9 kk ikäinen vauvani haluaa olla melkein koko ajan sylissäni eikä minulla ole juurikaan aikaa kotiaskareisiinkaan.
Tätini sanoi, että hänen lapsensa istuskelivat vain sitterissä ja olivat vain vähän sylissä ja tyytyivät siihen koska niiden oli pakko. Tätini sanoi, että hemmottelen vauvaani reagoimalla liian helposti vauvan itkuun ja siksi vauva on tottunut olemaan sylissäni niin paljon.
Onko tätini mielestänne oikeassa, hemmottelenko vauvaani vaiko onko sylissä viihtyminen yksilöllistä tai kehitysvaiheeseen liittyvää?
Kommentit (17)
Viimeistään kävelyvaiheessa varmasti helpottaa. sitten ne ipanat ei malta olla sylissä.
mulle ainakin tuli heti mieleen että taidat antaa JO 9KK VAUVAN POMPOTELLA ittees mennen tullen... kannatais varmaan opetella pysyy tiukkana niin ei tuu vaikeeta uhmaiässä...
ja teet hommasi ja annat lapsen siinä ihan rauhassa osoittaa mieltään..
Osaako lapsi kontata tai ryömiä, nouseeko seisomaan tukea vasten? Nuo ovat normaaleja tuon ikäisen taitoja, joita vauva innokkaasti treenaa.
Ole vaikka leikkimässä lapsen kanssa lattialla.
Itse en kyllä jaksa tuon ikäistä kanniskella, joko on sylissä ja luetaan tms. tai sitten lattialla leikkimässä itsekseen. Silloin laitan ruokaa ja teen muita kotitöitä.
ihan tavallista että äidin syli ja läheisyys on parasta. 8-9 kk ikäinen lapsihan alkaa ymmärtää että on erillinen " olento" äidistä ja pelkää joutuvansa äidin luota pois. Tätisi kommentit saat unohtaa, noin pientä lasta ei voi hemmotella pilalle. Minunkin anoppini hoki jo siitä lähtien kun tyttö oli 3 kk, että pitää antaa olla mahdollisimman paljon yksin, että oppii olemaan yksinkin. Sanoin hänelle että sellainen päivä vielä tulee jolloin lapsi juoksee sylistä pois, niin kauan saa siinä olla niin paljon kuin haluaa.
Jos lapsesi ei viihdy yhtään itsekseen leikkimässä, oletko kokeillut kantoreppua? Meidän tyttö viihtyi keittiössä jaloissani siten kun annoin aina jotain uutta keittiötavaraa kaapeista, esim paistinlastan, muovikulhon, kaulimen tms, niintä ihmetellessä meni pitkät ajat.
Pidän vauvaa monta kertaa päivässä lattialla tutkiskelemassa ympäristöä. Mutta vauva viihtyy siinä niin lyhyen aikaa. Tämän viestin kirjoittamisen aikanakin se on ehtinyt olla sekä sylissä että lattialla. Haluan kyllä pitää lapselleni rajat mutta en tiedä missä ikävaiheessa lasta voi alkaa kasvattaa. Itselläkin on käynyt toisaalta mielessä se, mitä joku totesikin, että lasta ei voi pitää liikaa sylissä. Olen myös pohtinut sitä, helpottaakohan sitten kun lapsi oppii enemmän liikkua. - ap
mun esikoinen oppi vasta 10 kk ikäisenä ryömimään! Ihan normaali tenava, vähän laiska vaan :-) On samanlainen edelleen, 8 vuotiaana. kaiken uuden oppinen kestää kauan. Poikkeuksellisesti kävelemään lähti tasan vuoden ikäisenä
Kuten joku totesi, tuon ikäisella vauvalla on eroahdistusta, ei ehkä paras ikä alkaa " kasvattamaan" . hanki se kantoreppu ja katso tilannetta vaikka kuukauden päästä uudestaan.
