Apua! Täytän keväällä 34. En ole enää kolmekymppinen, vaan kolmevitonen. Masentavaa! ;)

37 v, ikä ahisti viimeeksi 10 vuotta sitten

viidettäkymmenettä ja olen tosi nuorekas (ja toi kuulostaa ihan kökölle)

Olen tuntenut itseni vanhaksi 20-vuotiaasta alkaen, kaameaa tuhlausta!

Olen tasapainoisempi ja aikuisempi ja onnellisempi ja sinut itseni kanssa, entä 10v sitten. Ihminen on juuri niin vanha, kuin haluaa olla. Eli mieli virkeänä NAISET!

Ero tulossa ja musta tuntuu, että mun elämäni parhaat vuodet ovat vasta edessä päin. Koskaan en ole ollut näin sinut itseni (lukuunottamatta venynyttä vatsanahkaa) kanssa! Mä rakastan elämää ja uteliaana odotan mitä sillä on mulle tarjota!



Silloin kyllä masentaa kun baarissa huomaa olevansa siellä ikähaarukan yläpäässä.... =0)

36-40-vuotiaana ahdisti, kun ikä alkoi selvästi vaikuttaa ulkonäköön, enkä " osannut" olla jotain nuoren ja vanhan välillä. Sitten sain lapsen 41-vuotiaana ja samaan aikaan oma ja muiden ulkonäkö menetti merkityksensä. Kauniit ihmiset eivät hetkauta, sen sijaan persoonalliset ja tyylikkäät.

Tuntuu vapauttavalta kun pääsin turhista ulkonäköpaineista.

Vuosi pari sitten mua ahdisti vanheneminen ja ajan kuluminen suunnattomasti. Mutta sitten tajusin, että murehtiminen ei auta yhtään. Täytyy vain olla onnellinen jokaisesta päivästä, jonka on saanut elää. Koskaan kun ei tiedä, milloin lähdön hetki koittaa.

täytät siis 34? Eihän se ole 35v. T. Kolmevitonen (=35v)

Mutta mihin nämä kaikki vuodet oikein hurahtivat? Vastahan olin 21.



ap

ap

mihin ihmeeseen ne vuodet oikein hävisivät???

jos taas ei, niin olisin sinuna ollut huolissani jo viimeiset 7 vuotta.

ap

Ei ole halua vanhentua kuin teininä.



Olen haastatellut 80 vuotiaita ja kaikki sanovat samaa; mihin se elämä katosi. " sielu" ei pysy vauhdissa mukana. Ja pahin mitä voi tapahtua, on katkera vanhus, elämä jäi jotenkin elämättä. Lapset kasvoivat vauhdilla ja perustivat omat perheet. Se aika oli sormien napsautus ja he olivat poissa.

Ainakin puoli vuotta olen ajatellut, että nyt kun täytn keväällä 34, niin on enää vuosi siihen kun alkaa neljänkympin rutistus=elämä ohi=vanha ämmä.

MUTTA MUTTA tällä viikolla hokasin, että täytänkin NYT 35 vuotta!!!!



Miten olen saanut itseltäni näin hyvin totuuden pimitettyä..

Täyttäessäni 25 alkoi viiden vuoden karsea 30v-kriisi.



Nyt iskee vielä pahempi 40v-kriisi.

Ainoa lohtu, että mitä enemmän täyttää,sitä lähempänä eläkevuodet..

N33, jota vielä katsellaan

Haluan sellaiseksi matamiksi, joka saa rauhassa kyylätä naapureita pitsiverhon takaa, puhua kissalleen ja huitoa sateenvarjollaan. Minua eivät miesten katseet kiinnosta!

Mutta ajatellaan niin, että onhan paljon hyvännäköisiä 50-vuotiaitakin naisia. Se on ihan asenteesta kiinni. Niin ja paras kauneus tulee kasvoillekin sisältä päin. Voi olla 90-vuotiaanakin hyvin kaunis, lempeä ja herttainen ihminen, jolla on iloiset silmät ja elämänviisautta.

eikä ahdista täyttää 40 yhtään. Lapset tehty ja kaikki muukin kunnossa.

Nyt olen 36-vuotias ja tavallaan alkaa jo helpottaa sillä olen huomannut ympärilläni oikeasti tosi hyvännäköisiä viisikymppisiä naisia. Ei mitää läskejä ryppykasoja vaan oikeasti kauniita. Heistä olen saanut voimaa että kyllä tässä vielä tulevaisuus on eikä elämä lopu nelikymppisenä :-)