2-vuotias katosi aidiltaan ostoskeskuksessa keskella helsinkia yli tunnin ajaksi. VOI JUMALAUTA mita ton aidin korvien valissa virtaa

Vierailija:

eikä sellainen nynny seinäruusu kuka pysähtyy kun huuta " seis" tms !! eli tästä lähin mielelläni kiljun prismassa :)

täällä monta äitiä kenen lapsi en ikinä haluaisi olla

Sun ikä on varmaan nipin napin 18? Todella lapsellista tekstiä. Onko sun mielestä esim. ujo lapsi nynny? Tai onko sulla muutenkin tapana haukkua lapsia jos tottelevainen lapsi on mielestäsi nynny? Ei todellakaan tarvi vastata, kirjoitin lähinnä siksi että menisit itseesi ja miettisit vähän tapojasi.

Sen jälkeen aika hyvä konsti hallita lasten kaupassa ovat omat pikkukärryt. Vaikka välillä joutuu komentamaan että älkää juosko, roikkuko, törmäilkö tms. niiden kanssa, niin kärryt pitävät lapsen hollilla. Ainakaan meidän vilkas kuopuskaan ei ole koskaan lähtenyt omille teilleen, kun on oma kärry ostoksineen huolehdittavana. :)

53

että kaupassa ei tarvitse kuin ottaa maitoa kärryyn niin lapsi voi kadota...mutta tää on taas näitä AV:lla kaikki äidit on täydellisiä

Helposti voi tuon ikäinen karata ja voi olla ettei löydy ihan heti. Tuon ikäisillä kun ei oikein vielä ole järkeä niin etteivät lähtisi juoksemaan ilman äitiä johonkin. Meillä 2v karkasi kerran rattaista, kun katsoin olkani yli juna-aikatauluja. Kiipesi rattaista, enkä tuntenut sitä vaikka pidin rattaiden työntöaisasta kiinni koko ajan. Ei tosin ollut kadoksissa kuin alle 10min, mutta kuitenkin hävisi näkyvistä alle aikayksikön.

Vanha sananlasku sanoo : " vahinko ei satu kello kaulassa" l. huolehtivaisimmallekin vanhemmalle voi käydä niin, että lapsi livahtaa huomaamatta. Meillä 7 lasta, joista yksi on ollut erittäin vilkas, tottelematon jne. - tämä lapsi katosi kerran, kun olimme Prismassa pakkaamassa ostoksia. Jos tätä mainittua lasta ei meillä olisi, voisin minäkin väittää, että vanhemman on mahdotonta kadottaa lastaan.

Ja peesaan sitä että lapset eivät vaan saa kadota. Ne on joko rattaissa tai pidetään kädestä kiinni. Mun mielestä jos lapsi katoaa on aina vähän seliseli juttu kanssa. Vahinkoja voi sattua, mutta vanhempien pitää tehdä kaikkensa ettei niin käy. Se että 2 v vaeltelee ostoskeskuksessa yksin ei ole sitä. Tai leikki jossain Prisman leikkipaikalla, kuten usein näkee.

Voi tietty olla eri keissi.

Nyt kun on 4, alkaa jo sujua.

Jokainen vanhempi joutuu oman rajallisuutensa kanssa kasvokkain ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa varautua siihen, ettei kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta täysin romahda sitten, kun vahinko sattuu.

Riippuu aivan lapsen luonteesta. Teidän Nyhverönyyssöset eivät varmaan karkaakaan mihinkään, kun istuvat ihan tyytyväisinä rattaisiin sidottuina. On myös temperamenttisia lapsia, jotka eivät todellakaan istu rattaissa. Jos istuvat, niin huutavat kuin syötävä koko ajan ja sitä ei kuuntele erkkikään.



Tarkoitus on sanoa, että lapsen karkaaminen on tasan tarkkaan mahdollista, vaikka hänestä yrittäisi pitää miten tahansa huolta. Onneksi tässä tapaukessa ei käynyt mitenkään pahemmin.

