SYYSIHMEET -08

Taustaa sen verran, että n. 6 vuotta on lapsettomuuden suossa taivallettu, yksi IVF ja ICSI takana, molemmista tuoresiirrot ja yksi pakastesiirto tehty ilman tulosta. Seuraavaa hoitoa oltiin suunniteltu keväälle, mutta joku muu päätti toisin ja olen nyt luomusti raskaana!! Luomuihmeeseen oli usko mennyt jo ajat sitten, mutta niin se elämä yllättää. Lauantaina tein positiivisen raskaustestin enkä meinannut sitä todeksi uskoa. Tänään käytiin ultrassa jossa näkyi alkanut raskaus, mutta ei vielä sykettä. Mulla on aina ollut pitkät kierrot joten viikkoja on vähemmän kuin kuukautisista laskettuna. Eli kiekon mukaan olis 7, mutta lääkäri epäili että olisi 5. La menee joka tapauksessa jonnekkin syyskuun loppupuolelle.

Seuraava ultrakin varattiin 4.1, toivottavasti silloin näkyy jo sykekin.

Onnittelut kaikille plussanneille ja jo ultrassa käyneille pikkuisen nähneille sekä pahoittelut niille jotka tästä pinosta on jo joutuneet poistumaan.

-Aomi-

Minäkin ryntäsin ultraan eilen, vaikka aika oli varattu vasta ensi viikolle. Pikkuinen löytyi oikeasta paikasta, se oli 6 mm ja sydän sykki :) Raskauspussi oli 21 mm. Lääkäri laski, että kuukautisista laskien pitäisi olla 7+5 ja kehotti uuteen kontrolliin viikkoa myöhemmin, koska alkio ei siis vastaa viikkoja kuukautisista. Itse en ole yllättynyt enkä edes huolissani, sillä tiesin alkion olevan nuorempi. Olin laskennalliseen oviksen aikaan sairaana ja hedelmöitys on voinut tapahtua aikaisintaan kuusi päivää laskennallisen (kp 14) oviksen jälkeen. Näin ollen oma arvioni raskausviikoista tänään olisi 6+1 - 6+6, mikä vastaakin alkion kokoa :) Ensi viikolla pääsen siis uuteen ultraan ja ehkä sitten voin määrittää raskausviikot vähän tarkemmin? Tai sitten ei. Eipä sillä niin väliä. Laskettu aika nettilaskurien mukaan olisi 11.-16. syyskuuta ja siinä on toistaiseksi ihan riittävästi tarkuutta minulle.



Onnea muille hyvistä ultranäkymistä ja kertokaa kuulumisia, kun niitä tulee!

En ole jaksanut vähään aikaan kirjoittaa. Reilu viikko sitten tuli toinen keskenmeno!

Ensin tuli pienen pientä vuotoa ja parin päivän päästä siitä tuli lorottamalla ja isoja hyytymiä ja hcg oli vain vajaa kymmenesosa siitä mitä olisi pitänyt olla viikkoihin nähden. Lopetin tukilääkityksen ja sitten alko myös supistukset. Raskausoireet loppuivat vuodon myötä.

Nyt olen yrittänyt koota itseäni taas kokoon.

Pakkasessa on vielä yhteen yritykseen joka meinataan tehdä huhtikuussa.

Tällä hetkellä vältän kaikkea vauvoihin ja odotukseen liittyvää, pää ei kestä.



Toivottavasti teillä muilla menee kaikki hyvin.

Olen niin pahoillani! Sanat ei riitä. Voimia sinulle ja miehellesi!

Olen pahoillani Xenon. Saman kokeneena tiedän, miltä tuntuu. Toivon parempaa onnea seuraavaan passiin.



Entä te muut? On ollut kovin hiljaista. Oletteko varanneet jo neuvolaan ajan tai käyneet neuvolassa? Onko joku jo kuullut dopplerilla sydänääniä? Onko pahoja raskausoireita? Kertokaa, miten menee!

Heipä hei!



