Ystävät rakkaat, jäähypenkki toimii AINA kun sitä oikein käytetään.

Se on suoraan jäähy!

entä jos on talossa muitakin lapsia? Jäähypenkin tarvitsijan sisko, jolle on tehty pahaa ja joka kaipaa lohtua? Miten äiti pystyy sitä antamaan jos menee 45 minuuttia jäähyttämiseen? Olen jäähyn kannalla, mutta haluaisin vastauksen tuohon kysymykseen. Helppo se on nannyn toimia kun hän keskittyy vain yhteen tapaukseen kerrallaan.

Ensiksi kielletään, sen jälkeen kysytään ja sitten kerrotaan, että lyöminen ei ole kenestäkään kivaa, eikä kenelläkään ole oikeutta lyödä toista. Minä en usko, että jäähy kasvattaa lastani ymmärtämään empatiaa lainkaan paremmin. Meillä minä kasvatan tuon empatiapuolen ja jäähy on varattu rauhoittumiselle. Haluan, että lapseni oppii tunnistamaan itsessään ne tekijät, mitkä laukaisevat lyömisen ja ymmärtämään, että se on väärin, sekä siten säätelemään itse käytöstään oman moraalinsa pohjalta, eikä rangaistuksen pelossa.

johan on maailma jos jäähypenkkikin on jo lapsen alistamista. Tuntuu että nykyään on unohdettu se, että lapsi tarvitsee rajoja ja hakee rajoja niin kauan kunnes ne löytyy. On ehkä parempi antaa ne rajat vähemmästä, että ei tarvi mennä mummoja potkimaan kadulle saadakseen rajoja joltakin kun ei omat vanhemmat uskalla niitä asettaa! Moni lapsi tarvitsisi edelleen luunappeja ja tukkapöllöyjäkin...semmosta kasvattamatta jätettyjä tapauksia tuolla näkee!!!

Ja aina ennen jäähyä tulee antaa varoitus. Toisen satuttamisesta pitää pyytää anteeksi ja halia, jos kieltäytyy niin siitä seuraa jäähy. Ja jäähyn jälkeen on anteeksi pyytäminen ja hali. Meillä lapset ovat yksin jäähyllä. 1min ikävuotta kohden.

Seurauksen lyömisestä pitää aina olla lapselle epämukava!

Ja joskus uhmapäissä ei ihan heti tee mieli hänen pyytää anteeksi, niin sitten voidaan mennä vieretysten istumaan penkille ja odottamaan, kun jo tekeekin mieli pyytää anteeksi. Ei ole siinä montaa minuuttia tarvinnut istua. Joskus on käynyt niinkin, että lapsi kokee, että hän on puolustautunut, mutta minä olen nähnyt vain sen osan tilanteesta. Silloin kutsutaan toinenkin osapuoli selvittelemään tilannetta ja molemmat pyytävät toisiltaan anteeksi.

kasvattamassa tuolla metodilla meidän tempperamenttista 2 vuotiasta :) ihan hymyilyttää jo ajatuskin. Hyvä, että olet saanut lapset jotka keskustelevat lyömisestä kanssasi ja eivät siten enää lyö kun kokevat sen moraalisesti vääräksi. Heh

lähipuistossakin käy yksi kakara aina lyömässä muita lapsia ja mitään rangaistusta ei äidiltään ikinä saa. riittää että pyytää anteeksi. Lapsi tosiaan pyytää, mutta ei tarkoita sitä yhtään. Sanoo vaan anteeksi ja jatka touhujansa. Hetken päästä on taas lyömässä.

Ei se anteeksi pyyntökään ole mikään opetus jos ei sitä oikeasti joudu miettimään miltä toisesta tuntuu. tällekkin kakaralle tekisi hyvää kun joku tinttasisi takaisin ja lujaa!!!

Omassa työssäni (nuoriso-ohjaajana) en ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, että vanhempi ne lapset joiden vanhemmat aidosti välittävät, keskustelevat ja kuulevat lapsiaan joutuisivat kovinkaan paljoa enää murrosikäisille asettamaan " rajoja" . Niissä kodeissa joissa rajat ovat vanhempien tapa osoittaa valtaansa on paljon useammin näitä " vanhan vallan" uhmaajia. Ne uhman keinot eivät aina ole suuntautuneet edes ulospäin vaan voivat näkyä myös itsetuhoisuutena ja oman arvontunteen puutteena. Luuletko, että lapsi, joka on oppinut empatiaa murrosiässä oppinsa unohtaa ja painuu kaduille mummoja potkimaan? Ihanko tosissasi?

Että lapsi saa huonosta käytöksestä välittömän seuraamuksen aikuiselta, joka toteutetaan käytännön tasolla. Sen tarkoitus on lopettaa lyöminen, koska lapsi tajuaa, että ei kannata lyödä toisia koska siitä seuraa aina se paskamainen jäähy joka ei tunnu kivalta.. ja siten hän oppii hillitsemään impulssejaan.

Hän todellakin tietää, ettei lyödä saa. Osaa lohduttaa ja tajuaa satuttavansa. Hän on oppinut nielemään kiukkuaan (saattaa joskus kädet nyrkissä murista ja juosta pois tilanteesta). Hän osaa myös nykyään asnoa, että harmittaa ja ilmoittaa kanssa haluavansa samaa kuin pienempi tai, että pienempi viedään pois sotkemasta hänen leikkejään. Edelleen käy myös tilanteita joissa hän lyö taikka tönii. Edelleen joka kerta keskustellaan kun käyttäydytään huonosti. Ei se ole niin vaikeaa.



Lapselle pitää myös opettaa, mitä on anteeksi pyytäminen. Ei se esimerkiksi käy, että itkevää sisarusta käydään pikasesti halaamassa ja sanotaan anteeksi. Meillä ensin rauhoitellaan itkijä ja vasta sitten keskustellaan. Kyllä kiusaajan pitää kärsiä tekojensa seurauksia.

Kun tekee jotain tuhmasti, se kielletään ja annetaan samalla varoitus, että seuraavasta on sitten jäähy. Ja se toteutetaan. Jos lyö toista tai tuuppii niin pahasti, että toista sattuu kunnolla, joutuu suoraan jäähylle. Jäähyn jälkeen keskustellaan miksi lapsi on sinne joutunut ja jos on valmis pyytämään anteeksi, saa tulla pois jatkamaan leikkejään. Anteeksipyynnöstä myös kehutaan. Pääasia, että lapsi ymmärtää mitä on tehnyt väärin.



Meillä 3v ei kylläkään meinaa pysyä jäähyllä, mutta sen kanssa yritetään olla niin tiukkoja kuin suinkn mahdollista ja viedään takaisin istumaan vaikka se 500 kertaa. Ongelmana on se, että usein meinaa palaa itseltä pinna ja tulee huudettua, mutta meillä tuo jäähy on silti ollut lapselle rangaistus. Yleensä alkaa huutaa kun sinne joutuu. Pikkusisarukselta hän pyytää anteeksi, mutta äidiltä tai isältä pyytäminen on viime aikoina ollut hankalampaa. Periaatteemme on silti se, että jäähyltä ei poistuta, ennen kuin anteeksi on pyydetty. Jos jäähyttely kestää liian pitkään ja alkaa vaikuttaa jo muuhun elämään, pitää sitten alkaa miettiä niitä lelujen poisottoa tms.