Kun äiti tekee lapselleen sairauksia
Olen tässä 1,5 vuotta ollut tekemisissä läheiseni kanssa, jonka tytöllä on sitten mitä erilaisempia vaivoja ja sairauksia ( vain muutama diagnosoitu). Hänelle on yritetty puhua järkeä joka paikassa, mutta hän on täysin vakuuttunut esimerkiksi allergioista joita lapsella on. Yksityinen lääkäri vain määräilee tutkimuksia ja antaa lääkettä ties mihin oireiseen.
Nyt olen täysin väsynyt tämän äidin asenteeseen. Hän pakkosyöttää mulle että meidän lapsilla on varmasti nyt allergiaa ties mille, kun ovat sairastaneet muutaman flunssan. Kysyy koko ajan että enkö aio viedä lapsiani allergiatesteihin jne.
Hän näkee omassa lapsessaan oireita joita kukaan muu ei näe. Allergiat ovat nykyään kovasti puhuttu aihe, mutta mielestäni jotkut menevät niissä ihan yli. Jos lapselta poistetaan omin päin ruokavaliosta miltei kaikki, mitä siitä voi seurata? Onko ihan kaikkin näpyt kasvoilla aina allergiaa? Meillä ainakin lapsille saattaa tulla näppy hikoilusta jne.
Onko teillä muilla tuttuja äitejä, jotka elävät lapsensa sairauksien kanssa niin että haluaa lapsen olevan sairas? Tämä kuulostaa ihmeelliseltä mutta niin se onkin. Tässä tapauksessa äiti olisi hoidon tarpeessa, ei lapsi.
Kommentit (20)
Eli siinä (yleensä) äiti tahallisesti vahingoittaa lastaan jotta saisi tämän sairaaksi.
Ystävä on kokkailemassa päiväkodissa, ja ilman lääkärintodistusta tai vastaavaa jokunen tässä vuosien varrella on päättänyt että lapsella on esim. laktoosi-intoleranssi tai jokin allerrgia. Jostain kumman syystä samat lapset saavat kyllä vapaa-aikana syödä mitä mieli tekee, esim. laktoosirajoitteinen popsii viikonloppuisin kermajäätelöä, keliakiasta kärsivä ihan perushampurilaista ja kananugetteja ja kala-allergikko vetelee kalapuikkoja.
Hän on vakuuttunut esim. siitä ettei kukaan muu kuin hän osaa olla lapsensa kanssa (ei edes isä) koska hän pelkää että lapsi saa allergisoivia ruokia kun ei sitä vahdita.
Hän ei käy missään eikä heille voi mennä. Kaikki asiat tuntuvat raskailta hänelle.
t.ap
Myöhemmin puhkesi sitten skitsofrenia, mutta se tuskin liittyy tähän ap:n aloitukseen. Mielestäni äiti tarvitsisi keskusteluapua, mutta hoitoa on vaikea tarjota, jos äiti ei näe ongelmaansa.
väsymykselleen keksimällä lapsilleen sairauksia: Pienestä nuhasta kerrotaan keuhkokuumeena, ripulista rota-viruksena ja nokkosihottuma on vähintäänkin tulirokko.
On kyllä valitettavan yleistä...
Tunnen äidin, joka liioitteli lapsensa sairauksia niin aidon tuntuisesti, että sai Kelan hoitotuen jatkumaan useita vuosia sen jälkeenkin, kun lapsi oli oireeton. Alunperin lapsella siis oli ongelmia, mutta ne korjattiin. Hänelle oli hyvin tärkeää olla sairaan lapsen äiti, ja hän käytti lapsen sairautta myös syynä vaatia yksinhuoltoa ja isän tapaamisten poistamista kokonaan eron jälkeen - hän oli itse eron aloitteentekijä ja eron syy oli hänessä itsessään (uusi mies). Hän etsi kaikkea mahdollista tukea lapsensa avulla, sekä rahallista että henkistä. Hänessä itsessään ei ollut muka mitään vikaa, silti hän onnistui riitautumaan aika nopeasti kaikkien ystäviensä kanssa, ja myös sukulaisten.
En usko, että tällaista ihmistä voi auttaa. Hän haluaa käyttää muita hyväkseen oman ahdistuksensa hillitsemiseen, mutta hän ei itse pysty antamaan muille mitään. Sen takia ystävyyssuhetet katkeavat.
joilla on kotona lemmikkieläin. Ja hän on masentunut, tietää sen itsekin. Hänelle ei vain sovi kuulemma mikään mielialalääke kun tulee oireita (???) Neuvolassa ei kuulemma sen enempää puututa, koska äiti käy yksityisillä lääkäreillä ja vakuuttaa heidän olevan oikeammassa kuin kukaan muu lääkäri tässä maassa.
Sinänsä kurja tilanne koska tämä ihminen on ollut mulle tärkeä ystävä. Lapsensa jälkeen hän on ollut kaikkivoipainen, kaikkeen kykeneväinen.
