kokemuksia vaihto-oppilaista, tiedättekö perheitä joissa ollut vaihtari???
Kommentit (14)
Kummassakin oli amerikkalainen tyttö ja kaipa tykkäsivät, vaikka välillä kommentit oli jokseenkin "laimeita". Toinen erityisesti taisi olla todella hemmoteltu ja paljon kävivät perusasioita läpi, kuten vaikka sellaista, että likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin, eikä heitetä makkarin oven ulkopuolelle kasaan. (luultavasti kotona äiti keräsi siitä)
Toisen vaihtari oli Kiinasta ja toisen Turkista. Hyvin meni molemmilla, mitä nyt turkkilainen poika toi yhtäkkiä turkkilaisia kavereitaan yökylään. :) Onneksi perheen äiti ei vähästä hätkähdä ja kaivoi vain jostain varapatjoja riittävästi.
Minäkin haluaisin vaihtarin, mutta meillä ei ole tilaa eikä varaakaan ruokkia ylimääräistä suuta. :( Jos edes jotain pientä kulukorvausta saisi, voisimme jotenkin selvitä vuodesta, mutta näillä säännöillä jää haaveeksi.
meillä oli usein Rotary-vaihtareita, jotka eivät vietä yleensä samassa perheessä koko vuotta, vaan n. 4 kk. Itsekin olen ollut vaihtarina Rotarien kautta, joten tiedän ko. järjestön nuorisovaihdosta aika paljon (eli nämä eivät siis välttämättä päde muihin järjestöihin).
Isäntäperhe tarjoaa vaihtarille ruoan ja lakanat, pyyhkeet, mahdollisuuden pyykinpesuun ym. Oma huone on hyvä tietysti olla, joskin itse jaoin yhdessä perheessä huoneen 9-vuotiaan tytön kanssa! Käyttörahat tulevat omalta perheeltä, myöskään vaatteita ei tarvitse hankkia. Omat matkansa vaihtari maksaa itse. Toki me ainakin tarjosimme esim. sisäänpääsyt paikkoihin reissuilla, jonne menimme yhdessä.
Periaatteessa vaihtari ei ole tullut Suomeen opettamaan isäntäperheen lapsille englantia, vaan opettelemaan suomea. Käytännössä varmasti englantia äidinkielenään puhuva vaihtari harjoittaa kyllä perheen lasten kielitaitoa.
Meillä ei ollut valtavia ongelmia vaihtareiden kanssa, joistakin tosin tuli enemmän perheenjäseniä kuin toisista. Paljon riippui vaihtarin asenteesta. Yksi tyttö tuli Suomeen, kun ei päässyt coolimpiin paikkoihin, ja oli koko vuoden sitä mieltä, että Suomi on varsinainen reikä, jossa ei voi tapahtua mitään mielenkiintoista. Harmittaahan se, sillä vaikka isäntäperheen ei olekaan tarkoitus leikkiä ohjelmatoimistoa, niin ainahan sitä nyt yrittää saada vieraan viihtymään.
Kannattaa myös muistaa, että vaihtari käy läpi monenlaisia vaiheita kulttuuriin sopeutumisessa ja on todennäköisesti ensimmäistä kertaa näin pitkää aikaa poissa kotoaan, joten ikäväkin on. Kaikki uusi, vieraskielinen ympärillä uuvuttaa, eikä millään jaksa aina olla niin aurinkoinen ja energinen, kuin vaihtarijärjestöjen kiiltävien esitteiden tyypit! =) Perhe tulkitsee väsymyksen ja omiin oloihin vetäytymisen helposti kiittämättömyydeksi.
Jotkut järjestöt ymmärtääkseni järjestävät isäntäperheillekin jonkinlaista perehdytystä. Rotareilla homma meni vähän niin, että "kenelle mahtuu, kuka ottaa..."
Rotary-järjestö käytti yhdenlaista sisääntulokaavaketta, jossa oli liuta hassujakin kysymyksiä, jotka perheen kanssa käytiin ensimmäisenä iltana läpi. Siinä tuli sitten selvitellyksi kaikki pyykinpesuun, kotitöissä autteluun, kotiintuloaikoihin, suihkuvuoroihin ym. liittyvät asiat heti kättelyssä (tyyliin "saanko käyttää teidän saippuaa?". Kaikessa koomisudessaan ihan hyvä systeemi, josta kannattaa varmaan poimia jotain käyttöön, vaikkei oamlla vaihtarilla moista lappua olisikaan. Lisäksi omituiset kysymykset toimivat hauskana ice breakerina...
