Kuinka heittää kissa pöydälle eroaikeista?
Mulla ja miehellä takana yhteistä taivalta kymmenisen vuotta, niistä naimisissa seitsemän. Viimeiset pari vuotta ovat olleet erittäin raskaita mulle, tiesin jo parin-kolmen avioliittovuoden jälkeen että koko liitto oli virhe, en nyt jaksa sen tarkemmin eritellä mutta mm. erilaiset taustat, täysin erilaiset luonteet, erilaiset näkemykset siitä mitä haluamme elämältä ja tulevaisuudelta tms., erilaiset näkemykset kodista, kotitöistä, omasta ajasta, toiselle tilaa antamisesta tms. ovat vaikuttaneet nekin, sen lisäksi että tunnen erittäin voimakkaasti kliseen " kasvaneet erilleen" pitävän paikkansa. Suhteemme on tällä hetkellä ihan ystävällinen ja korrekti, mutta täysin tyhjä ja ontto, kaikki fyysinen kontakti ja henkinen puoli puuttuvat. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei yhteisiä harrastuksia, ei mitään puhuttavaa.
Pari vuotta sitten kävimme puolisen vuotta parisuhdeterapiassa koska halusin tosissani tehdä töitä liiton pelastamiseksi, eikä vähiten siksi että meillä on 4-vuotias tytär. Parisuhdeterapia auttoi arjen sujumiseen jollain lailla hetkeksi, mutta tätä suhdetta se ei pystynyt pelastamaan. Kävin nyt viime viikkoina vielä itsekseni samalla terapeutilla yksin koska halusin selvittää tilannetta ja asioita itselleni, ja parin kerran jälkeen terapeuttikin totesi, että asia (ero) näyttää olevan niin valmis ja selvä itselleni ja ainoa ratkaisu, että parisuhdeterapeutti ei tässä asiassa voi enää mua tai meitä auttaa.
Olen jotenkin aivan maissa nyt. Luoja tietää että olen yrittänyt, tahtonut ja purrut hammasta vuosikaudet, mutta tässä vain joku mättää niin pahasti, että itselläni on koko ajan paha olo. Viimeiset pari vuotta olen ollut masentunut suhteen toivottomuudesta jopa siinä määrin, että söin jonkin aikaa masennuslääkkeitä, kunnes jotenkin havahduin ja totesin, että ei normaaliin keskivertoihmisen elämisen tarkoitus voi olla syödä masennuslääkkeitä normaalin arjen kestämiseksi. Lopetin masennuslääkkeiden käytön ja tilasin ajan parisuhdeterapeutille kuten jo sanoin.
Tiedän siis aivan varmasti haluavani erota, sekä itseni että lapseni takia. Tulen itse perheestä, jossa vanhemmat roikkuivat yhdessä väkisin vuosikausia " lasten takia" ja se oli täyttä helvettiä. Ongelma on, etten tiedä, kuinka asian esittäisin siten, että erosta tulisi mahdollisimman " rakentava" ja turhat riidat vältettäisiin.
Apua.
Kommentit (4)
Olet ihan oikeassa että ei normaalielämää ole tarkoitettu masennuslääkkeiden kanssa elettäväksi, jossain on kyllä pahasti vikaa jos niin on.
on vain yksi elämä, jota ei kannata tuhlata. Juttele asiasta miehesi kanssa.
Mutta jotenkin sitä on aina ajatellut, että ero on häviö ja huono juttu, vaikka TIEDÄN että meillä molemmilla varmasti on parempi erottuamme. Mutta silti...ap
teillä on kummallakin vain yksi elämä, joka kannattaa elää hyvin ja siten että on tyytyväinen.
En tiedä kuinka tämä pitäisi ottaa puheeksi, tuskin sitä on edes olemassa mitään sen helpompaa tapaa. Ehkä kannattaisi ensin aloittaa kysymällä miten hänellä menee ja itse todeta, että menee aika huonosti, eikä heittää avioeroaietta heti kättelyssä tiskiin.