Sisarusten ainaiset riidat väsyttävät
Meillä on 4½- ja 6-vuotiaat sisarukset, jotka tappelevat useamman kerran päivässä. Riitojen aihe voi olla ihan mikä vain leikin tuoksinassa syntynyt tai saman tavaran haluaminen ym. Ensiksi karjutaan ja jos ei muuten saada tahtoa läpi, tartutaan toisen tukkaan. Huuto ja mekastus on kamala. Perheessämme on myös yksi nuorempi sisarus, joka vie äidin huomiota. Muuten vanhimmat sisarukset ovat toistensa parhaita kavereita, mutta kun sattuvat olemaan eri mieltä asiasta, se ratkaistaan aina riidalla.
Olemme yrittäneet neuvoa, miten riitoja ratkotaan neuvottelemalla tai tulemalla esim. vanhempien luokse neuvoa kysymään. Mielestämme me aikuiset itse ratkomme riidat aina neuvottelemalla, joskus kovaäänisesti tosin, mutta ei koskaan käsiksi käymällä. Tuliluonteiset lapsemme eivät vain tahdo muistaa näitä ohjeita/malleja. Mikä siis neuvoksi? Miten saamme rauhan palaamaan ja äidin hermot pitämään? Onko kenellekään mitään hyväksi koettua vinkkiä, joka auttaisi?
Olemme todella väsyneitä tilanteeseen.
Kommentit (3)
Meillä pienemmät lapset, mutta pyritään 0-linjaan. Mitään fyysistä tappelua; lyömistä, tönimistä ei kerta kaikkiaan suvaita. Meillä lähinnä isompi lyö tällä hetkellä, toki tilanne saattaa muuttua ja varmaan muuttuukin. Mutta meillä siis jokaisesta lyönnistä, tönäisystä yms. lapsi menee jäähytuoliin ja istuu siinä tietyn ajan; väännän munakellosta, että aika on konkreettinen. Tämä kyllä auttaa. Jos tapellaan paljon, lapsi huomaa istuvansa puolet päivästä tylsästi tuolilla...Ja vanhempien viesti on selkeä ja ehdoton.
Tämö muuten auttaa myös äidin hermojen kestämiseen. Eli en huuda enkä suutu näkyvästi vaan pystyn ohjaamaan lempeästi, kun tiedän valmiiksi toimintaohjeen. :)
väsyttää ja kyllästyttää kuunnella ja ratkoa useita kertoa päivässä 3 ja 6v. siskosten erimielisyyksiä! Huh.
Miellä huudetaan ja itketään, juostaan äidin luokse turvaan jne. Joskus harvoin toinen ' muksii ja läpsii' toista, enemmän on sanoilla satuttamista ' sä oot tyhmä' -linjalla. Mutta se jatkuva meteli.. Riidat menee saman tien ohi kylläkin.
ITse olen pytkinyt vähentämään omaa tilanteisiin puuttumistani, jos vaikka oppisivat itse ratkomaan tilanteitaan ;-). Mutta kun on puututtava, korotan tietty ääntäni kun ei muuten huomiota saa tai ääni kuulu ;-) komennan osapuolet eri tahoille, usein eri huoneisiin leikkimään itsekseen. Neuvottelut yms. on tuttuja juttuja ja opastukset kanssa. Joskus kovimpina keinoina on kotoinen uhkailu eli ellei homma lopu niin sit jää jotain kivaa tekemättä mitä just piti yhdessä tehdä... Anteeksi meillä pyydetään, erityisesti jos toinen on selvästi ottanut toiselta jotain, sotkenut leikin, lyönyt sanoilla tai käsin. Joskus pyyntö tulee luontevasti itseltä, joskus on muistutettava ja ' pakotettava' anteeksi pyytämään.
Tilanteet ratkeaa siis kerta kerralta, mitään eritysikeinoja ei ole. Vaikutusta keinoilla ei muutoin juuri ole mielestäni, kuin kasvatuksellisesti että riidellä ei saa, toista ei saa lyödä jne. Mutta riitoja ne ei vähennä kyllä. Ehkäpä sisarusten on ainakin joinain kausina vaaan saatava riidellä - muina aikoina meillä sit kyllä leikki sujuu ja toista rakastetaan yli kaiken niin sanoilla kuin halaten ja suukotellenkin.