kielikysymys

Meillä on kotona 3 kieltä mutta miehen kieltä käytetään tosi vähän, koska hän on jo omaksunut ranskan omassa päässään omaksi kielekseen.



Varsinaninen kieliparimme on siis suomi-ranska. Kotimaamme kieli on ranska ja lapset ovat ranskankielisessä koulussa.



Aluksi olin tosi tarkka että puhuin esikoiselle aina ja vaan suomea. Noin 1,5 v ajan toistin itseäni niin että sanoin pojalle asiat suomeksi ja ne samat asiat ranskaksi miehelle, jos hänen piti ne ymmärtää. Hiljalleen ja hiukan olosuhteiden vaikutuksesta (kaikki sujui niin hitaasti kahdella kielellä) rupesin puhumaan enemmän ranskaa tilanteissa joissa kaikkien piti ymmärtää asiat.



Mutta edelleen jos asia koskee vain lapsia, puhun suomea. Mies kyllä ymmärtää sen mikä on tarpeellsita. Ja jos ei ymmärrä, kysykööt! Usein lapset joka tapauksessa toistavat samat asiat ranskaksi. Siinä on helppo seurata lasten kielten kehitystä, kun tulee kontrolloitua miten he asian ymmârsivät selittäessään isälleen jotain.



Joskus kun parisuhde/perhe-elämä on raskasta, miestä selvästi ärsyttää suomi, vaikkei sitä myönnäkään. Koskaan hän ei ole kuitenkaan pyytänyt/vaatinut etten puhuisi lapsille suomea.

En sellaista sallisikaan! Jotain on pielessä sillä tiesihän mies, että vaimo on ulkomaalainen ja lapsikin siten sitä ainakin puoliksi.

Ainakin meidän kohdalla ongelman ydin on jossain muualla kuin kielessä.

Mina puhun lapsellemme suomea, mieheni albaniaa. Keskenamme puhumme englantia (asumme Englannissa). Itse ymmarran albaniaa melko hyvin, mies taas osaa suomea vain muutaman sanan, joten han ei ymmarra tuon taivaallista siita, mita lapselle puhun, mutta ei se hanta arsyta alkuunkaan. Joskus han toki saattaa kysya, etta mita sanoin, mutta yleensa ei kiinnita juurikaan huomiota.



Vaikken itse ymmartaisi albanian kielta ollenkaan, niin en siltikaan vaatisi miestani puhumaan lapsellemme englantia lasnaollessani. Ko. kieli tulee mukaan vasta myohemmassa vaiheessa, kun tytto lahtee tarhaan.



Jatka vain ilman muuta suomen puhumista lapsellesi silloinkin, kun miehesi on paikalla! Jos se miestasi arsyttaa, niin omapa on ongelmansa. :)

että suomi ON lapsenne *äidin*kieli!! Minua taas ärsyttää se, miten ihmiset jaksavat tästä ärsyyntyä... ;-) Ja sori, en tarkota pahalla, enkä teitä toki yhtään tunne, mutta en voi olla ajattelematta, että niin kovin usein se on se *isä*, joka ärsyyntyy ja jolla on olevinaan jotenkin legitiimimpi syy ärsyyntyä kuin äidillä... Onneksi suinkaan kaikki eivät ärsyynny ja ymmärtävät asian olevan TUIKITÄRKEÄ! Nimittäin tutkimusten mukaan se juuri on varsin tärkeää, että _kumpikin_ vanhempi puhuisi lapselleen omaa äidinkieltään, vaikka kodissa käytettäisiin sitten kolmattakin esim. asuinmaan kieltä.



