Tuottiko joku läheisesi sinulle pettymyksen, kun sait lapsen

Mun äiti etenkin on aina ollut innokas hoitamaan lapsenlapisaan. Mutta kun minä oon synnyttänyt sen viimeiset lapsenlapset, niin niille ei enää tunnu löytyvän aikaa lainkaan. Ja mun sisarukset ovat kaikki tottuneet siihen, että kyllä äiti auttaa, eikä äidillä sitten enää riitäkään aikaa minulle ja lapsilleni. Enhän ennen lapsia tarvinnut tai pyytänyt mitään. Päinvastoin, minäkin hoidin muiden lapsia.



Mulla on nyt noussut katkeruus siitä, että mun sisarukset eivät oo huomioineet sitä, että lapsenlapsia on aina vain enemmän, joten äitimme ei voi ehtiä hoitaa kaikkia enää yhtä paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Väsyneinä hetkinä sitten itkeskelen, että miksi ihmeessä mun pitää selvitä ihan yksin.



No mulla on onneksi todella hyvin osallistuva mies. Ja anoppikin auttaa voimiensa mukaan, tosin sinne en ihan älyttömän paljon kehtaa lapsia viedä, kun ovat jo aika vanhoja. Mutta todellisuudessa me ei olla ihan yksin tai ilman apua. Vaan kun ajattelen minun sukuani, niin silloin vähän siltä tuntuu.

Esim. en peru tapaamisia, autan aina jos voin yms.

jotenkin tyhmänä odotin, että jokainen isovanhempi olisi kiinnostunut lapsenlapsestaan ja että joskus suostuisi häntä hoitamaan.

Vaikka itselläni on lapsia, en voi silti käsittää että yhtäkkiä kaikki muut aihepiirit lakkaavat olemasta ja mahavaivoja ja tissejä pitäisi puida tuntikausia ja jokaisessa keskustelussa.

Yleensä odotan että tämä vaihe menee ohi ja otan kunnolla yhteyttä vasta kun kakan koostumus-vaara on poistunut.

Ei koskaan kysellyt vointiani, osoittanut kiinnostusta ultrakuviin (toki kohteliaasti katsoi, jos ne nenän eteen työnsi), hössöttänyt mistään vaatteista, vauvan ulkonäöstä tms. positiivisessa mielessä.



Kaikki muuttui kun lapsi syntyi ja varsinkin kun kasvoi: nyt on oikein hyvä isoäiti ja lapseni on hänen silmäteränsä. Silti ei ollut edes eka lapsenlapsi kyseessä, joten sekään ei oikein voi selittää tuota odotusajan kylmyyttä.

omaa siskoa ja miestä lukuunottamatta. Mutta siis lähes kaikki muut hylkäs, ei enää ottanut yhteyttä, ei kutsuneet minnekään ym. Olin 26 v.

äitini oli myös vähän jäykkä vauvan kanssa, mutta nyt taaperon kanssa jo luonteva ja paljon mukana lapsen arjessa