Pahoittelut teille, joilla vauvat eivät jaksaneet mukana. On tässä itselläkin nyt taas epäuskoinen olo koko raskauden suhteen, kun pahoinvointi on ollut huomattavasti lievempää nyt parin päivän ajan. Tässä alkuraskaudessa pitäisi kyllä päästä ultraan vähintään joka viikko ;) Ensi viikolla olisi sitten se meidän ainoa ilmainen ultra, jossa siis vaan tarkistetaan laskettu aika ja katsotaan onko siellä elämää. Toivottavasti pikkuinen on jaksanut kasvaa ja saamme nähdä hänen jo meille vähän vilkuttelevan bd



Oireista sen verran, että väsymys on edelleen kehissä ja samoin pissatus ;) Kohdun nipistelyjä on satunnaisesti. Viikonloppuna oli vielä aamusta ja illasta huonoa oloa, mutta nyt sitä on enää aamupäivästä tai jos edellisestä ruokailusta on kovin vierähtänyt aikaa. Ja annosten pitää olla pieniä. Suolaista ja sitten kaikkea raikasta tekee mieli. Ja hajut käy nenuseen ;)





Tällaisin terveisin,



Mörötin rv8+5

... toivottavasti mahdollisimman pitkäksi ajaksi.



Olen 30 vuotias ja meillä on yritystä takana jo parisen vuotta. Eka keskenmenoon päättynyt raskaus oli puolitoista vuotta sitten ja nyt taas ensimmäisestä klomikierrosta tuli haalean vaalea plussa raskaustestiin.



Olen tyytyväinen, että päästiin näinkin pitkälle, vaikken vielä ihan uskalla päästää toiveita sen pidemmälle. Otetaan viikko kerrallaan...



Taustalla on PCO-piirteitä, amenorreaa, endoepäilyä...



Hauskinta tässä oli se, että klomiultrassa ei näkynyt mitään jälkeä munasoluista. Olin masentunut, kun edellisellä kerralla oli tärpännyt ekasta klomikierrosta ja nyt siis ei mitään toivoa, vaikka aina ennenkin munasolut ovat kypsyneet ilman klomeja ultran mukaan ihan ok. Luovutettiin totaalisesti ja yritykset jäivät vähiin. Silloin tällöin testailin ovistakin, mutta selkeää viivaa ei tullut. Pitkän kiertoni ansiosta tulikin sitten väärä diagnoosi - ja että voinkin olla siitä näin iloinen!



Tosin nyt on hämärän peitossa onko matkassa yksi vai useampi kaveri... Hartaasti vain toivon, että pysyvät mukana kauemmin kuin viimeksi. Silloin kasvu loppui ja 5. viikolla ja lääkkeellinen keskenmeno siitä parin viikon päästä.



Kp 39/35, satunnaisen oviksen takia viikot hieman haussa...

Ensinnäkin, suuret pahoittelut Xenonille :o(.



Tulin kertoilemaan kuulumisia kun kerran niitä kaipailtiin ;o). Täällä ei mitään ihmeellistä. Ensimmäinen ultra käytiin jo 3 viikkoa sitten, siellä näkyi pieni ihmisenalku ja syke. Neuvolassakin käytiin jo, tänään soittelin verikokeiden tulokset ja kaikki on ok. Pissa puhdas, kilpirauhasarvot laskeneet tavoitteseen (nostettiin lääkeannosta) eli TSH on nyt 1,04, hemoglobiini oli 141.

Oireita on kyllä tosi vähän edelleenkin. Pari viikkoa oksentelin aamuisin, mutta nyt on pari päivää mennyt ilman pahoinvointia. Mahaa nippailee aina silloi tällöin, nyt on viikon verran ollut taas enempi noita juilimisia. Nännit on arat, mutta ei mitenkään mainittavan kauheesti.

Tämä odotus on minun kohdallani muuttunut nyt tällaiseksi _odotukseksi_, eli alkuhuuma on ohi ja nyt eletään aika lailla normaalisti. Odottavan aika on pitkä...



Ihanaa kevättalvipäivää kaikille!