Lisäksi se on oiva tilaisuus isälle oppia myös vähän äidin kieltä! :-D Ihan oikeasti, sehän se on paras metodi - oppia nk. luonnonmenetelmällä. Omien lasteni isä, joka on ollut ex jo kauan, piti suomea aina ihan mahdottoman vaikeana kielenä eikä hänellä lisäksi kyllä olekaan kielipäätä laisinkaan eikä osaakaan muuta kuin äidinkieltään, joka on " vain" englanti, mutta hauskaa oli kyllä se, että erityisesti esikoisen ollessa pieni, perussanasto oli selvästi uuttunut häneenkin: kun olimme vaikkapa lähdössä jonnekin ja vaikkapa kehotin 3-vuotiastamme käymään vielä pissalla ennen lähtöä eikä poika heti totellut, vahvisti isä varsin usein käskyn englanniksi ja sanoi vielä, että " etkö kuullut, mitä äiti sanoi?" . Omasta mielestään hän ei osannut suomea lainkaan... ;-D Sama homma oli esim. lelujen poiskorjaamisen tms. asian suhteen. Eli ei se isän kielitaito mitään huimaa ollut eikä oikeasti kyllä suomea koskaan puhunut ihan muutamaa sanaa lukuunottamatta, mutta vaikka ei ollut yhtään innokas oppimaankaan suomea, piti sitä onneksi kuitenkin kovin tärkeänä lapsille - ja itsestäänselvyytenäkin, että puhuin lapsilleni omaa äidinkieltäni.



Eli jatka vain sinnikkäästi!! Lapsesi etuhan se on! Lisäksi oma äidinkieli yleensä on se nk. tunnekieli, joka on sinulle kuitenkin luontaisin tapa kommunikoida oman lapsesi kanssa, vaikka muun kielen taito hyvä olisikin -- ei lapsen isäkään varmaan olisi valmis käyttämään mitään muuta kieltä lapsen kanssa kuin omaansa...?



Ja vielä: itse tein paljon samaa kuin " vind" , eli puhuin kaikki kahteen kertaan - ainakin vauva-aikana. Samaa jouduin tekemään (ja tein) esikoiseni päiväkotihenkilökunnan kanssa - lapseni meni päiväkotiin 8 kk:n ikäisenä eikä senikäinen vielä tietenkään osaa hakutilanteessa kertoa päivän kuulumisista tai vaikkapa sitä, missä sisätossut ovat tms. Eli sanoin kaiken sellaisen aina vauvalle ensin suomeksi ja sitten " tädeille" englanniksi.



Tsemppiä! Kaksikieliseksi opettaminen on välistä rankkaakin, mutta lopussa se kiitos seisoo. Ja se on ihan hirveän hieno ja tärkeä asia ja rikkauskin lapselle! :-)

Me kans kolmikielinen perhe ja asumme Englannissa!

Mina puhun lapsille suomea,ja mies englanti/arabiaa,lapset vastaa isalleen suomeksi :D keskenamme miehen kanssa puhumme englantia.

Mina en uskalla lahtea edes siihen etta puhuisin lapsilleni englantia koska kielitaitoni ei ole niin taydellinen etta lapset oppisvat sita minulta oikein.

Ja hyvinhan nuo lapset oppivat koulussakin sitten enkun.

Mies ei paheksu etta puhun suomea mutta miehen suku on " vihainen" ettei lapset osaa arabiaa puhua.

Kuinka sitten jos sina et hyvaksyisi etta miehesi ei saisi puhua omaa kieltansa lapsille?

Milta hanesta se tuntuisi :D.

Monikieliset lapset oppii helpoiten myohemminkin muitakin kielia :)

tsemppia!!

Minä puhun lapselle suomea, mies omaa äidinkieltään ja minä ja mies keskenään suomea. Aika paljon miehen kieltä ymmärrän, mutta en osaa puhua, vain jotain pikkusanoja ja jos en jotain ymmrrää niin mies tulkkaa pyydettäessä.

Ei ole ollut ongelmia.