Ne oli muuten isovanhemmat, jotka sai sen mun esikoisen innostettua ryömimään ja konttaamaan. Eli jos jonkun muun kun sun seura kelpaa niin kokeile.
Halit sulle! Älä välitä tädin kommenteista.
Salilla käyvä siskoni ihmetteli käsilihaksiani. Entinen roikkupeppuni on tiukka kun kyykkäilen ja kumartelen lapsi sylissä kun esim. tyhjennän pesukonetta. -ap
Et ole hemmotellut vauvaasi. Tuohon hemmottelusyytteeseen törmäävät varmasti kaikki vanhemmat, joilla on samanlainen lapsi kuin sinulla.
Minulle terveydenhoitaja on aina korostanut sitä, että alle vuoden ikäinen ei osaa pompottaa eikä vaadi muuta kuin mitä tarvitsee.
Jotkut vain tarvitsevat enemmän syliä. Meillä esikoinen oli sellainen.
Yksi lastenlääkäri kertoi, että heidän kolmesta lapsestaan kolmas oli vaativin, ja häntä pitää paljon sylissä. Hän hymähti, että ei ainakaan lapsenhoitokokemuksesta johtunut.
Noudatin jo yhen neuvoa ja aloin antaa kaikenlaista tavaraa kirjoituspöydän kaapista mappeja yms. Tepsi. -ap
lähti konttaamaan vasta 10 kk ikäisenä, ei ryöminyt lainkaan. Ei myöskään viihtynyt kuin sylissä. Sitterin kielsivät fysioterapiassa, hidastaa ennestään motoriikan kehitystä. Voin lohduttaa että sitten kyllä helpottaa kun lähtee konttaamaan tai kävelemään, huomaa miten mukavaa on liikkua itsekseen ja tutkia paikkoja.
Olen myös jostain saanut sellaisen käsityksen, että vauvoja ei saisi vielä " kasvattaa" . Eli tuo terveydenhoitajan kommentti tukee vähän tätä käsitystäni. -ap
Teille jotka komennatte lattialle. Meille fysioterapiassa kyllä sanottiin että sylissä kantaminen kehittää motoriikkaa!
Tietenkään vauva ei ymmärrä kieltoja, eikä siis kasvatus voi olla sillä asteella. Mutta esim. pienelle vauvallekin voi opettaa kielellisiä juttuja esim. laulamalla ja loruilemalla. Ei se kasvatus ole pelkästään sitä ikuista kieltämistä tai lapsen huudattamista.
Ja kyllä minusta liki vuoden ikäistä lasta voi opettaa sietämään lattialla oloa. Ollaan ihan vierekkäin kumpikin, mutta lapsi ei sylissä. Äiti voi vaikka viikata pyykkiä siinä samalla. Kohta lapsi ehkä kestää sen, jos äiti seisookin hänen ollessaan lattialla ja vaikka silittää tai kuorii pottuja.
Me olemme sitkeästi noudattaneet neuvoa pitää lasta paljon lattialla jo vastasyntyneestä. Aluksi vauva oli lattialla kerrallaan minuutin, ja väsyi ja otetttiin pois. Aina aika on pidentynyt ja nyt kohta 9-kuisena viihtyy pitkät tovit. Kun väsyy ja alkaa känistä, lueskellaan hetki vauva sylissä ja kohta ollaan taas lattialla :)
En edes jaksaisi pitää pitkään sylissä tuon ikäistä vaikka kulkeekin neuvolan keskikäyrillä.
juuri tuon ikäisellä on eroahdistus ja jotkut vauvat haluavat koko ajan äidin läheisyyttä. Sen antaminen on hyvä juttu ja motorinen kehitys ei siitä viivästy. Tätisi puhuu pötyä ja samoin täällä nämä jotka ehdottelevat sitteriä.
yleensä voi olla hetken aikaa jossain. Liikkuuko jo itse jotenkin edes?