En tiedä kovasti asia mietityttää, mutta todella kiva kuulla mielipiteitä. Mietimme myös kuinka selviämme/jaksamme mahd. hankalankin murkku-ikäisen kanssa, joka syö jääkaapin tyhjäksi ja lonttaa suihkussa aamua iltaa..heh
En tiedä, onko plussapuolia kuitenkaan niin paljon että "sotkee" oman helpon perhe-elämänsä?
perheitä joissa ollut vaihto-oppilas, koska olen itse ollut vaihtarina ja sen jälkeen toiminut lähes vuosikymmenen järjestöni vapaaehtoisena, tehnyt yhteistyötä perheiden kanssa, haastatellut heitä, toiminut tukihenkilönä sekä perheille että vaihtareille. Jos ap aikoo ottaa vaihtarin niin kannattaa ottaa sellaisen järjestön vaihtari kuin afs. Vaikka afs ei maksa perheille korvausta, se järjestää vaihtareille valmennusta jonka ansiosta vuosi sujuu paremmin, lisäksi suuri joukko innokkaita vapaaehtoisia ovat koko ajan sekä perheen että vaihtarin tukena. Useimmat tuntemani vaihto-oppilaat ovat olleet ihania nuoria joista on tullut perheen elinikäisiä ystäviä. Nykyään vaihto-oppilaille on tarjolla paljon eri vaihtoehtoja, kenenkään ei ole "pakko" tulla Suomeen. Monet haluavat oikeasti oppia suomea, tosin kokemukseni on että ne joiden äidinkieli on englanti, eivät helposti opi, eikä heillä ole niin suurta motivaatiota. Mutta vaihtarin ei siis todellakaan ole tarkoitus opettaa englantia lapsillesi! Riippuu hänestä itsestään mitä kieltä hän haluaa puhua tai haluaako opettaa englantia teidän lapsille. Eri asia jos maksat hänelle opetuksesta. Vaihtarien kuuluu aina maksaa itse kaikki kustannuksensa, paitsi ruoka, shampoosta lähtien, ellei perhe sitten halua tarjota jotain. Useimmat vaihtarit tulevat kyllä sen verran varakkaista perheistä - onhan vaihtarivuosikin tyyris - että heillä on rahaa ostaa omat tavaransa, tosin Suomi on kallis maa. Omaa huonettakaan EI TARVITSE, vaihtari voi jakaa huoneen perheen lapsen kanssa, mutta kannattaa huomioida että siitä voi kyllä seurata ongelmia, ei niinkään vaihtarin kuin oman lapsen vuoksi. Minun kokemukseni omasta vuodestani oli että kaikki muu sujui kuin tanssi ja olin todellinen perheen jäsen mutta se pienen huoneen jakaminen oli kyl hankalaa. Kannattaa muutenkin varmistaa että myös perheen lapset ovat innostuneita vaihtarin ottamisesta, yllättävän isotkin saattavat äityä mustasukkaisiksi...
Meillä vaihtarit olivat AFS-järjestön kautta. Kaikki toimi järjestön puolesta oikein hyvin. isäntäperheille oli pieni tiedotustilaisuus ennen vaihtareiden saapumista. Myös meille annettiin sellainen ohje, mitä keskustella heti kun vaihtari saapuu. Kannattaa käydä todella pienetkin asiat läpi. Esim miten wc/suihku toimii, mihin laitetaan pyykit, pitääkö laittaa astiat koneeseen yms. sillä ne eivät todellakaan ole selviä asioita kaukaa tuleville. Me emme maksaneet mitään viikkorahaa, mutta mikäli menimme perheenä johonkin (esim laivalle,elokuviin tms) maksoimme kaikki kulut. Kännykkä laskuja ei perheen tarvitse maksaa, mutta me maksoimme joskus max 10 e/kk. JOnkin verran piti avustaa mm talvivaatteiden ostossa, koska ei heillä ollut rahaa ostaa . Tietysti joululahjat jne toivat kuluja. Mutta ajattelimme asian niin, että he ovat lapsiamme ja tietysti ostamme myös heille. Vaihtareiden kavereita kulki myös viikonloppuisin ja lomien aikana meillä, mutta se oli ihan mukavaa.
Vaihtarit oppivat periaatteessa aika nopeasti suomenkielen. Normaalit koti asiat hoituivat meillä parhammassa tapauksessa 3 kk jälkeen suomenkielellä. Vanhin lapsistamme oppi puhumaan englantia aika hienosti, vaikka oli vasta vuoden opiskellut sitä koulussa. Se oli meistä tosi hieno asia.
Ensimäisen vaihtarin kanssa ongelmana oli ennenkaikkea se, että hän ei halunnut olla juuri yhtään meidän tai kenenkään muunkaan kanssa. Välillä tunsimme olevamme hotelli jossa sai ruoan ja majoituksen , mutta vastapalvelukseksi ei mitään. Varmasti teimme itsekkin virheitä, ja annoimme asioiden mennä liian pitkälle ja sitten niihin oli hankalampaa puuttua. Seuraavien kanssa teimme itse muutoksen, ja otimme heti asiat puheeksi jne.
Periaatteessahan perhe elää ihan normaalia elämää ja vaihtari sopeutuu siihen, mutta kyllähän se käytännössä on niin, että myös perhe joutuu vähän muuttamaan tapojaa. Huvituksia pitä järjestää vähän enemmän silloin kun vaihtarilla oli huonoja aikoja ja koti-ikävää. Esim elokuvissa käyntiä yms yhdessä ruoanlaittamista, vierailua naapuri kaupungissa, pienten juhlien järjestämistä yms.
