Miten saisin mieheni samoille linjoille lasten kasvatusasioissa?
On monia asioita, joista emme ole lainkaan samaa mieltä. Yksi on syöminen.
4-vuotiaamme on melko nirso ja itse laitan aina lautaselle vain sitä mitä tiedän että syö. Huono syömään, joten ei syö lautasta koskaan tyhjäksi. Tässä mieheni kanssa eriävät tiemme.
Mielestäni lasta ei tule pakottaa syömään, mies taas haluaa pakottaa. Olemme kahden asiasta puhuneet, juuri pakottamisesta ja siitä, kun ruokahetkemme ovat aivan kauheita. Mies kun istuu ruokapöytään, heti alkaa " syö nyt, syö jo, äkkiä nyt, ei tässä ole koko päivää aikaa, älä sotke, jos et syö kaikkia perunoita et saa mitään muuta" . Vaikka lapsi istuisi nätisti ja söisi, hitaasti kuitenkin, kun on hidas syömään, mies alkaa räpättää. Pinna kiristyy miehellä koko ajan mitä enemmän hän lapselle napattaa. Jossain vaiheessa en enää jaksa kuunnella, vaan käsken miehen lopettaa. Lapsi herää tässä vaiheessa siihen, " äiti taas haastaa riitaa isille" . Sitten mies suuttuu ja ärähtää minulle. Ja kuinkas ollakaan minä olen sitten syypää taas huonoon ruokahetkeemme.
Jostain syystä mies ei ota onkeensa, vaikka kuinka puhuisimme siitä että ruokailun olisi kiva olla rauhallinen yhdessäolon hetki. En tiedä mitä tekisin, kun ei puhe kerran riitä. Antaisinko miehen vain meuhkata pöydässä ja hyväksyisimme sen, että rauhallista syömishetkeä ei ole odotettavissa jos mies on kotona yhtäaikaa syömässä?
Kommentit (6)
Lopettakaa siis molemmat lapsen vahtaaminen ja paasaaminen, laitat ruoan lautaselle, syö mitä syö ja sillä hyvä. Tarjoa monipuolisesti kaikkea, uuteen makuun tottuminen vie useamman maistelukerran.
En usko että saan koskaan miestäni samoille linjoille kanssani. Jotenkin tässä vaan rimpuillaan päivä kerrallaan.
meillä kens mies on enemmän pakottamisen linjalla. ja siiitä tapellaan jatkuvasti..
itseäni on pienenä pakotettu istumaan pöydässä lautasen edessä vaikka kuinka kauan (isä pakotti) ja muistan vieläkin sen pahan tunteen ja itkemisen. olen selittänyt tätä miehelleni mutta kun yritän puhua tästä uudelleen mies sanoo että aina tuo sama selitys... yms..
mies nimittäin on aina syönyt KAIKEN mitä on lautaselle laitettu ja ottanut lisää.. mutta se on eri tarina se..
Kutakuinkin oikein menisi, että lapsen lautaselle laitettaisiin kaikkea tarjolla olevaa VÄHÄN. Vaikka vain yksi herne, pieni suupala lihaa, pienen pieni lohko perunaa. Kaikkea pitäisi maistaa yhden kerran, siis että myös nielaisee. Jos ei tykkää enempää, ei ole pakko. Kun on kaikkea maistanut, niin saa lisää sitä mistä tykkää ja mikä kelpaa.
Tästä asiasta myös juteltaisiin ennen ruokailua lapsen kanssa, ettei se tule esiin siinä pöydässä vasta.
" Kutakuinkin oikein menisi, että lapsen lautaselle laitettaisiin kaikkea tarjolla olevaa VÄHÄN. Vaikka vain yksi herne, pieni suupala lihaa, pienen pieni lohko perunaa. Kaikkea pitäisi maistaa yhden kerran, siis että myös nielaisee. Jos ei tykkää enempää, ei ole pakko. Kun on kaikkea maistanut, niin saa lisää sitä mistä tykkää ja mikä kelpaa.
Tästä asiasta myös juteltaisiin ennen ruokailua lapsen kanssa, ettei se tule esiin siinä pöydässä vasta."
JUURI NÄIN! Ja pistä mies muualle syömään, jos hän ei osaa käyttäytyä.
Annat lapsen pompottaa ja päättää itse mitä syö.
Miten kuvittelet lapsen ikinä oppivankaan syömään monipuolisesti jos et edes tarjoa hänelle muuta kuin niitä ruokia, mitä hän suostuu syömään?
Tämä siis vain minun mielipiteeni...