Mimskeli ja Pätkä 9+5

pahoitteluni tuulimunan/keskenmenon kokeneille. Voimia.



En ole työkiireestä ja muusta johtuen ehtinyt juuri kirjoitella. Raskausajatuksia olen yrittänyt pitää vähän taka-alalla- ja onnistuuhan tuo kun on vilkas 2 v. jonka kanssa puuhaa illat ja raskaus jotakuinkin oireeton (väsymystä ja hirmuista nälkää lukuunottamatta). Nyt sitten kävin tänään ultrassa ja sain varmistuksen- kaikki hyvin, sydän sykki hurjasti. Alkio vastaa melko täsmälleen viikkojaan laskurissa 7+2, mitattuna 7+4 ja la varmennettiin 20.9. (laskurin mukaan se kyllä olisi 18.9.). Saa nähdä saako isä synttärilahjan: mieheni on syntynyt 23.9. ja olisi aika kiva jos lapsella ja isällä olisi sama syntymäpäivä.



Lueskelin myös tuolla odotuspuolella syyskuun salaisuuksien pinoa enkä kokenut ryhmää yhtään omaksi- johtunee tästä lapsettomuustaustasta. Tämän päiväisen ultran teki meitä aiemmin hoitanut lapsettomuuslääkäri, kiva oli käydä tutulla vastaanotolla.



Onko teillä muilla kovastikin oireita? Mä olen tosiaan aika kummissani kun oikeastaan mitään ei ole. Viime raskauskin oli kyllä helppo mutta tässä vaiheessa oli kuitenkin kuvotusta päivittäin (oksentanut en). Nyt ei mitään. Edellisessä en tosin ollut juurikaan väsynyt.

Ultrassa käyty täälläkin maanantaina, jo kyllä toistamiseen tämän raskauden aikana. Jännitys oli kova, mutta onneksi syke löytyi ja alkio vastasi viikkoja 6+4. Niskapoimu ultraankin varasin sitten samalla reissulla ajan ja sinne mennään 11.3, eli kuukauden päästä näkee seuraavan kerran tuon masuasukin.

Oireista sen verran, että pahoinvointi on lisääntynyt, vielä ei ole onneksi tarvinnut pönttöä halailla, mutta jatkuva huono olo vaivaa.

Mites te muut, joko olette kertoneet monelle uudesta tulokkaasta?

Me ei maltettu olla kertomatta vanhemmille ja sisaruksille ja riemullisestihan tämä uutinen otettiin vastaan. Mun vanhemmille tämä on viides lapsenlapsi ja miehen vanhemmille ensimmäinen.

Neuvolaankin varailin eilen aikaa ja sinne mennään viikon päästä.

Mutta nyt täytyy lähteä töihin, iltavuoro kutsuu...

Kirjoitelkaahan kuulumisia muutkin.

Tervehdys siis. Tämä palsta on kovin hiljainen ja on aina kiva kun joku jaksaa kirjoitella kuulumisiaan. Laitan siis omatkin kuulumiseni.

Mulla alkaa huomenna 10. viikko, eli 9+0 aika paljon jo!

Olen käynyt kaksi kertaa ultrassa, ihan vaan todistaakseni itselleni, että olen oikeasti raskaana ja kaikki voi mennä minullakin ihan hyvin.

Viimeisin ultra oli tällä viikolla ja tyyppi oli 2 cm pitkä ja kädet ja jalat jo erottui ihan selkeästi. Oli uskomatonta huomata, että edellisestä ultrasta (4mm) tyyppi oli kasvanut jo huimasti! Että kaikesta päätellen meille tulee todellakin kauan kaivattu vauva syksyllä (la 11.9). Ei vieläkään ihan tajua miten ihanaa se on!!

Sain naistenklinikalta kutsun niskapoimu ultraan jo parin viikon päästä. Meinaan mennä, vaikka tämän viikon lääkäri kertoikin, että pystyi jo näkemään ettei niskaturvotusta liieemi näkynyt ja jos sitä olisi hälyyttävästi sen näkisi jo nyt. Itselleni downin sydrooma ei olisi syy keskeyttää raskautta tms. joten jätän tarkemmat verikokeet ym väliin.

