2-vuotias ei syö...

Meilä on se periaate, että pitää maistaa, mutta ei ole pakko syödä. Ehkä tää on vaan joku vaihe.



Nyt tuli vaan sellainen mieleen, että lapsella on jo jonkin aikaa ollut ihottumaa, erityisesti taiveihottumaa, eli voisiko syömättömyyskin liittyä samaan asiaan?



Ja nyt pojalle iski vielä ummetus tuon syömättömyyden takia. Kurjaa. Tai onhan tuo jotakin syönyt, mutta kaikki on vain vatsaa kovettavia ruoka-aineita, esim. maitoa, juustoa ja banaania. Täytyy kyllä jo ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysyä sieltä mielipidettä asiaan.

Voihan se olla sitäkin. Onneksi lapsi on nyt taas syönyt kohtuudella. Ei sen väliä, vaikkei kaikkea syökään, kunhan syö jotakin. :) Edelleen on joitakin ruokia, mihin hän ei koske, esim leipä ja perunat, mutta puuroa olen sentään saanut menemään, joten eiköhän se riitä viljatuotteista?



Ihottuma kyllä edelleen vaivaa. :( Ei auta kun rasvailla...

Lapset kun ovat aivan kaikessa niin yksilöitä. Ja itse tunnet omasi parhaiten =) Tottahan olet huomannut, että lasten (kuten meidän aikuistenkin) ruokahalu vaihtelee. Toisinaan tuntuvat pärjäävän uskomattoman vähällä. Kysy neuvolasta, kun käytte 2-v tarkastuksessa.



Itse ehkä rajoittaisin hiukan juomista. Eli saa hiukan ja sitten lisää, kun jotain on syöty. Tai auttaisko se, että saa itse laittaa lautaselleen (vaikkakin sitten sen lusikallisen) ja sovitaan, että se mitä itse ottaa, on syötävä. Toisaalta ei kannata tehdä syömisestä liian suurta numeroa. Lapset osaavat kyllä vetää oikeista naruista. Ja ruokaa vain ruoka-aikoina, senhän varmasti teetkin =)



Mikäli lapsesi kasvaa hyvin omalla käyrällään, on toimelias, iloinen ja terveen oloinen, niin en huolestuisi. Mutta tosiaan, kannattaa neuvolasta kysyä, jotta saa itselleen rauhan.

että lapset syövät sen mitä tarvitsevat. Jos ruoka ei maistu tänään eikä huomenna se voi jo maistua ylihuomenna =). Meillä yleensä on tarjolla kaikien mielestä " hyvää" ruokaa mutta välillä tarjotaan jotain mistä tiedän että lapset ei tykkää. Silloin syövät vähemmän. Seuraavana päivänä on taas jotain perempaa ja varaan sitä myös enemmän kun tiedän että edellisenä päivänä eivät kunnolla syöneet.

Välillä tuo hyväkään ruoka ei maistu(usein kesällä). Silloinkin syövät mitä maistuu ja seuraava ruoka on sitten kun on sen aika. Joskus oikein ärsyttää kun varaa ruokaa sopivasti ja sitten se ei maitakkaan. Lopulta on jääkaappi täynnä jämiä. Sitten kun olet jo miltein tottunut että 15-20 perunaa riittää hyvin päättää 4v poika että tänään syön koko viikon edestä ja vetäisee 7 keskikokoista perunaa yksin. Pari kertaa olen joutunut keittämään lisää perunaa meille vanhemille kun lapset on syöneet ja ottaneet lisää. Meillä on 5 lasta =).



Mutta siis uskon että lapsi syö jos on nälkä ennemmin tai myöhemmin. Jos olet huolissasi jonkun ravintoaineen saamisesta riittävästi kannattaa asiaa kysyä neuvolasta. Jos siis kasvaa ja on virkeä voi varmasti hyvin vaikka välillä söisikin hitsummin.



nuttu

Joka lakkasi syömästä noin 1v10kk joulunaikoihin...



Poika söi puuroa joten sitä syötin aamuin illoin välillä piti sitäkin vähän pakottaa. Lämmintä ruokaa saattoi syödä parilusikallista ja välipalalla haukkasi kaksikertaa leivästä. No toista lämmintä ateriaa en ees tarjonnut kun huuto oli aina niin kova. MAidon otin esiin vasta kun kaikki oli todennäköisesti syöty, sitä kun olisi kyllä mennyt. Kuivattu ruisleipä on myös ollut aika varma. VOita leivänpäällä poika alkoi syödä vasta viisi vuotiaana jolloin huomasi että voimariinista saa voimaa ja alkoi syödä. Sitä ennen söi leivänpäällä vain maksamakkaraa.



Vähitellen ruoka alkoi maistua. kolmevuotiaana keksimme Ville vallaton puikot ja sai aina lämpimän ruuan jälkeen jätskin jos oli syönyt hyvin. Se auttoi meitä pääsemään pois huutokierteestä joka alkoi heti kun kertoi että on ruoka-aika. Kastike ja peruna eivät vieläkään saa koskea toisiinsa vaan poika syö kaiken paitsi makaronin ja jauheliha kastikkeen erikseen ja aina tietyssä järjestyksessä... JA on ihan normaali lapsi.