Olen vain siksi halunnut kysyä hänen kuulumisiaan ja joskus soittaa koska hän on tosi yksinäinen. Tosin harvoin hän pääsee vastaamaan edes puheluihin.
t. ap
epäili siis lapsella olevan jatkuvasti jonkin sairauden, oli itseasiassa oireita psykoosista. Psykosin oireisiin kuuluvat pakkomielteiset harhaluulot, (joskus myös kuulevat ääniä ja/tai näkyjä) todellisuudentaju on hämärtynyt. Mutta kyse olikin akuutista tapauksesta, eikä tuo jatkunut kauaa, omaiset havaitsivat jotain olevan vialla ja äiti pääsi hoitoon ja parani.
luulotautisen leima otsassa. Mutta onneksi itse tiedän asioiden oikean laidan, samoin lääkärini. En mielestä hysterisoi turhasta sillä esim. pienen pieni pähkinänpala saattaisi tappaa lapseni :( Eli joskus allergia on todellakin vakava sairaus. ja eläinallergioista. Emme mekään vieraile eläinpaikoissa eikä meillä saa käydä vieraita, joilla lemmikki kotona. Muuten mennä piipaa-autolla sairaalaan! Kuopus menee aivan tukkoon jos vaikka istuu ihmisen sylissä, jolla on koira kotona. Siinä ei enää oma astmalääke auta.
Yhdellä ystävälläni on pakkomielleoireyhtymä ja hänelle kehittyi raskauden jälkeinen masennus. Pakkomielle tuli esiin juuri noina keksittyinä oireina ja sairauksina. Hänen läheisensä huomasivat tilanteen kuitenkin varsin nopeasti ja hänet saatiin hoitoon.
Asuin itse ulkomailla tuohon aikaan, joten en ollut arkea seuraamassa.
Mä yrittäisin ehkä keskustella ystäväsi puolison tai vanhempien kanssa ja kysyä mitä mieltä ovat tilanteesta.
palasenkin suuhuni joutuu! Ei kaikki allergisten lasten äidit ole kuvailemiani pakkomielteisiä. Teillähän lapsen selvästi reagoivat!!
Tässä tapauksessa ei ole reagointia. Lapsi voisi juoda maitoa, syödä lihaakin, ja sokeria käyttää. Vaan jos hänelle kahden päivän päästä tulee kaksi pierua enemmän kuin normaalisti niin se on äidin mielestä selvä allergia. Toki tiien että viiveelläkin voi tulla, olen itse ollut lapsena allerginen.
t. ap
ja kyttään hulluna tuota vauvaani (ikää 4kk).
Vauvalla turposi luomi sen jälkeen, kun kävimme vanhempieni luona (kaksi koiraa siellä). Soitin neuvolaan... " pojalla on koira-allergia" . Olikin näärännäppy ;) Neuvolantäti kertoi silloin, että istukkavasta-aineet kyllä toimivat vielä.
Pojan hengitys alkoi vinkumaan lattialla... " sillä on astma" oli mun eka ajatus. 2 min myöhemmin nauroin jo itselleni, enkä kertonut kellekään tästä, paitsi siis miehelleni, joka tietää pelkoni... Poika olikin vain hengästynyt touhuistaan.
Onkohan musa tulossa tuollainen... voi apua! Onneksi mun mies varmaankin ojentaisi mua aika nopeasti tuollaisesta.
Missä tämän ystäväsi lasten isä on? Eikö hän puutu tähän lainkaan? Miehet ovat yleensä näissä aika " tervejärkisiä" .
Mä siis pelkään, että lapselleni tulee samat allergiat kuin mulle... en todellakaan toivo tätä. Silti, itse allergisena tiedän oireet ja tiedän sen, että esim nyppyjä tulee muustakin kuin alergioista.
Vaikeahan tuossa on mitään tehdä ja varmaan tuntuu pahalta vain seurata sivusta... jo ihan lapsienkin takia. Ihmistä harvemmin voi auttaa väkisin. Toivottavasti ystäväsi tulee " järkiinsä" ennenkuin mitään vakavaa sattuu, siis tuohan on sinällään jo vakavaa, jos lapsen ruokailu on yksipuolista, mutta siis... Jos hän tulee järkiinsä, niin ole hänelle ystävä tuolloin... älä sano, että " mitäs mä sanoin" . Tämä siis nyt ihan ystävällisenä kommenttina... kuulostat kyllä järkevältä ihmiseltä ja tuskin noin tekisitkään, eli taisi olla ihan turha kommentti minulta tuo.
Mä tunnen yhden aikuisen, joka on päättänyt, että hänellä on laktoosi-intoleranssi... fazerin sinisiä menee pari päivässä, yleensä kermajäätelön kera (ja tuo mies on ihan mielettömän hoikka... epäreilua). Kahvimaidon pitää silti olla hyla ja kaikkien muiden tuotteiden siis kanssa. Eikä hän ota kuuleviin korviinsa, jos tästä suklaansyönnistä sanoo. Onneksi kyseessä siis aikuinen itsestään huolehtiva mies.
