Lue keskustelun säännöt.
Miten varautua kuolemaan? Synnytys lähenee ja pelkään todella!
13.01.2008 |
Miten voisi varautua! Lähinnä ajattelen tänne jääviä, miestäni ja tuota rakasta 3 vuotiasta tyttöäni!
Iltaisin itkettää ajatellakin miltä tytöstä tuntuu kun äiti ei tulekaan kotiin! Ja muutenkin ollut niin huono äiti kun tämän mahan kanssa ei paljoa jaksa touhuilla! Tyttö murehtii jo, että joutuu olemaan pari yötä ilman äitiä kun äiti on synnyttämässä!
Mitä voisi tehdä estääkseen oman kuoleman synnytykseen?
Mitä voisi jättää muistoksi ja miten voisi valmistella mahdolliseen kuolemaan?
Tiedän, että tällaiset pelot ovat turhia, mutta jotenkin olisin valmis antamaan tämän vauvankin pois täältä mahasta jos se takaisi sen, että selviän kotiin tuon esikoisen luokse!
Apuja!
Kommentit (25)
enkä ole edes omassa ystäväpiirissäni ainut. Minusta se pelko on tavallaan hyvin luonnollistakin, sillä ihmisen geneettinen muisti ulottuu varmasti kauas. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten synnytys oli yleinen naisten kuolinsyy Suomessakin. Nykyisin se on hyvin hyvin harvinaista, kuten ap:kin tiedät. Mutta mitä enemmän elämänokemusta tulee, sen enemmän lakkaa ajattelemasta, etteivät kaikkein pahimmat asiat voi koskettaa itseä, koska ne voivat. Äitejä kuolee synnytykseen, samoin vauvoja. Voimme toivoa, että meille ei käy niin ja yrittää kuitenkin ajatella enimmäkseen ihan muuta, kuin sitä pienen pientä kuoleman riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsi ei minua muista isona ja haluaisin selittää miksi äiti " hylkäsi" !
Jos ei ole mitään sairautta, mihin 100% varmasti kuolee ihan lähiaikoina.
Aattele ny. Jos rupeat puhumaan lapsellesi, että " voi olla että äiti kuolee kun vauva syntyy" , niin miten helekutin paljon lasta pelottaa vauvan syntymä? Kun lähdet synnyttämään, lapsesi ajattelee, ettei hän nyt enää ikinä näe äitiä ja mieti ny mikä pelko lapsella on silloin!!!
Ota järki käteesi. Mene synnyttämään. Jos niin huono tuuri käy, että kuolo korjaa, sitä sinä et koskaan tule tietämään. Lapsen isä ja sukulaiset jäävät kertomaan sinusta, kaikki kuvat kertovat sinusta ja lapsi oppii kyllä elämään sen asian kanssa, että hänen äitinsä on kuollut. Se on silloin hänelle se normaali elämä. Voi olla, että hän saa myöhemmin toisen äidin, jota hän sanoo äidiksi ja etsii hänestä turvaa. Sehän olisi oikein hyvä juttukin. Mutta sinä et siitä mitään tietäisi.
Säästä lapsesi pelolta ja ahdistukselta, älä puhu ajatuksistasi hänelle äläkä hänen läsnäollessaan. Lapset kuulevat enemmän kuin luulemme ja koska emme ajattele hänen kuuntelevan, hän ymmärtää asiat omalla tavallaan, yleensä just niin kuin aikuinen ei tarkoittanut.
Ja sitten annat sen kirjoituksen terkallesi jotta ymmärtää kuinka totaalista pelkosi on. Toivottavasti pääset pelkopolille kiireen vilkkaan ja uskallat myöntää että tarvitset apua ja toisaalta nöyrryt ottamaan apua vastaan. Tsemppiä, tuo ei ole normaalia mutta taustalla on varmaan edellisen raskauden ja synnytyksen vaikeus. Sinä ja perheenne selviätte kaiken todennäköisyyden mukaan.
ota heti yhteys neuvolaan tai suoraan synnytyssairaalasi polille ja kerro asiasta
oliko sinulla eka synnnytys kovin hanaka ? vai mistä pelkosi on herännyt?
toki synnytykseen voi kuolla jopa suomessa ja huippusairaalassakin,
mutta todella harvinaista se on, ehä yksi synnyttäjä kuolee vuodessa
kaikkea ikävää voi synnytyksesä tapahtua, vuotaa reveträ jne
kirjoita paperille kirjeenomaisesti mitä toivot kuolemasi jälkeen tapahtuvan esim hautajaistoiveet yms kerro miten paljon rakastat perhettäsi lastasi kaikki ajatuksesi
itseäni se auttoi kun oli vastaavia pelkoja ja tunteita
usein oma tunne on todellinen ja ainakin itselläni tapahtuu juuri niin kuin pelkään, valitettavasti,, pelkäsin että vvauva jää kiinni ja itse vuodan
ja niin siinä kävi vauva juuttui ei tullut imukupilla eikä edes hätäsektiossa meinanut tulla piti leikata viiltoa isommaksi ja työntää alapään kautta vauvaa ylös takas samalla lääkäri kiskoi haavankautta vauvaa, niinpä niin ja kohtu repesi ja vuosin runsaasti
kaikki pelkoni siis toteutuivat
toista lasta. Kirjoittelin silloin kanssa tänne kuolemanpeloistani, mutta kaikki vain suosittelivat pelkopolia jne. Kävinkin pelkopolilla, mutten uskaltanut ihan suoraan sanoa, kuinka suuret pelkoni olivat, ettei mua olisi leimattu ihan kaheliksi. Sain kuitenkin pelkosektion ja kaikki meni hienosti. Keskityin myös koko sektion ajankin vain pysyttelemään hengissä.