Olen ymmärtänyt, että tässä kieliasiassa täytyy ollajohdonmukainen jotta lapsikin oppii erottamaan kielet, eikä ala puhua sekakieltä, tai tule muita ongelmia, eli puhu sinä vaan sitä suomea, kun se sinun ja lapsen yhteinen kieli on. :)

Eli siis ap:lle vastauksena etta ei, ei ole tullut riitaa siita etta puhun suomea AINA lapsille, oli sitten mies, tai paavi tai kuka vaan lasna... Ja huh huh jos olisi tullut niin mies olisi kylla saanut multa kuulla kunniansa. ;-) Pelkaako mies etta puhut jotain " salaisuuksia" lapsen kanssa vai mika tassa nyt oikein voi kiikastaa, kuulostaa todella lapselliselta vaatimukselta minusta, suoraan sanottuna. Anteeksi etta puhisen mutta kun tiedan itse kantapaan kautta miten paljon tyota vaatii aidon monikielisyyden yllapitaminen niin tuollainen vaatimus nostaa mulla karvat pystyyn.



Meilla onneksi mies on itsekin kaksikielisena kasvanut joten tietaa erittain hyvin etta jos yrittaa monikielista lasta kasvattaa niin se ei yleensa onnistu etta jotain kielta puhutaan vain " silloin talloin" tai " salaa" , se kieli jaa auttamatta heikompaan asemaan seka kielellisesti etta sosiaalisesti (koska lapset ovat valkkyja ja tajuavat etta jos tata kielta " saa" puhua vain kahdestaan aidin kanssa niin se ei voi kovin korkeaa sosiaalista arvostusta nauttia...).



Ala lannistu!

vaivaisiko miestäsi harhaluulo siitä että esim. haukut häntä lapsellesi suomeksi. Toisilla kun tuppaa olemaan tuota harhaluuloa jonkin verran. Luullaan myös että nainen käy vieraissa vaikka tod.näk. se menee niin, että itse käy...

Meillä minä puhun suomea ja mies omaa kieltään aina lapsille. Ei ole haitannut eikä häirinnyt kumpaakaan. Olenpahan oppinut miehen kieltä pikkuhiljaa, kun lapselle saa toistaa samat asiat sen tuhat kertaa. Tajusin, että olen oppinut miehen kieltä ihan huomaamattani, nimittäin ymmärsin, kun kaksi miehen kotimaasta olevaa jutteli keskenään. Hassua! Ehkä siis miehesikin voisi oppia suomea siinä samalla kun puhut suomea lapsillesi!



Miehen kanssa puhutaan suomea, mutta lapsi (2,5-v.) on oppinut samaa vauhtia molempien kielet, vaikka suomi varmaan onkin vahvemmin päivässä mukana, Suomessa kun asutaan ja minä olen kotona lasten kanssa.



Poika jopa tajuaa, että minä en osaa miehen kieltä oikein hyvin. Sitä aina kovasti huvittaa, kun äiti yrittää puhua isin kieltä tai laulaa lauluja...

meillä puhutaan suomea ja turkkia ja joskus englantiakin. mies puhuu pojalle vain turkkia ja minä vain suomea ja nyt poika luovii kahen kielen välillä hienosti. tosin joskus tulee myös käännöskukkasia.. mutta pääosin vastaa vain turkiksi kun turkiksi hälle puhutaan ja suomeksi kun puhutellaan suomeksi.

kyllä sun miehen on tajuttava että se lapsi tavii myös suomenkieltä ja jos asutte suomessa niin onhan se miehenkin edun mukaista että hän kuulee suomea ja oppii sitä samalla mikäeli ei osaa jo.. meillä mies aina haluaa että puhun hälle suomea jotta oppisin sen kunnolla ja selkeästi

Asun Turkissa, ja puhun lapsilleni pelkkaa suomea. Koskaan kukaan ei ole asiasta " hairiintynyt" vaikka eivat mitaan ymmarrakkaan; miehen ja suvun mielesta on super- hienoa etta lapset puhuvat niin montaa kielta.



Turkki on vahvin kieli tietenkin, kakkosena suomi, ja jatkona englanti...