Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sitä osaisi valita itselleen mukavan, hyvän ja sopivan miehen? ov
09.01.2008 |
Olen tässä jonkin aikaa sinkkuna elellyt ja jostain kumman syystä kaikki miehet jotka ovat treffeille pyytäneet/kiinnostusta osoittaneet jakautuvat kahteen ryhmään:1-3 vuotta itseäni nuorempiin, hauskoihin, energisiin nuoriin miehiin jotka eivät ihan vielä perhettä halua vaan elää ensin kahdestaan kumppanin kanssa ja nauttia elämästä, hassutella, liikkua jne. Ja toinen ryhmä on 5-9 vuotta itseäni vanhemmat miehet, jotka ovat jo aika vakiintuineita, haluavat perheen, hyvätuloisia, vakavempia jne.
En oikein tiedä itse kummasta miestyypistä pitäisin itse enemmän, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tietenkin valitsen sen jonka kanssa " kolahtaa" mutta näin järjellä asiaa pohtiessa on vaikea päättää kumpi sopisi minulle paremmin
Kommentit (6)
jos haet kestävää parisuhdetta, niin kaiken a ja o on samat arvot ja sama arvomaailma. Etkö löydä vastausta siitä, mitä sinä pidät tärkeänä elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä näillä nuoremmilla että vanhemmilla on kanssani samanlaisia arvoja, hankalahan sitä on löytää ihmistä joka kaikessa ajattelisi yksi yhteen kanssasi, mutta tärkeimmät asiat ovat olleet yhteensopivia. Ehkä sitä vaan on treffailtava lisää ja odotettava että se mystinen oikea osuisi kohdalle. Tosin viimeksi kun luotin vain tunteisiini niin päädyin yhteen exän kanssa, joka siis ihan hyvästä syystä on nyt ex, siksipä koitan tällä kertaa pitää vähän järkeäkin mukana
T:ap
Vierailija:
jos haet kestävää parisuhdetta, niin kaiken a ja o on samat arvot ja sama arvomaailma. Etkö löydä vastausta siitä, mitä sinä pidät tärkeänä elämässä?
Nyt kerroit vain hieman nuoremmista tai reilusti vanhemmista miehistä. Entä ikäisesi miehet? Missä vaiheessa " elämää" he sitten ovat?
Kun minä olin 20-25v, minusta kiinnostuneet olivat itseäni n. 4-8 vuotta vanhempia. En ollut kiinnostunut vakavampaan suhteeseen kenenkään kanssa. Jotkut heistä olisivat olleet kiinnostuneita.
26-31v, minusta kiinnostuneet miehet olivat useimmiten minua n. 2-4v nuorempia. Tai siis eivät he nyt oikeastaan olleet kiinnostuneita, kuin seksistä ja flirttailusta.
Nyt viime vuosina 30-34v, minusta kiinnostuneet ovat olleet suht. samanikäisiä (1-2v heitto molempiin suuntiin), jotka ovat kiinnostuneita vakiintuneesta seurustelusta ja lapsiperhe-elämästä. Useat ovat jo kertaalleen eronneita, useimmilla lapsia, jotka syntyneet -99 - -04. Monet deittailemistani ovat tavanneet myös n. 26v sinkkunaisia, mutta ovat sanoneet että sen ikäiset tytöt taas eivät ole oikein innostuneita perhe-elämästä...
Kun itse olin sinkkuna, pohdin myös pääni puhki, mistä löytää kumppani, mistä hänet tunnistaa, miten voin olla sitten varma, ettei hän olekaan väkivaltainen, vaikeasti mielenterveysongelmainen, tuurijuoppo, asosiaalinen, pedofiili, homoseksuaali (joka yrittää olla hetero)...
Kaikki listat mielessäni yritin treffailla miehiä. En tiennyt, oliko minussa vikaa vai heissä vikaa, kun en ollut kiinnostunut yhdestäkään, vaikka kovasti yritin olla.
Sitten tapasin nykyisen mieheni. Ja olen huojentunut siitä, etten ollut yrittänytkään " alkaa tykätä" kenestäkään vain sen takia, että tyypissä ei ole mitään erityistä vikaa.
tuota olen itsekin yrittänyt itselleni tolkuttaa, että ei pidä tykätä kenestäkään vain tykkäämisen vuoksi, kovasti on tehnyt mieli alkaa tykätä mukavasta miehestä vain siksi että hän on mukava, ei siksi että olisin ihastunut. En sanonut mitään omanikäisistäni miehistä koska jostain syystä he eivät ole kiinnostuneita minusta. Kaikki kiinnostuneet ovat olleet noita nuorempia tai vanhempia. Kaipa minulla on tässä vielä aikaa odotella että se minun mieheni tulee jostain vastaan, ei asia kai liikaa pohtimalla parane. Välillä vaan käy masentamaan kun en ketään sellaista tunnu tapaavan johon voisin hullaantua
T:ap
Vierailija:
Kun itse olin sinkkuna, pohdin myös pääni puhki, mistä löytää kumppani, mistä hänet tunnistaa, miten voin olla sitten varma, ettei hän olekaan väkivaltainen, vaikeasti mielenterveysongelmainen, tuurijuoppo, asosiaalinen, pedofiili, homoseksuaali (joka yrittää olla hetero)...Kaikki listat mielessäni yritin treffailla miehiä. En tiennyt, oliko minussa vikaa vai heissä vikaa, kun en ollut kiinnostunut yhdestäkään, vaikka kovasti yritin olla.
Sitten tapasin nykyisen mieheni. Ja olen huojentunut siitä, etten ollut yrittänytkään " alkaa tykätä" kenestäkään vain sen takia, että tyypissä ei ole mitään erityistä vikaa.
Alue: Aihe vapaa
mee tuhannen kännissä baariin juhlimaan pikkujoulua, tanssita kaikkia oman seurueen (vapaita) miehiä kunnes kukaan ei enää lähde, siirry tsekkaamaan paikan muuta miestarjontaa, ota se jonka ulkonäkö noin suurinpiirtein eniten tuntuu miellyttävän, tanssita sitä kunnes sekään ei enää jaksa, ota se sitten mukaan ja mene sen kämpille oleen sillain.
ja tsadaa! 4 vuoden kuluttua ootte olleet jo 3,5 vuotta naimisissa, teillä on kaksi mahtavaa kakaraa ja eka oma asunto, tasa-arvoinen ihana parisuhde ja tosi valoisat tulevaisuudennäkymät.