Olen rakastunut Helsinkiin! Ihanaa kasvattaa lapset täällä.
On mahtavaa saada asua täällä kauniissa, samettisessa Helsingissä, jossa talojen välissä naruissa kiinni olevat lamput heiluvat tuulessa... jossa ihmiset ovat uusia, mutta kuitenkin joka päivä kaupungilla törmää tuttuun. Missä saa ulkoilla Töölönlahdella ja pistäytyä museioissa, missä ei tarvitse mennä markettiin eikä ajaa autolla.
On ihanaa saada asua Helsingin niemellä ja katsella kuinka espoolaiset ja maalaiset rynnivät ees taas autoillaan kun itse saa kävellä työmatkansa.
On vaikea selittää miksi rakastaa tätä kaupunkia niin paljon, olen syntynyt täällä ja lapseni ovat syntyneet ja heidän isänsä on synytynyt ja osa isovanhemmista... Ehkä se on sitä kun kasvattaa juuret asfalttiin, mutta Helsingissä asfalttikin tuoksuu mahtavalta. Kesällä se pölyttää helteellä ja sateella kiiltelee, talvella peittyy hiljaisuuteen ja rospuuttona hiekat sattuvat päkiöissä.
Kommentit (19)
suuntasin pohjoisemmaksi ja näin on meillä hyvä.
Nautin Helsingissä kesäisin meren tuoksusta, puistoista, katukahviloista ja olutterasseista. Enää en sinne halua asumaan, aikansa kutakin.
pienissä kaupungeissa (ml. Helsinki), jos se tuntuu liian isolta, kiviseltä ja kaukana luonnosta olevalta...
Mun mielestä on kivaa, että ihmiset ovat ylpeitä omasta kotiseudustaan.
paitsi, että mua ahdistaa se luonnon ja raikkaan ilman, tilan puute.
a. Siis en vaan tajua miten joku ei rakastu tähän kaupunkiin, mutta onhan niitä makuja monia.
Tää on vaan paras ja siistein paikka maailmassa!
Ja se ydinkeskusta on pelkkää kiveä. Sääliksi käy koiriakin, kun ei ole puuta jonka juureen pissata.
Siellä myös asuu sukuni vanhimmat. Valitettavasti ei ole riittävän isoja asuntoja perheille siedettävään hintaan.
Vierailija:
Ja se ydinkeskusta on pelkkää kiveä. Sääliksi käy koiriakin, kun ei ole puuta jonka juureen pissata.
Ap on oikeassa. Valitettavasti joudun käymään töissä Espoon puolella. Onneksi ruuhkat on vastakkaisiin suuntiin.
se rautatieaseman tienoo makkarataloineen ym. kusenhajuisine käytävineen on vaan niin kaamea. Olen kyllä sittemmin huomannut että Helsingissä on muutakin : )
Me asutaan Helsingissä ja luontoa tulee joka kolkalta. Enpä osaisi täältä lasten kanssa mihinkään lähteä, ehkä eläkeläisenä muutan maalle. Mutta lasten on paras kasvaa täällä.
Lasten hoitopäivän pituus ei tosiaan ole kuin minimaalinen. Lapset tutustuvat jo varhain hoitopaikan kanssa mm. Ateneumin taidemuseoon, käyvät teattereissa jne.
Kaikki koulut ovat aivan vieressä, tarvitsee vain valita mikä soveltuu kullekin lapselleni perhaiten. Kaikki kielikoulut (ruotsi, englanti, ranska, saksa) ovat saavutettavsisa, samoin Montessori, Stainer jne pedagogiikka, samoin tavalliset koulut esim. Töölössä, Kalliossa ja Eirassa ovat erinomaisia.
Mihin minä täältä haluaisin?
Minä voin kuvitella... Vaikka asunkin Jyväskylässä ja pelkkä ajatuskin Helsinkiin tulosta ensi viikolla ahdistaa.
ja joka on rempattu viimeksi 50-luvulla. Mutta maksoihan se vaan puoli miljoonaa euroa...
Vierailija:
ja joka on rempattu viimeksi 50-luvulla. Mutta maksoihan se vaan puoli miljoonaa euroa...
Mutta jos siellä asuisin , niin tahtoisin asua sellaisessa vanhassa kerrostalo asunnossa , jossa huoneet korkeat , ihanat ulko - ovet , sisäpihat . . .
Jos saisin valita kaupungin minne muuttaisin olisi se ehdottomasti Turku : ) Enkä ole sieltäkään itse kotoisin : )
Vierailija:
ja joka on rempattu viimeksi 50-luvulla. Mutta maksoihan se vaan puoli miljoonaa euroa...
" Kaikki eivät ole varattomia. Ainakaan Helsingissä. ;-)"
Mutta katsoin että lapset on kuitenkin kivempi kasvattaa jossain muualla. Toki helsingin omakotitalojen hinnat ja tonttien koot myös vaikuttivat. Nykyään se meno siellä on ihan erilaista kuin silloin kun mä olin pieni lapsi, tai nuori.
En kuitenkaan kovin pitkälle lähtenyt. Viikottain käyn Helsingissä, ja aina olen siellä kuin kala vedessä. Mutta koti on nyt täällä ja täällä on hyvä olla ja asua.