Missä asioissa olet joustanut tai tsempannut miehesi onnellisuuden vuoksi?

" Annan " hänen mennä salille ja mielelläni annan hänen mennä käymään lähikuppilassa parilla vaikka lasten iltatoimet olisikin käynnissä, saanhan myös itsekkin mennä jos haluan! Ei nyt tule mieleen enempää asioita joista joustanut, niitä on varmasti enemmän!

Tämä tosin riistäytymässä käsistä, ainoa kotityövelvollisuus (=imurointi kerran viikossa), ei enää suju ilman marmatusta ja jos marmatan niin mies valittaa siitä. Ja kuitenkin aikaa on juosta kuppilassa ja harrastuksissa.



Yritän myös tsempata etten nalkuttaisi vaikka mieli tekisi. Yritän saada kotielämän tuntumaan mukavalta. Yritän pitää itse (imurointia lukuun ottamatta) talon suht siistinä vaikka myös minä käyn täyspäivätöissä. Yritän tehdä ruoan ja pestä pyykit jne yksinäni, koska mies ei jaksa tai tahdo kotitöitä tehdä. Ja yritän olla siis marmattamatta taakastani koska sitäkään mies ei kestä.



Yritän olla välittämättä siitä että mies vokottelee muita naisia ja puhuu paskaa minusta niille ja kavereilleen.

ei jaksa että marmatan ja kyllä se siitä jos vaan tuen ja annan aikaa. Ja meillä pienet lapset (2 kpl) joten tahdon senkin vuoksi perhe-elämän olevan suht sujuvaa. Päätin jo aikaa sitten etten ota eroa kun lapset on ihan pieniä (alta 3v) vaan odotan että kasvavat vähän ja katson sitten uudestaan. Niin moni eroaa tilapäisten vaikeuksien vuoksi. En sitten tiedä onko nämä sellaisia mutta paremmin on mennyt ennen lasten syntymiä, oltiin silloin onnellisia, mies osallistui kotitöihin ja viihtyi kotona ja rakasti minua ja puhui minusta hyvää kavereilleenkin. Toisin on nyt :(



3

Mies ei tahdo ylimääräisiä poissaoloja...



3

Tsemppaan muutenkin kotitöissä enemmän, kuin jos vaikka asuisin ilman miestä. Se kun tykkää siisteydestä ja yleisestä kodikkuudesta. (Mä olen kotona ja mies töissä, joten mulla enemmän aikaa näihin hommiin). Ja suoraan sanoen rupean seksiinkin joskus " miehen mieliksi" , kun kuitenkin lämpiän siinä touhussa itekin.

Tai siis, annoin ja annoin, minultahan ei edes kysytty eikä minulla mitään sananvaltaa olisi ollutkaan. Olemme naimisissa, mutta mieheni omistaa kotimme. Hän käy töissä ja minä opiskelen, joten senkään puolesta mulla ei ole sananvaltaa...

Vierailija:

ei jaksa että marmatan ja kyllä se siitä jos vaan tuen ja annan aikaa. Ja meillä pienet lapset (2 kpl) joten tahdon senkin vuoksi perhe-elämän olevan suht sujuvaa. Päätin jo aikaa sitten etten ota eroa kun lapset on ihan pieniä (alta 3v) vaan odotan että kasvavat vähän ja katson sitten uudestaan. Niin moni eroaa tilapäisten vaikeuksien vuoksi. En sitten tiedä onko nämä sellaisia mutta paremmin on mennyt ennen lasten syntymiä, oltiin silloin onnellisia, mies osallistui kotitöihin ja viihtyi kotona ja rakasti minua ja puhui minusta hyvää kavereilleenkin. Toisin on nyt :(

3

Meilläkin on 2 alle kouluikäistä lasta ja molemmat vanhemmat työelämässä mukana.