Vanhempi lapsi oli allerginen ties mille ruuille, joista osa todettiin testeissä. Isovanhemmat syöttivät hänelle silti salaa ruokia, joista oireet tulivat viiveellä. Ei ollut kivaa lohduttaa vatsavaivojaan kippurassa huutavaa pientä kerta toisensa jälkeen.
Kun allergia joidenkin vuosien jälkeen katosivan kuin pieru saharaan, tuli ensimmäisenä ajatuksena mieleen, olimmeko kuvitelleet kaiken.
Nuorempi lapsi on todettu kovin allergiseksi myös ja ristiriitaisin tuntein olen.
Mitä lääkäreiden ja neuvoloiden allergiatietämykseen tulee, on se todella kirjavaa.
meillä tuttavapiirissä äiti joka teki 2 lapsestaan kaikelle allergisia. Todella rasittavaa.... pieni punainen pilkku poskessa oli mitä eksoottisin allergiaoire. Kun olivat tulossa kylään lähettivät pitkän listan mitä heille ei saanut- sai tarjota ja sitten kehtasivat perua tulonsa vain tuntia ennen. Prkl, tätä jatkui vuosia kunnes kieltäydyimme yhteydenpidosta. Me mennään heille mutta he eivät tule meille, tai jos tulevat niin ottavat omat eväät mukaan tai ovat syömättä (" allergioiden" lisäksi äärettömän ronkeleita)
Nyt kun lapset on jo koulussa niin yllättäin kaikki 207 erilaista allergiaa onkin kadonnut lapsilta mutta äidillä on kaikki mahdolliset syndroomat ja allergiat. Ja näitä vatvotaan esim ruokapöydässä kun ollaan samoissa juhlissa. Ihastele siinä sitten aikuisen kakkalaatua.....
ei hän siis mitään ole lapsilleen tehnyt, mutta pitää heitä tosi sairaina, lähes kroonikkoina ja tekee näin lapsistaan erityisiä ja itsestään upean huolehtivan ja jaksavan äidin
että sillä äidillä on ehkä epävarma olo siitä, onko lapsella kaikki hyvin tai onko itse riittävän hyvä ja huolehtiva äiti, eli hän on sillä lailla ylihuolehtivainen. Tämä jatkuva huoli kanavoituu sitten jatkuviin sairausepäilyihin. Ehkä hän myös tuntee itsensä äitinä tavallaan hetkittäin turvalliseksi lasta lääkärissä käyttäessään. Ainakin silloin joku " virallinen" henkilö kiinnittää lapseen huomiota eikä äidin tarvitse olla sillä hetkellä itse vastuussa.
Äiti ehkä tavallaan on niin " tottunut" olemaan huolissaan, että koko ajan jollain lailla pelkää pahinta lapsen suhteen ja siksi tekee sairauksia tyhjästä. Tähän kuvaan kyllä sopii myös tuo, että ei luota muihin hoitajina.
Mitä asialle voisi tehdä, jaa-a. Aika herkkä asia ottaa puheeksi, mutta ei kai siinä muukaan voi auttaa.
Kerhossa kulki sellainen äiti lapsensa kanssa, joka syötti keliakiaruokia tytölleen. Muutenkin oli aina eri eväät kun lapsi oli niin allerginen. Lääkäriassä ei tietenkään käyty.
Kun toinen syntyi niin eräässä tilaisuudessa näin tätä lasta isänsä kanssa. Lapsi veti onnellisena tavallista kermakaakkua. Siinä oli sitä " hyi" kermaa ja vehnäjauhoihin tehty. Mitään oireita lapsella ei ollut.
Eli allergiat loppui kuin seinään toisen synnyttyä.
Säälittää kuinka äiti saa lapsensa sairastumaan.
Voisin kuvitella, että monet pitävät samanlaisena äitinä josta nyt puhutte. En tee lapsia " sairaaksi" , mutta huolissaan kun esim. kuumeilu on jatkunut useita päiviä, tulee höpistyä läheisille kaikenlaista. Teen niinkuin asioista isompia kuin ne onkaan.
Menen ajassa taaksepäin. Kun itse olin n. kymmenenvuotias, pienellä sisaruksellani oli vesirokko. Muistan kun isäni sanoi, että LUULEE kyllä että sisareni selviää hengissä. Ja minä pelkäsin tosiaan, kuoleeko hän nyt sitten. Suhtautuminen sairauksiin oli suunilleen kotona tällainen ja olen nyt valitettavasti itse samanlainen. Lasteni kuullen en moista pohdi, mutta mielessä ne ajatukset vaivaa. Muita samanlaisia??
lääkärin valvonnassa. me käytiin myös ravitsemusterapeutilla kun kävi ilmi ettei kotimaiset viljat sovi lapselle. vaikea sanoa mitä tuosta nyt voi seurata lapselle, riippuu varmaan iästä ja että mitä syö, ei nyt sitten varmaan kovin monipuolinen se ruokavalio ole.