Eli oli oikeasti tosi vaarallinen seikkilu pienellä :( Onneksi ei ollut paljon pakkasta sentään, eikä pikkuinen eksynyt vilkkaasti liikennöidylle autotielle. Siinähän menee nimittäin HÄMEENTIE ihan vieressä! Ja siellä liikkuu myös kaikenmaailman hörhöjä, onneksi ei törmännyt reppana sellaiseenkaan vaan johonkin fiksuun, vastuuntuntoiseen aikuiseen, joka oli soittanut poliisille.



Ja kyllä, vastaavaa SAATTAISI toki sattua kenelle vain. Tai sitten ei. Kukaan muu kuin tilanteen nähnyt ei voi tietää totuutta, oliko kyseessä inhimillinen lipsahdus vai törkeä huolimattomuus äidin osalta. Toisaalta eiköhän tuo äiti ottanut anyway opikseen, mahtoi olla kammottavan pitkä ja piinallinen tunti hänelle :-/

Tilanne oli sellainen etä 2v. jäi isin kanssa kotiin syömään kun minä menin naapuriin (rivitalo ja kaksi asuntoa oli välissä) vauvan kanssa käymään. Poika oli sitten saanut heti minun lähdettyä syötyä ja ruvennut haluamaan äitin mukaan. Mies oli pojan pukenut ja ajatellut että kun lähettää ovesta niin poika osaa tuttuun naapuriin tulla kun on siellä käynyt päivittäin leikkimässä ja ajatteli vielä että todennäköisesti minä en edes ole tuossa ajassa ehtinyt sisälle vaan olen vielä siinä pihassa ja otan pojan matkaani. Minä olin kuitenkin jo sisällä ja vaikka molemmat katselimme naapurin kanssa ikkunasta ulos ja kiinnitimme huomiota ikkunan ohi kulkeviin lapsiin jäi poika jotenkin huomaamatta. Joku ohikulkija oli löytänyt pojan harhailemasta muutaman sadan metrin päässä kodista ja soittanut poliisit. Minä en edes tinnyt lapsen kadonneen eikä tietysti mieskään ennen kuin lapsi toimitettiin kotiin ja mies soitti minulle naapuriin. Olin tosi vihainen ja mieskin myönsi että olisi pitänyt soittaa minulle että tulen pojan hakemaan mutta oli vain ollut ajattelematon ja näin sitten kävi. Onneksi lapsi löytyi. Eli joskus voi vahinko sattua ihan ajattelemattomuuttakin vaikka olisi kuinka hyvä vanhempi.



Ja meillä ei kaupassa olisi mikään ihme että 2v. katoaisi kun kaikissa kaupoissa ei ole ostoskärryjä joihin saisi sekä vauvan että taperon ja missään ei ole kärryjä joihin saisi myös neljä vuotiaan joka kadotessaan on myös aika pieni yksin harhailemaan. Vahtia vaan pitää mutta joskus joi katse olla juuri sen 10 sekunttia jossain muualla ja lapsi tiessään joten en kyllä tuomitsisi ketään tietämättä tarkkaan mitä on tapahtunut. Noita yksin leikkipaikoille jätettyjä lapsia en tajua minäkään.

Minä voisin kääntää pääni pois sekunniksi. Joissakin paikoissa kahdeksi. Pääni siis pyörii koko ajan.

tässä on se, miten 2v. on voinut YKSIN kävellä Arabian kauppakeskuksesta Taideteolliselle ilman, että kukaan on häntä pysäyttänyt? Se ei ole mikään hiljainen tienpätkä.



Suomessa on kyllä mahdollista, täällä käveltäisiin helposti ruumiinkin yli.

Lapsi pääsi hetkeksi silmistä, kun olin kassalla ja hän ehti livahtaa ulos (ei siis ulos kauppakeskuksesta vaan kaupasta) sillä aikaa, kun minä etsin häntä lähiympäristöstä. Onneksi yksi nuori tyttö oli ottanut lapseni kiinni ja olivat käyneet viereisestä kaupasta minua etsimässä. Lapsi oli sitten osannut itse sanoa, että olenkin viereisessä kaupassa.

