Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein joudut suuttumaan-huutamaan n. 3,5v lapsellesi?
14.11.2008 |
Tytär vänkää vaatteiden pukemisesta, mitä laitetaan ja mitä ei, tv katselusta,
tai jos veli ei suostu leikkimään tietyllä lailla hänen kanssaan. Tempperamenttia ollut aina, mutta nyt huomaan olevani enemmän raivoissani sen kiukuista ja tunnen välillä suunnatonta raivoa. Kun sitten räjähdän, hän tottelee, mutta inhoan itseäni kun en saa tytärtäni tottelemaan ilman että suutun kunnolla. kaikki lahjus-uhkaus-kiristys jutut eivät toimi, vain suuri kiljuminen tai huutaminen, hiukan kuin metsä vastaisi metsälle.
Tunnen niin huonoksi ihmiseksi kun en saa muuten kuria kuin suuttumalla ja huutamalla.
Kommentit (7)
tuntuu menettäneet kuulonsa ja ymmärryksensä ja kehittänyt tilalle kiukkua ym mukavaa. Mä olen luullut että uhmaikä on 2v mutta tää on kyllä tällä pahempi.
Minä siis huudan töitten jälkeen kotiin-nukkumaanmeno -välisenä aikana noin -hetkinen lasken- 20 kertaa. Meillä lisänä sopassa "avulias" 1,5 v ja kaikkitietävä 5 v ja kun olen jokaisesta asiasta (älä potki veljeä/siskoa, me ei juoda soijakastiketta mehuna, mitä ihmettä sä olet kiivennyt lavuaarin päälle jne jne.) sanonut noin kymmenen kertaa, napsahtaa pinna.
No, ei saatoin hiukan liioitella mutta on kyllä todella rasittava vaihe, toivottavasti menee joskus ohi.
Luojan kiitos saan mennä töihin lepäämään välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö aikuisen pinna tahdo kestää lapsen ohjaamista ihan tiukasti sanomalla. En ymmärrä tätä, miten äidit aina räjähtelevät eivätkä tahdo kestää. Kyllä aikuisen täytyy kyetä ottamaan lapsen temppuilu ja kiukku vastaan. Ehkä ne uhmakohtaukset jatkuvat juuri siksi, että aikuinen menee samalle tasolle kuin lapset!!!
(minä siis numero 3)
Parhaani koitan kun yritän pysyä tilanteen yläpuolella. Mutta meillä tuntuu olleen viimeisen viisi vuotta tilanne jossa minä olen kaikille läsnäolijoille pelkkää ilmaa kun suuni avaan. Yleensä kuitenkin neljännellä pyynnöllä jotain tapahtuu.
Nyt kuitenkin todellakin tuo on korostunut potenssiiin kymmenen ja vaikka kyllä koittaa olla aikuinen niin kivihän siinä olisi jos ei äänensävy edes kiristyisi kun sen tuhannetta kertaa toistaa samaa asiaa ja kantaa mukulaa taas kerran toiseen huoneeseen jäähdyttelemään. Eli koitan kyllä olla huutamatta koska asutaan kerrostalossa kaiken kukkuraksi ja nyt jo hävettää lasten möykkä saati että minä siellä suurimpaan ääneen karjuisin.
Siinäkin muuten on eroja mitä nimittää huudoksi, ex-miehelle kinastelu tavallisella äänellä oli huutoa, minusta taas volyymin tarvitsee nousta huomattavasti ennen kuin tulkitsen huudoksi.
anoppi sanoo mulle ihan samaa, että aikuisten pitää kestää kiukut.
Okei, helppo sanoa vierailevana tähtenä. Mutta kun vauva odottaa eteisessä hikisenä, eikä tyttä tahdo pukea vaatteita, mököttää tai vänkää vastaan. Ei pue eikä halua että autetaan pukemisessa. Sitten väkivalloin joutuu pukemaan, jolloin alkaa kirkumaan ja huutamaan. Ja toinen veli, samanikäinen sitten juoksee karkuun ja riisuu kaikki vaatteet pois jotka saan jotenkuten päälle siinä hikisenä minäkin. Joten kerros nyt, etkä sinä koskaan huutaisi tai ärsyyntyisi tuollaisessa tilanteessa. JOS olisi vain yksi lapsi, niiin totta helvetissä jaksaisin pysyä rauhallisena, mutta kolme pientä alle 4v ja kaikki huutaa ja kiukkuaa samaan aikaan, niin ei vain kestä
Hienoa jos sinä sen kestäisit.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun 3,5-vuotias poika sai huomion vain tekemällä tyhmyyksiä. Eli me vanhemmat olimme niin väsyneitä työpäivän jälkeen, että kaikki pienetkin jutut ärsytti ja vaikka kuinka yritti pysyä tilanteen yläpuolella se meni melkein aina huutamiseksi/raivoamiseksi. Tilanne alkoi häiritä todella paljon, jolloin kävimme pari kertaa perheterapeutin luona ja syy käytökseen oli hyvin selvä: poika kaipasi hoitopäivän jälkeen huomiota ja oli oppinut, että saa huomion hölmöilemällä. (lapselle kelpaa huutokin huomiona, kuin että jäisi kokonaan ilman huomiota.)
No siitä alkoi muutos ja kehut ja positiiviset asiat saivat tilaa. Toki alkuun oli hankalaa, kun pojan huomio tuhmuuksista piti saada heti pois ja tilalle jotakin, mistä hän saisi kehuja. Mietimme tilanteita valmiiksi ja pian muutos alkoi näkyä, nyt hän selvästi tekee niitä asioita, joista saa pos.huomiota, mutta jos niihin ei vastaa, eikä huomioi alkaa hölmöily.
Tsemppiä muille uhmisten vanhemmille ja yrittäkää antaa huomiota ennemmin hyvistä asioista niin tuhmuudetkin saa selvitettyä ilman huutoa :)
Toisaalta meidän 3.5-vuotiaamme ymmärtää tosi paljon mitä saa tehdä ja mitä ei sekä sen mitä tapahtuu jos tekee jotain väärää. Mutta sitten toisaalta tuo uhmaikä vaivaa edelleen. Tuloksena sellainen elämä, että välillä eletään sulassa sovussa ja yhteisymmärrykessä ja välillä huudetaan pää punaisena ja sitten halitaan ja pyydetään anteeksi....
Huutaminen ei ole fiksua mutta ihmisiä me äiditkin olemme. Ja meillä ainakin pussaillaan ja rakastetaan monta kertaa päivässä joten rakkauden puutteessa tämä uhmaikäisemme ei ainakaan joudu elämään. Tietää siis, että huutaminen johtuu hänen kiukuttelustaan yms.