mitä ilmeisimmin onnistuttiin aika hyvin, koska päädyttiin Jari Sinkkosen yhteen kirjaan esimerkiksi " luottavaisesta pienestä pojasta" . Siinä juuri tuo estämättömyysperiaate oli päällimäisenä. Hän oli meitä tarkkaillut yhdessä tilanteessa.

ohjata ja kieltää ja komentaa jne. lasta (3v ja 1v). Joskus kun kieltäminen ja huuto saa vallan niin kaikkeen puutun ja siitähän ei tule mitään. Pitäisi kai katsoa läpi sormien ja estää vaan kallonhalkeamisen aiheuttavat tilenteet? Vai kuinkahan? Neuvoja kaipailisin ystävällisessä hengessä.

taapero etten ihan yksityiskohtia muista... Mulla ei ole sitä kirjaa nyt tässä..

Oletkos sinä itse asiassa ollenkaan lukenut sitä?

Halojatahalloo. Kirja on hirmuinen järkäle jonka parasta antia on se, että siinä on ihan okeasti selostettu arjen tilanteita ja miten niissä voi toimia. Ei sun tarvi uskoa jollet halua. Mun tyyliin kirja sopii, sun ei. Niin yksinkertaista se on.