Voi herranjumala, tyttö säikäytti.. näköasiaa, kuka tietää?
Tyttö sanoi, ettei näe vasemmalla silmällään juuri mitään. Valkuaisessa on pieni punertava alue, kuten silmätulehduksessa, vähän vuotaa, mutta ei ole kipeä.
Sanoi, ettei esim. näe minua jos peittää oikean silmän. Mitä tää on??
Päivystys on ruuhkainen, en ole päässyt läpi vielä.
Kommentit (3)
Äkillinen näön menetys
Äkillinen näön menetys on potilaalle ja usein myös tutkivalle lääkärille pelkoa herättävä oire. Onko näkö mennyt mahdollisesti pysyvästi, ja käykö toiselle silmälle mahdollisesti samoin? Mikäli näkö palautuu 1- 2 tunnin sisällä (amaurosis fugax), potilaan voi lähettää seuraavana päivänä lisätutkimuksiin. Näön palautumista ei tietenkään kannata jäädä odottelemaan terveyskeskukseen, sillä nopea toiminta saattaa pelastaa potilaan näön. Silmästä voi hävitä keskeinen näkökenttä tai merkittävä osa keskeistä näkökenttää, jolloin potilas kokee näön hävinneen kokonaan. Kyseessä voi olla myös homonyymi hemianopsia. Tällöin potilas kokee näön menneen siitä silmästä, josta puuttuu temporaalikenttä. On tärkeä tutkia näkeekö potilas silmällään mitään (valoa, käden liikettä tms. ) ja millä osalla näkökenttää potilas mahdollisesti vielä näkee.
Keskusvaltimotukos
Näön menetyksen taustalla voi olla keskusvaltimotukos. Kyseessä on yleensä iäkäs potilas ja potilas usein havaitsee aamulla herätessään näön menneen. Potilas näkee yleensä valoa tai laskea sormia silmän edessä. Silmänpohjassa voi näkyä vaaleutta ja punertava fovea. Mustuainen reagoi huonosti valolle. Silmän verenkierto pyritään palauttamaan antamalla silmänpainetta laskevaa lääkettä (esim. asetatsoliamidia 500 mg p. o ., beetasalpaajasilmätippoja) ja hieromalla silmää 10 ¿ 15 sekunnin jaksoissa. Silmäklinikassa voidaan silmänpainetta edelleen laskea ja antaa karbogeenihappihengitystä silmänpohjan verisuonien laajentamiseksi. Potilaalta tutkitaan kaulaverisuonten ultraääni, verenkuva sekä lasko (temporaaliarteriitin poissulku).
Näköhermon iskeeminen neuropatia
Toinen mahdollisuus näön menetykseen on näköhermon iskeeminen neuropatia, jossa näön menetys vaihtelee kaarimaisesta kenttäpuutoksesta täydelliseen näön menetykseen. Tavallisimmin taustalla on verenpainetauti, diabetes tai arterioskleroosi, ja tauti on yleensä unilateraalinen. Jos potilaalla on kuitenkin ohimosärkyä, pureskelun aiheuttamaa kipua purentalihaksissa, lämpöilyä, laihtumista tai ruokahaluttomuutta, voi taustalla olla temporaaliarteriitti. Tuolloin potilaalle tulisi aloittaa välittömästi suuriannoksinen kortisonihoito toisen silmän näön menettämisen ehkäisemiseksi. Lisäksi diagnoosi tulisi varmistaa senkan määrittämisellä ja temporaaliarteriabiopsialla.