Niin ja minullakaan ei ole liiemmin oireita ollut ja se on ollut yksi syy tokaan ultraan. Taidan olla todella onnekas kun vaivoina on VAIN pissallajuokseminen, mielialat ja nälkä.

Tänään muuten huomasin, että maha on alkanut pömpöttää. Johtuukohan jo raskaudesta vai jostain muusta? Joka tapauksessa, housut on mahasta jo tiukat ja ns. laihistaminen ei paljoa auta.

Näinkö alusta alkaa vatsa kasvavaan (tai olenkohan vain lihonut muutaman kilon??!!)

KIRJOITELKAA MUUTKIN MITÄ TEILLE KUULUU!

Heipsis!



Mukavia uutisia on saanut täältä lukea, vaikka kieltämättä on hiljaista ollutkin. Itselläkin iski jo viime viikolla hienoinen epätoivo, tuleeko tästä mitään. Ehti pahaolo olla vähän vaimeampaa muutaman päivän ja siitäkös sitten huolestuin. No pahaolo palasi takaisin kehiin ja eilen oltiin meidän ainoassa ilmaisessa ultrassa, jossa pieni virkeä vauva jo kovasti vilkutteli meille :))) Kyllä siinä itse herkistyi ja tuntui niin uskomattomalle, että noin pieni ihminen (pääperämitta 3cm) osaa jo liikutella noin upeasti itseään ja sydän pompotti vilkkaasti. Ensimmäisessä ultrassa arvioitu laskettu aika (5.9.) jäi voimaan, kun vauva vastasi täysin niitä viikkoja eli 9+5. Huomenna olisikin täysi kymppi täynnä!



Käymme yksityisellä niskaturvotusultrassa vielä viikolla 8 ja samalla viikolla on lääkärineuvola. Kyllä tässä nyt alkaa varovasti uskoa ja toivoa, että tämä vauva olisi meille todella tulossa bd



Oireet mulla on aikalailla ennallaan:väsyttää, paleltaa, pissittää ja pahaolo vaivaa aamusta iltaan. Tuo pahaolo on suoraan verrannollista väsymyksen määrään ja sitä on nyt viime aikoina riittänyt, kun esikoisella on korvat kipuilleet :( Ei viitsi kuitenkaan valittaa, kun tiedän, että olisin huolissani jos tämä pahaolo nyt yhtäkkiä katoaisi. Toivottavasti ei kuitenkaan kestäisi yhtä pitkään kuin esikoisesta.



Tällaisin kuulumisin,



mörötin ja pikkis rv9+6

Täällä viikko on ollut ihan hirveä. Sain kovan flunssan ja ehkä sen yhteisvaikutuksena su-ti oksensin aamupäivisin kaiken syömäni. Iltapäivisin sain sentään jotakin syötyä. Mutta silti heikotti/heikottaa, ja paino on pudonnut toista kiloa viikon aikana. Keskiviikkona en oksentanut ollenkaan, mutta torstaista eteenpäin vakiona on ollut kerta/päivä. Lisänä tukkoinen nenä, hillitön kurkkukipu, päänsärky, yskä ja hetkittäin lämpö on noussut kuumeen puolelle. Pisteenä i:n päälle yläkerran naapuri on vaihtunut ja uusi omistaja aloitti tällä viikolla tekemään täydellistä remonttia. On vallan upeaa yrittää nukuttaa esikoista päiväunille poranjyrinässä omien aivastusten ja ärsytysyskäkohtausten välissä. Uloskaan en pääse pakoon. Raitis ilma kyllä virkistää, mutta keuhkot eivät kestä pitkään kylmässä ilmassa. Eilen kävin kaupassa ja apteekissa. Puolessa välissä matkaa piti hiljentää vauhtia ja meinasin jo kääntyä kotiin, kun hengittäminen kävi keuhoihin niin kovasti. Apteekin lääkehylly kuitenkin yllytti jatkamaan ja tuhlasin sinne omaisuuden helpotusta toivoessani. Se kyllä kannatti. Nyt elämä alkaa jälleen voittaa ja olo on raskauspahoinvointia lukuunottamatta parantumaan päin (, mikä on hyvä niin :D).