Koulussa hän yhä syö melkeinpä pelkkää leipää ja maitoa kotona syö melkein kaikkia ruokalajeja joita tarjoan. Uunilaatikot ovat yhä pannassa eli niitä ei juuri tehdä kun siinä on lientä ja kaikki sevotettu keskenään... Risotto ja keitot laskevat onneksi.



MEilläkin poika siis alle kaksivuotiaana vain päätti lakata syömästä. Eihän sen ikäiselle voi järkeä puhua eikä vielä kiristääkään joten kasvattajasta se ei johdu ja meillä muut lapset ovat syöneet aina ihan normaalisti. JOidenkin maku ja suuntuntoaisti ovat vähän herkemmät.



Sinuna kokeilisin tuota metodia älä sekoita ruokia keskenään vaan tarjoa selkeitä makuja.

Aivan samassa iässä nirsoiltu meidänkin perheessä! Yllättävää kylä, yleensä lapset kasvavat oikein hyvin, vaikka aikuisen mielestä eivät syö mitään.



Tiedän ettei se ole helppoa, mutta yritä suhtautua tähän maailman luonnollisimpana vaiheena. Varmasti monen aikuisen syömisongelman juuret ovat juuri pikkulapsivaiheen toiminnassa. Tuleeko ruokailusta valtataistelu ja kiristääkö se kaikkien pinnaa.



Kuten joku viisaasti jo kommentoi, voi ruoka-aineiden sekoittaminen olla lapselle vastenmielistä. Tarjoa kaikki erikseen ja hyvin, hyvin pieninä annoksina. Anna Multi Tabsia, jos vitamiinien saanti huolettaa. Anna ruokaa vain ruoka-aikoina, vaikka kuinka ahdistaisi katsoa nälkäistä lasta. Oma rauhallisuutesi auttaa lasta.



Itse en kannata lahjomista jälkiruoilla. Yritän myöskin olla lohduttamatta tai palkitsematta lasta ruoalla tai herkuilla. Yhdessä vaiheessa ulkoilutin nirsoa esikoista tuntitolkulla, että terve ruokahalu olisi herännyt ja ruokailun ilo alkanut löytyä sitä kautta. Lapsen ottaminen mukaan ruoanlaittoon auttoi myös.



Yksi asia kuitenkin (joka tosin tuntuu olevan monille suomalaisille melkeinpä pyhä): kannattaisi ehkä miettiä sen maidon tarjoamista ruokajuomana uudelleen. Me aloimme antaa lapsille maitoa vain aamupalalla, välipalalla (jos haluavat) ja iltapalalla pari vuotta sitten ja olemme olleet tosi tyytyväisiä käytäntöön. Lämpimillä ruoilla juodaan vettä (joskus kivennäisvettä). Valion " puolueeton tutkimus" on saanut monet suomalaiset uskomaan, että nimenomaan aterialla kannattaisi kiskoa maitoa oikein olan takaa, mutta oma kokemuksemme puhuu toista. Ravitsevaa ruokaa uppoaa enemmän, kun vatsaa ei täytetä maidolla. Samoin rauta ja monet muut ravintoaineet imeytyvät paremmin.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että lapsi ei itseään näännytä nälkään ja jokainen, myös lapsi, tietää itse paljonko syö. Meillä on kolme tyttöä, 4v7kk, melkein 3 v ja 9,5 kk vanhat. Molemmille isommille on tullut ajoittain kausia, jolloin ruoka ei ole juurikaan maistunut ja toisaalta taas kausia kun syövät enemmän kuin minä. Melkein poikkeuksetta pian näiden hyvä ruokahalu -kausien jälkeen olen huomannut, että housunpuntit ovat lyhyet eli lapsi on venynyt pituutta reilummalti.



Meillä ei ole tehty numeroa ruokailusta. Ruokaa on tarjolla ruoka-aikana ja välipaloja ei tipu, paitsi poikkeustapauksissa, vaikka ruoka ei olisikaan maistunut. Pyrin tarjoamaan monipuolista ruokaa ja vaikka tiedän ne meidän lasten suosikit, niin silti tarjoan välillä niitä vähemmän suosittuja ruokia enkä pelkkiä lempiruokia. Meillä vanhemmat päättävät mitä ruokaa on tarjolla ja lapset saavat päättää se paljonko syövät. Jälkiruokia meillä ei juurikaan harrasteta, mutta jos joskus jotain sattuu olemaan niin sillä ei kiristetä tai lahjota syömään vaan kaikki saavat annoksensa riippumatta siitä onko ruokaa syöty lusikallinen vai lautasellinen.



Minusta kaikenlaista valtataistelua kannattaa välttää ruokailun suhteen, vaikka välillä kyllä kieltämättä ärsyttää kun ruokaa syödään 2 lusikallista ja siinä se. Se, että lasta patistetaan syömään ja/tai lahjotaan jälkiruoalla ei ainakaan edistä tervettä suhdetta ruokailuun. Helpoimmalla pääsee itsekin kun ei stressaa asiasta vaan luottaa lapsen itsesäätelyyn ravinnonsaannissa. Meillä lapset ovat hoikkasia, etenkin kakkonen vetää neuvolan käyrillä komeasti miinuksella, mutta liikkuvaisia, iloisia ja aktiivisia lapsia ovat, joten en ole tippaakaan huolissani etenkin kun ottaa perintötekijät huomioon.