Mieheni tekee pitkiä työpäiviä ja tienaa näin ollen melkein puolet enemmän kuukaudessa kuin minä joka taas teen lyhennettyä työpäivää. Eli mieheni joustaa tässä (vaikka miehen joustamisia ei kysyttykään). Lisäksi mies nappaa välillä iltaisin lapset mukaansa ja käy heidän kanssa kaupassa/urheilukentällä/uimahallissa/kävelyllä ja minä saan omaa aikaa (tämä ainakin kerran-pari viikossa). Kaipaan todella sitä ihan omaa aikaa jaksaakseni tämän härdellin.



Minä olen siis paljon enemmän kotona kuin mieheni. Pyöritän tätä arkea enemmän. Ja jos lapset on kipeitä niin myös meillä minä olen se joka lähes aina jää heitä kotiin hoitamaan (tästä tarpeen vaatiessa pystyy joustamaan, mutta harvoin niin tehdään).



Minä teen selkeästi suurimman osan kotitöistä. Lähes kaikki kotityöt. Mies joskus auttelee jos erikseen pyydän. Minä myös kuskaan lapset yleensä päivähoitoon ja sieltä pois, tämä koska lähden myöhemmin töihin kuin mieheni ja tulen aiemmin kotiin. Mies on kovempi juhlmaan kuin minä, käy ihan ravintoloissa ja muuten bilettämässä vielä aika paljon (ollaan 3-kymppisiä). Itse olen enemmän kotihiiri mutta kaipaan miestäni enemmän yksinäisyyttä. Harrastus minulla on myös kerran viikossa ja silloin mieheni vahtii lapsia.



Usein myös suostun seksiin vaikka mieluummin köllöttelisin tai lukisin kirjaa. On se seksikin kuitenkin ok ja ihan kivaa.



Tuosta muiden naisten vokottelemisesta tuli mieleen, että sekä minulla että miehelläni on ollut vuosien varrella muita ihastuksia, ohimeneviä. Ja näistä on jossain vaiheessa kerrottu sille toiselle. Mieheni on sellainen rempseämpi luonteeltaan joten on flirttaillut vähän rajummin kuin minä, mutta ei ole pettänyt kuitenkaan menemällä sänkyyn. Itselläni on ollut sellaisia päiväunelmia ;) ja ujoja hymyjä tunteen kohteelle. Nyt ei onneksi ja toivottavasti vähään aikaan ole tälläisiä ollut. Kait niitä vaan joskus tulee kun arki on tasaisen puuduttavaa muuten.



Vähän kiertelin kysymystä, mutta olisi ollut tyhmää kertoa vain se puoli mistä minä joustan.

Vierailija:

ei jaksa että marmatan ja kyllä se siitä jos vaan tuen ja annan aikaa. Ja meillä pienet lapset (2 kpl) joten tahdon senkin vuoksi perhe-elämän olevan suht sujuvaa. Päätin jo aikaa sitten etten ota eroa kun lapset on ihan pieniä (alta 3v) vaan odotan että kasvavat vähän ja katson sitten uudestaan. Niin moni eroaa tilapäisten vaikeuksien vuoksi. En sitten tiedä onko nämä sellaisia mutta paremmin on mennyt ennen lasten syntymiä, oltiin silloin onnellisia, mies osallistui kotitöihin ja viihtyi kotona ja rakasti minua ja puhui minusta hyvää kavereilleenkin. Toisin on nyt :(

3

Ei miehesi tuolla tavalla arvosta sinua enempää. Päin vastoin, pitää itsestään selvyytenä että teet kaiken. Meillä oli ihan samanlaista kunnes tuli asumusero. Mies joutui ottamaan lapset ja ennen kaikkea huomasi että täytyy sitä yksinollessa siivotakin.

Ei siivoa, ei tee kotona paljoa mitään. Ei kyllä nykyisin valitakkaan juuri mistään ja joskus ottaa vihjeestä vaarin, kun ilmoitan mitä hänen haluaisin tekevän...joskus jää tekemättä.

Sja2