Vaikka vuoteen mahtuu paljon iloa ja suruakin. Viimeisenä päivänä tuntuu kuin laittaisi oman lapsen maailmalle. Seuraavan vaihtarin otamme perheeseemme ehkä parin vuoden kuluttua kun esikoisemme on lukio iässä. Ja todennäköisesti hän tulee Aasiasta tai Etelä-Amerikasta.
on ollut vaihtari, poika Hong Kongista, afs:n kautta. Oikein hyvä kokemus ja voin suositella. Meillä oli silloin itsellä yksi lapsi, poika 1,5 vuotta. Vaihtari oppi suht nopsaan suomea, tarkoitushan on nimenomaan että hänen kanssa puhuttaisiin suomea, ei esim. englantia. Toki hankalat asiat tulee ja varsinkin alkuun hoidettua kielellä, jolla ne varmimmin tulevat molemmin puolin ymmärretyiksi.
Olen tämän jälkeen ollut tukiperheenä kahdelle isäntäperheelle ja sanoisin, että tukiperheenä on paljon vaikeampi olla kuin isäntäperheenä! Näillä molemmilla tukemillani perheillä oli ongelmia - toisessa ehkä perheen äidillä liian suuret odotukset, mitä vaihtarin pitäisi heille antaa ja toisessa ongelmana oli se, että isäntäperheen poika ei oikeasti olis vaihtaria koskaan halunnutkaan ottaa eikä tätä koskaan hyväksynyt.
Piti vain vielä korostaa, että tosi positiivinen muisto mullakin (sekä vanhemmillani) on vaihto-oppilastouhuista ylipäätään. Kunhan ei odota, että kaikki on kiiltokuvamaista ja ihanaa koko ajan, uskoisin, että kokemuksissa päästään plussalle. Toivon, että kun omat lapsemme hiukan kasvavat, meillekin voitaisiin ottaa vaihtari. Miehellä tosin on huonohko "tilanteidensietokyky", niin että en tiedä, olisiko vaihtari meidän perheessä niin sujuvasti kuin lapsuuskodissani, jossa ihmisiä meni ja tuli muutenkin... Kaverit kävivät jääkaapilla ja aina oli menoa ja vilskettä. =)
Miten tuo tukiperhejuttu afs:llä oikein toimii - mitä tuollainen perheen tukihenkilö käytännössä tekee?
Me otettiin viime kesänä kesä vaihtari. Sisilialainen poika asusteli meillä kuus viikkoo. Ekat kaks viikkoo tuntui, että mulla on kaks vauvaa (oma oli alle vuoden ikänen). Kaikki itelle selvät jutut esim tavaroiden paikat, koneitten käyttö, millon mitäkin tehdään piti tietty neuvoa. Isoin ongelma oli, mistä löytää kavereita, kun me ei kumpikaan olla täältä kotoisin, niin ei tiedetä missä nuoriso liikkuu. Mutta asiat alkoi luistaa hyvin ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Reissattiin vähän ympäri Suomea ja koluttiin kotipuolessa.
Toi kuus viikkoa vain oli vähän lyhyt pätkä, just kun oli tutustunut vähän paremmin, oli kotiinlähdön aika. Nyt laitellaan sähköpostia puolin ja toisin kun ehditään ja poika haaveilee, että pääsis käymään uudestaan talvella. Myös me olemme tervetulleita käymään hänen luona.
Suosittelen kyllä vaihtarin ottamista, jos vähänkin on mahdollista. Tosta kesäpätkästä on hyvä alottaa, AFS:llä ainakin on kesäohjelma. Me otetaan seuraava ehkä lukukaudeksi, kunhan oma lapsi osaa myös vähän englantia.
Haaveena olisi ottaa vaihtari, mutta mistä. Voiko itse vaikuttaa, minkäikäisen tai mistä maasta olevan vaihtarin ottaa?
Kiitos!
Hei! Olemme toimineet isäntäperheenä kolmelle vaihto-oppilaalle. Kaikki vuodet olivat hyvin erilaisia. Ensimäinen vaihtari oli aika vaikea tapaus, ja hermot olivat usein koetuksella. Toinen oli aivan ekan vastakohta, ja hänestä tuli todella perheemme jäsen, kolmas vaihtari oli myös helppo ja mukava. Kaikkien kanssa pidämme yhteyttä edelleen.
Perheemme lapset olivat vaihtareiden meillä ollessa 2-11 vuotiaita. Heille vaihtareista tuli isosiskoja. Suosittelen vaihtarin ottamista perheeseen, mutta on hyvä huomioida, että he tarvitsevat paljon aikaasi. "Alkuhohto" puolin ja toisin häviää tosi nopeasti (noin 2-3 viikkoa)...sitten alkaa tavallinen arki. Kysy jos haluat tietää jotain erityistä.
Sellaista olisin vielä kysellyt että oppivatko lapsesi/opitteko itse, englantia? Pitikö teidän maksaa vaihtarille jotain viikkorahan tapaista vai saiko hän omalta perheeltään käyttörahaa? Entä kännykkälaskut jne?
Kerrotko vielä mitä ongelmia ensimmäisen vaihtarinne kanssa oli?
AP