" Kaveri" johon en halua pitää yhteyttä... harvinaisen sitkeä tapaus...
Kommentit (21)
Mulla on vanha opiskelukaveri , joka on vuosien tauon jälkeen alkanut taas soitella ja haluaisi olla yhteydessä. Mua taas ei juurikaa tämä ystävyys kiinnosta, koulussa ei juurikaan tehty mitään yhdessä eikä meillä ole mitään yhteistä muutenkaan. Kaupungilla nähdessä hän on aina snaonut että soitellaan ja mennään joskus kahville, josta kohteliaasti kieltäydyn ja vetoan työkiireisiin ja yksinhuoltajan arkeen. En vastaa jos hän soittaa, enkä soita/viesteile takaisin.
Eikä hän tajua että ilman rautalankaa, ettei mua kiinnosta?! Jatkanko fade out:ia vai sanonko suoraa?
ei aiemminkaan oltu mitään sydänystäviä. Heti tulee mieleen tällaisista, että haluavatko hyötyä jotenkin minusta?
Vierailija:
ei aiemminkaan oltu mitään sydänystäviä. Heti tulee mieleen tällaisista, että haluavatko hyötyä jotenkin minusta?
Enkä minä ole kertakaan ottanut yhteyttä. etta melkoisen sitkeä tapaus. pari vuotta oli välissä taukoa ja viime keväänä aloitti pommituksen uudestaan... *huoh*
Onko hänessä sitten jotain vikaa? Vai luuletko olevasi jotenkin erityisen suosittu ihminen, joka ei tarvitse uusia ihmisiä ja muiden seuraa..empä oikein usko;)
Vierailija:
Enkä minä ole kertakaan ottanut yhteyttä. etta melkoisen sitkeä tapaus. pari vuotta oli välissä taukoa ja viime keväänä aloitti pommituksen uudestaan... *huoh*
siis hänen näkökulmastaan olimme ystäviä, mun näkökulmasta hän oli mielenterveysongelmainen ihminen, jonka olisin suonut hakeva ammattiapua.
Se on paremman näköinen kuin sinä, joten yhteyden pitäminen ei onnistu...
Vierailija:
Se on paremman näköinen kuin sinä, joten yhteyden pitäminen ei onnistu...
hehee, ei pitänyt paikkaansa ainakaan mun kohdalla
kalvaa kun ei yhteyden pitäminen onnistu..
Sehän vaan vie turhaan energiaa ja parempaakin tekemistä olisi.
Oltiin työkavereita hetken aikaa ja sit kun molemmilta työt loppuivat niin tapasimme muutaman kerran kahvilla ja huomasin ettei meillä ollut mistään mitään puhuttavaa. Olimme ihan erilaisia, liian erilaisia jotta ystävyydestä olisi voinut tulla mitään. Toinen osapuoli sitä ei vaan ilmeisesti huomannut. Sitkeästi vaan lähetteli viestejä ja pyysi kahville ja baariin, lopulta lopetin vastailun kokonaan ja sit hän onneksi taisi tajuta ettei mua kiinnosta.
Ei ole oikeasti mitään järkeä sinnitellä väkisin jonkun kaverina jos tämän seurassa ei viihdy ja tapaamiset tuntuvat vain ikävältä velvollisuudelta. Kyllä ystävän seurassa pitää " viihtyä" .
En ymmärrä näitä ystävyyden lopettajia.
Mä olin juuri sellainen joka aina soitteli ja toiset ei mulle koskaan. Nyt onneksi mulla on niin paljon lapsia, etten tarvitse ihmisiä kun musta ei kerran pidetä! Tulipahan selväksi.
Pitäisikö omia voimavaroja jatkuvasti uhrata vain pitääkseen yllä jotain itselle merkityksetöntä ihmissuhdetta? Eikö ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista? Perustele edes miksi ystävyyttä pitäisi jatkaa?
että onko oikein jättää joku yksin. Ei tietenkään ole. Joskus ei vaan kykene ylläpitämään jotain ihmissuhdetta, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.
Vierailija:
että onko oikein jättää joku yksin. Ei tietenkään ole. Joskus ei vaan kykene ylläpitämään jotain ihmissuhdetta, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.
kerro sinä mitä haluat ystävältä. Odotatko hänen tarjoavan elämyksiä, palveluksia, oman itsetuntosi kohottamista vai mitä?
Eräs entinen ystäväni kertoi aiemmin katkaisseen ystävyyden johonkin toiseen ystäväänsä, koska tunsi itsensä hänen seurassaan vähemmän merkittävältä. Tällaisten perusteiden takia en voi ymmärtää ystävyyden lopettamista.
Eikö negatiivisa tunteita saa enää olla? En kuitenkaan tarkoita, että jatkuvasti pitäisi ottaa p***aa niskaan tai olla kannattelevana osapuolena.
-14
minulle ystävyys merkitsee elämän jakamista sellaisen ihmisen kanssa jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä ilman mitään esittämistä tms. Ja mielestäni ystävyydessä on oleellisin asia se jokin toisessa ihmisessä, mitä ei voi käsin kosketella tai nimetä. Ihmisen syvin olemus ja persoona, se että on samalla aaltopituudella. Jakaa ilot ja surut. Jos tämä puuttuu, niin eihän siitä mitään tule. Kaikkien kanssa ei vaan kolahda. Eikä pidäkään. Ei se ole kenenkään syy.
Eihän sitä toki tarvose kentkään kanssa väkisin sydänystäväksi ryhtyä, mutta en kyllä ymmärrä miten voi olla ihan mahdotonta ylläpitää edes jonkin laisia välejä ihmiseen ,joka ilmeissemmin sinua arvostaa. Mitä jos vaikka tapasitten vaikka kerran - kaksi vuodessa tai silloin tällöin laittaisitte kuulumisia toisillenne?
Itseäni kyllä ihmetyttää, et joillakin olisi _ varaa_ ylenkatsoa muita ja mielellään sitten jättävät kaiken yhteydenpidon " tyyppeihin jotka ei ihan niinkun nappaa ".
Sitä ei tosiaankaan tiedä mitä elämä kulloinkin kohdalleen kantaa , ja mitä jos juuri tämä sitkeä sissi olisiken se jonka tukea itse eniten saisit silloin kun omalle kohdalleen osuu vaikeuksia.
Itse olen nähnyt vain rikkautena sen että itselläni on tuttvaina myös paljon ihmiseiä jolla ihan erilainen arvomaalilma, ura, perhetilanne yms kun itselläni