Muilla on toivottavasti ollut mukavampaa!

Täällä tulossa mukaan porukkaan 37-vuotias toista lastaan odottava äiti, laskettu aika on 2.9. Eka ihmeemme on jo 3,5-vuotias ja sai alkunsa IVF-hoidoilla. Tätä toista yritettiin suunnilleen vuoden verran. Tarvittiin useita PAS- ja tuoresiirtojakin, sekä keskenmeno viime syksynä (rv 7), ennen kuin onnistui. Nyt olen päässyt jo viikolle 10, mutta vieläkään en oikein uskalla innosta kiljua. Reilun viikon päästä mulla on np-ultra. Jos siellä näyttää kaikki hyvältä, niin lupaan hihkua täyteen ääneen niin, että koko rakennus raikuu =)



Mulla sujui eka raskaus ilman mitään vaivoja, hiukan vain väsytti alussa ja loppumetreillä. Nyt olen sitten saanut kokea jo ummetuksen ja peräpukamat. Niistä kun selvisin, niin iski hiivatulehdus. Nyt on sekin hoidettu, mitähän kivaa kremppaa tulee seuraavaksi? Pahoinvoinnista en ole kärsinyt ekan raskauden aikana, enkä onneksi tällä toisellakaan kertaa.



Miten teillä muilla sujuu?

Kovin on hiljaiseksi käynyt tämä syyskuisten pino. Lieneekö väsymyksellä ja pahoinvoinnilla osuutta asiaan, ettei jaksa kovasti kirjoitella? Itsellä ainakin tuntuu iltaisin sohva houkuttelevan enempi kuin tämä tietokone;)



Mitäs kuuluu syysäiskä, saana, mimskeli, nicona, jupiterinrengas, mörötin, olivera, muumimamma ja pinjaana? Jokos joku on käynyt np-ultrassa?



Täällä aika tuntuu matelevan, vielä pari viikkoa niin pääsee kurkkaamaan masuasukkia sinne ultraan. Vaikka väsymys ja paha olo vaivaa, niin silti epäusko ja pelko nostaa päätään niinä hyvinä hetkinä kun oireet on poissa. Masun kasvua tässä kovasti odotellaan, ehkä sitten vois paremmin uskoa, että tässä tosiaan ollaan viimeinkin raskaana.

No siinä tuli vähän vuodatusta;)

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia ja tunnelmia jooko?

-Aomi rv 9+1-

Moikka vaan kaikille. Hiljaista on tosiaan ollut meidän pinossa. Jospa sitä tässä vähän skarppais ja alkaisi kirjoittelemaan. Itse asiassa kirjotin piiiiitkän litannian tuossa puolitoista viikkoa sitten, ja kaikki hävis bittiavaruuteen. Siitäpä näin raskaushuuruissa tuli niin suivaannuttua että en sitten kirjoittanut uusiksi.



Meillä on np-ultra ensi tiistaina. Jännittää jostain syystä ihan mahottomasti. Nyt tuntuu myöskin ihan erilaiselta mennä katsomaan vauvelia. Alkuraskauden uä tuntui todella utopistiselta, makasin siinä pöydällä kuin joku muukalainen. En vaan tajunnut että minua ronkitaan ja tuo on meidän vauvanalku. Nyt olen sen tajunnut, ja odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa kurkistusta.

Tää on vähän huono palsta kun ei nää tässä kirjoittaessa mitä edelliset viestit sisältää...Olen tosi huono muistamaan nimimerkkejä, suokaa anteeksi tämä vajavaisuuteni xD. Joku kyseli muille kertomisesta...Kerroin heti plussattua lähimmille ystäville ja miehen perheelle. Minun vanhemmille ja siskoille kerrottiin tuossa joskus viikolla 8-9. Julkiseksi tieto tulee sitten np:n jälkeen, jos kaikki vaan on hyvin.