Onneksi löysivät sitten minut.

Minusta oli kyllä tosi outoa, että kun kysyin myyjiltä ovatko he nähneet lastani ja sanoin, että hän on kadonnut niin vastasivat vain " ei" ja jatkoivat tavaroitten panemista hyllyyn. Ei elettäkään, että olisivat auttaneet etsimisessä.

En tajua miten se saattoikin hävitä niin äkkiä, mutta yhtäkkiä hän oli kadonnut kun olimme suihkujen puolella. Kamalassa paniikissa juoksimme ympäriinsä kunnes löysimme alastoman kaksivuotiaan leikkimästä ihan uimavahdin silmien alta. En vieläkään tajua että se mies ei ihmetellyt miten joku sen ikäinen leikkii vedessä yksin ja ilman uimapukua. Onneksi ei käynyt pahemmin. Lapsissa on totisesti eroja ja meillä ainakin on niin vilkas yksilö että vasta nyt kun on jo 5v niin hetken aikaa on voitu käydä kaupassa niin ettei tarvitse pitää kiinni joka hetki. Autokärryjäkin oli kaupassa hankala käyttää kun pelkäsin että lapsi karkaa niistä huomaamattani. Olen aina ihmetellyt lapsia jotka kävelevät jo 2 vuotiaana kiltisti vanhempien perässä vaikka vanhemmat katselevat ihan muita juttuja. Ehkäpä nämä jeesustelijat ovat sellaisten lasten vanhempia....

lapsi voi kadota siitä ihan teidän silmienne edestäkin. Olen kadottanut omani vaikka KATSOIN LASTA. Näin, kun se lähti juoksemaan, mutta vaikka juoksin samalla sekunnilla perään kadotin lapsen kuitenkin. Ensimmäinen kulma jonka jälkeen mahdollisa suuntia kolme, niiden kaikkien jokaisen takana vähintään se kolme jne...

Ihmetelen myös teitä " tokin se VOI olla vahinko, mutta yleensä se on huolimattomuutta tms..." Siis miten niin? Luuletteko olevanne niiiin paljon erinomaisempia noinkin perusjutussa?

poliisi ei löytäny lasta.

voi kadota silmien altakin kuten yksi vanhemmista kirjoitti... Paitsi että kääntelen päätäni, arvioin myös tilannetta. Jos lapseni häviäisi samalla tavalla nurkan taakse, niin käyttäisin heti kuuluvaa ääntäni, " Seis, sinä eksyt!" . Todennäköisesti hän pysähtyisi, mutta ainahan siltikin on vahingonmahdollisuus. Enkä muuten ole mikään ylihysteerinen äiti! Ihan rennosti elelemme, vaikka yksi lapsistani on vaateliaampi kasvatettava kuin toiset.



Jos tutkin kaupassa tuotetta kutsun lapsen käsikäteen kanssani. Yksivuotiaanikin kävelee rattaista kiinnipitäen pyynnöstä ja muutenkin teroitan kuuntelemistani, kun liiketila iänmyötä kasvaa.



Eikä näitä konsteja ole opittu tuosta vaan. Olen oppinut kaiken äidiltäni, joka oli perhepäivähoitajana 30 vuotta ja kokemusta siis yli 200 lapsesta. Hän selvisi työurastaan ilman yhtäkään lääkärihoitoa vaatinutta tapaturmaa. Ei siis edes tikintikkiä silmäkulmaan!



Älkää kuvitelko, että 10 sekunniksi katseen pois kääntämällä teillä olisi mahdollisuutta päästä samaan kuin äitini. Tehkää kodistanne turvallinen lapsille, niin siellä riittää usein kun vanhempi on kuulolla, että mitä lapset puuhailevat... Ulkoovi takalukkoon tai ketju kiinni, kun lapsia on talossa! Ym.