Miksi annatte kansainväl. nimen suomalaisen sukunimen kanssa?

Silti esim tuo esimerkin OScar voisi mielestäni olla hyvin Oskari tai Oskar. Ääntyy ihan yhtä helposti. Mutta jokin Väinö on aika mahdoton lausuttava. SUomalaisia perinteitä voi vaalia toisessa nimessäkin jos haluaa.

mutta toimivat myös muualla. Ja kaikki lasten nimet tulee ihan sukuperintönä, vaikka ap:sta varmaan ovat ns. kansainvälisiä...

Kyllä ne muidenkin maiden kansalaiset antavat ihan omia nimiään...Jotenkin vaan ei soinnu supisuomalaiseen sukunimeen aina...

Vai miltä kuulostaa Louisa Vepsäläinen? Claudia Rautanen?

antaa sitten suomalaisen nimen ulkomaalaisen sukunimen kanssa?

Miksei nuo muut maat muuta Mary:a Mariksi? Tai Mike:a Mikaksi?

esim. maria, elsa, anna, jne... eli jos noikin luetaan kansainvälisiksi nimiksi, niin minusta ne sopivat suomalaisten sukunimien kanssa ihan hyvin. sen sijaan, jos kansainvälisellä nimellä ajatellaan nimeä, jossa on kirjaimia b, c, f, g, w, x, y, å, niin..no entä sitten? mikseivät nekin sopisi suomalaisen nimen kanssa..? joku vastasikin ihan hyvin, että kansainvälistyvässä maailmassa on hyvä, että edes etunimi on sellainen, jonka ulkomaalaisetkin osaavat lausua. olen samaa mieltä, ja laitan lapselleni nimeksi nimiä, jotka ovat sekä suomalaisia, että kansainvälisiä. :)

ja jotka ovat sitä mieltä että eihän me supisuomalaiset vanhemmat voida antaa lapselle suomenkielistä nimeä kun lapselle tulee vieraskielinen sukunimi! Se jos mikä on naurettavaa hienostelua!

Esko Richard alias Riki Sorsa syntyi Helsingissä 26.12. Äiti, ensitanssiatar Margaretha von Bahr Isä, yksityisyrittäjä Esko Sorsa Veli, Robert von Bahr

Missään muualla maailmassa ei varmaan tehdä nimistä näin suurta ongelmaa kuin Suomessa. Jo Ruotsissa annetaan hirveästi erilaisia nimiä, kansainvälisiä ja ruotsalaisia ja se on hyvin normaalia. En tiedä toista maata jossa pidettäisiin jotenkin huonona asiana tai hienosteluna sitä, että annetaan kansainvälisiä nimiä.

Suomessa kaikki leimataan hienosteluksi. Luterilaisuus on niin tiukassa. Nimenkin pitäisi olla mahdollisimman vaatimaton.

Ei minuakaan haittaa kenenkään Marjatat tai Jormat vaikken niitä omille lapsilleni antaisikaan. Minusta on mukavaa ajatella, että tyttäreni tarhassa tai luokalla ei ole yhtään samannimistä kuin ainoastaan hyvällä tuurilla, jolloin säästytään tältä Anna V. ja Anna K. syndroomalta ja helpottaa myös esim. opettajan työtä.



Halusin tyttärestäni omaperäisen ja mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Nimi ei naista pahenna, eikä kaikkien tarvitse juosta valtavirran mukana. Tyttäreni nimi on tosin latinaa, joten sinällään ei ole luettavissa " kansainväliseksi" mutta silti.



Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eiks joo? Ei se ole keneltäkään pois, jos toiset nimeävät lapsensa Eeroksi tai Catarinaksi ;)