Joku kyseli oireista ja toinen mahan koosta. Minulla tuntuu ihan selkeästi tuossa karvoituksen yläpuolella tuollainen kova pieni pömppä. Eihän se vielä mihkään näy, tuota läskiä kun on ympärillä ihan kiitettävästi (jeah, painoindeksi 28 eli sokerirasitus here i come). Kovasti kyllä odotan sitä aikaa kun masu alkaa pullahtamaan esille. Tää äippä meinaa kyllä suurella ylpeydellä esitellä pallomahaansa!

Oireita on edelleenki tähän mennessä koko raskauden kestänyt " menkkakipuilu" . Tuosta olen ollut huolissani, mutta vielä ei ainaskaan ole vuotoja tai muuta hälyttävää näkynyt/tuntunut. Myöskin erinäiset nippailut ja kovatkin juilimiset ovat tulleet tutuiksi, näitä tulee kun yskäsee, ponnistaa, kävelee, kyykistyy....ei aina, mutta sillon tällöin. Aamuyrjöt ovat tulleet tutuiksi viikoilta 8 lähtien, mutta ilman sen kummempaa pahoinvointia. Nyt on tosin tämän viikon ollut tooodella paha olo, mutta yrjö ei ole tullut. Muita oireita ei oikeestaan ole, melko helpolla sitten kuiteskin koen päässeeni, ainaskin tähän asti.



Kaikille oikein ihanaa keväänalkua!



Mimskeli ja Pätkä 12+2

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että tämä palsta on vähän hankala, kun ei näe kirjoittaessa, mitä muut ovat kirjoittaneet. Pitäisi itse laittaa kaikki nimet ylös ja perään, mitä kommenttia kyseiselle kirjoittaa. Nimet eivät jää mieleen juuri siksi, ettei niitä voi tärkeässä tilanteessa tarkistaa. Samalla ymmärrän hyvin muita, joilla on sama ongelma. Lisäksi välillä pelottaa kirjoittaa kiireessä, kun omaa viestiä ei voi poistaa jälkikäteen, vaikka pitääkin olla rekisteröitynyt. Mutta koitetaan silti pitää edes vähän elämää täällä pystyssä, eikö? LA lokakuussa ovat olleet aktiivisia ja kirjoitelleen jo kuusi sivua, kun meillä on vasta neljäs menossa.



Olin itse kovin kipeänä (edellisessä viestissä kerroin) ja nyt tauti alkaa helpottaa. Flunssan lisäksi on ollut kovasti pahoinvointia ja väsymystä. Jonkun kerran olen joutunut oksentamaan. Nyt olo on parantunut ja välillä pelottaa, ettei se vain johdu raskauden päättymisestä. Mutta sitten kuvotus taas palaa.



Kävin lääkärissä vajaa viikko sitten. Vauva ultrattiin myös ja sain jopa kuvan mukaan, mutta laite oli kyllä aika vanha ja kuva niin suttuinen, ettei siitä juuri selvää saanut. Mutta mitat sain. Napero oli 3,65 cm. Pian joudun jo jonkinlaiseen ravintoneuvontaan, koska viimeksi oli raskausdiabetes ja nyt aiotaan sitten ilmeisesti varautua ajoissa ja huolelisesti kyseiseen vaivaan. Ultraa ei ole edessä ennen rakenneultraa joskus rv 18. Täällä ei ole niskapoimu-ultraa (olen muuttanut raskauksien välissä) enkä tiedä menisinkö, kun viimeksi oli niskaturvotusta ja totesin, että en keskeytä raskautta enkä halunnut jatkotutkimuksia, koska niihin liittyi keskenmenoriski. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri, vauva oli terve, mutta vammaisenkin olisin ottanut vastaan.



Virkistykäähän muutkin kertomaan, miten menee!



Pinjaana ja napero rv 11+

rv 9+4 menossa, ja olo alkaa aavistuksen helpottamaan, mitä pahoinvointiin tulee.

Pitkin päivää eklotti, joskaan en oo kertaakaan oksentanut.