Akuutti sulkukulmaglaukoomakohtaus
Edellä mainitut sairaudet aiheuttavat kivuttoman näönmenetyksen (paitsi ohimosärky temporaaliarteriitissa). Mikäli potilaalla on toispuoleinen kova silmäsärky tai päänsärky, näön sumeneminen samalla puolella ja mahdollisesti pahoinvointia, voi kyseessä olla akuutti sulkukulmaglaukoomakohtaus, jossa silmänpaine nousee äkillisesti kammionesteen kierron estyessä hyvinkin korkeaksi. Samalla sarveiskalvo samentuu aiheuttaen näön sumeuden. Mustuainen on usein keskilaaja ja valojäykkä. Silmänpaine on selvästi korkeampi kuin toisessa silmässä. Tuolloin nopea paineen lasku on erittäin tärkeää näön säilyttämiseksi. Paineen laskun voi aloittaa jo terveyskeskuksessa esimerkiksi asetatsoliamidilla (500 mg p. o. ) ja sitä jatketaan sairaalassa silmätipoilla sekä suonensisäisellä nesteenpoistolääkityksellä. Kun sarveiskalvo kirkastuu, tehdään lasersäteellä värikalvoon reiät, jotka estävät uuden kohtauksen. Samalla käsitellään yleensä toinenkin silmä profylaktisesti.
Infektiot
Äkillinen silmäkipu ja punainen silmä ovat hyvin tavanomaisia oireita silmäpotilailla. Tässä ryhmässä on joitakin sairauksia, jotka tulisi lähettää välittömästi eteenpäin. Mikäli potilaalla on kipeä silmä ja perikorneaalinen verestys, kannattaa tutkia sarveiskalvo fluoreseiinilla. Eroosiot ja ulkusalueet latautuvat voimakkaasti väriaineella. Ne on helpompi erottaa suurentavia luuppeja käyttäen. Mikäli toteat potilaalla vaalean, väriä keräävän haavauma-alueen sarveiskalvolla, kyseessä on todennäköisesti bakteeriulkus, mikä vaatii kiireellisesti silmälääkärin tutkimukset ja hoidon aloittamisen. Ennen antibiootin aloittamista haavaumasta pitää ottaa viljelynäyte. Haarovassa ulkuksessa aiheuttajana on yleensä herpesvirus. Myös niiden hoito tulisi tapahtua silmälääkärin valvonnassa.
Puudutustipan laittaminen lievittää selvästi sarveiskalvoperäistä kipua. Tätä keinoa voi käyttää erotusdiagnostiikassa esimerkiksi iriitin kanssa. Iriittikipu ei lievity juurikaan puudutustipoilla. HUOM! Puudutustippoja ei saa koskaan antaa hoidoksi.
Mikäli potilaan silmä on leikattu 1 ¿ 2 kuukauden sisällä ja silmään tulee äkillinen kipu, kannattaa konsultoida aina välittömästi silmälääkäriä. Taustalla voi olla endoftalmiitti (leikkauksen aikana silmän sisälle on päässyt mikrobeja, joiden aiheuttama tulehdusreaktio voi alkaa viiveelläkin). Endoftalmiitin hoitona käytetään lasiaiseen injisoitavia laajakirjoisia antibiootteja.
Mikäli kipuun liittyy luomiturvotus, silmän ulospäintyöntyminen ja liikerajoitus sekä kaksoiskuvia, on kyseessä orbitaselluliitti, joka voi olla potilaan näköä ja jopa henkeä uhkaava. Hoito tässä tapauksessa on i. v. antibiootti ja abskessin poissulku radiologisesti.
Silmäpotilaan tutkimista ei kannata pelätä. Tekemällä usein edellä mainittuja tutkimuksia, pääsee lievissäkin silmävaivoissa nopeasti jyvälle tavallisten silmäsairauksien aiheuttamista oireista. Hyvä anamneesi, potilaan aikaisempien silmäsairauksien sekä erilaisille silmäongelmille altistavien yleissairauksien (esim. diabetes, arterioskleroosi tai reumaattiset sairaudet) kartoittaminen ohjaavat diagnoosivaihtoehdoissa oikeaan suuntaan.
Toivon, että jokainen päivystävä lääkäri pyrkisi käyttämään hyödykseen terveyskeskuksessa olevaa välineistöä silmätautien diagnostiikassa ja konsultoimaan herkästi ongelmatilanteissa.
http: //www. spekula. oulu. fi/arkisto/2003/1/teema_01. htm
eihän tuota puhelimessa voi parantaa olipa mitä tahansa