Nyt aavistuksen helpompaa *kop kop* ;)



Väsymystä on riittänyt, vähän liiaksikin välillä.

Hajut eklottaa, todella.

Tunnen itseni ihan " vainukoiraksi" , niin hyvä hajuaisti nyt :D



Alkuraskauden ultrassa kävimme yksityisellä 18.2, jossa näkyi syke ja liikkuva sikiö :)

Onnen tunne oli sekoittava ;)



Välillä melkein unohdan olevani raskaana, ja sitten saan " a-haa" elämyksiä, että -jestas, mähän oon raskaana- ;)

*sekavaa*, mutta ei tätä tahdo pitkän yrittelyn jälkeen todeksi aina uskoa vieläkään ;)



Muutamia pieniä vaatteita olen jo ostanut, sekä matkarattaat :)

Meidän 4 v ja 5,5 v pojat odottavat malttamattomina syyskuuta :)

Etenkin tuo isompi poika, aivan liikuttava on, miten innoissaan on tulevasta vauvasta ;)

Itkuherkkänä olen, ja olenkin tirautellut parit itkut toisen kauniitten kommenttien vuoksi ;`).



Np-ultraan mennään 12.3, ja rakenneultra-ajankin sain jo (5.5.).

Sukulaiset ja ystävät tietävät vauvasta jo, ja suurinosa on ottanut uutisen ilolla vastaan (hmm...muutamaa poikkeusta lukuunottamatta! :/ )



Hyvää vointia ja iloista mieltä teille kaikille!



Jatkan paremmalla ajalla.



t: Muumimamma-72

Ja flunssaiset terveiset, tämä on vasta toinen räkätauti kuukauden sisällä... Onpa hyvä kuulla, että muillakin tuntuu nipistyksiä ja vihlaisuja esim. yskiessä, kiitos tiedosta, Mimskeli! Kyllähän nämä jutut pitäisi muistaa jo ekasta raskaudesta, mutta jotenkin ne tuntuvat niin pelottavilta, että meinaa aina vaan hermostua, kun on jotain outoja tuntemuksia.



Kävin pari viikkoa sitten np-ultrassa. Ruudulla näkyi " vallaton vesseli" , kuten lääkäritäti asian ilmaisi. Kovin touhukas kaveri, joka ei millään suostunut kääntymään tutkimuksen kannalta suotuisaan asentoon. Odoteltiin pitkä tovi, mulla alkoi jo mennä (surkeat) jalkalihakset hapoille, kunnes lääkäri sai mitattua vauvan. Terveen paperit hän sai ja kokonsa mukaan olikin muutaman päivän ennakoitua vanhempi. Ensi viikolla menen vielä verikokeeseen, josta tutkitaan trisomia, eli jotain poikkeavuuksia. Joku täällä kirjoitti, ettei halua mitään tutkimuksia, koska pitäisi sairaankin lapsen. Olen ihan samaa mieltä siitä, että raskautta en varmaan pystyisi keskeyttämään vaikka mikä olisi, mutta haluaisin kyllä tietää onko lapsi sairas, jotta osaan varautua siihen. Siksi menisin mieluusti myös lapsivesipunktioon, mutta siihen olen liian " nuori" , sinne en pääse. Toisaalta on mukavaa, kun on edes johonkin liian nuori =)



Olen hankkinut TAAS uuden vaivan. Herään joka yö hirvittävään pissahätään ja kun pääsen pytylle, saan tiristettyä sinne pari vaivaista tippaa. Sitten takaisin sänkyyn ja olo on hankala, kun virtsarakko on ihan täynnä. Yleensä nukahdan hetkeksi ja herään taas pissahätään. Joskus tarvitaan 3 vessareissua, ennen kuin rakko tyhjenee. Ei ole muuten kovin mukavaa. Johtuneeko sitten ylipainosta, jota mulle on kertynyt ihan kivasti vai mistä, mutta ekan raskauden aikana en tällaista rumbaa muista öisin tanssineeni.



Terv. Syysäiskä ja vallaton vesseli rv. 14+4