Onko täällä enää SUURPERHEKUUMEILIJOITA?

Minä meillä aina vaan kuumeilen sitä 7..Nyt sitten piinailen.

Meillä isäntä ei ole ollut kovin innoissaan lisä lapsista mutta antoi mullen kumminkin " joululahjana" miljoona simppaa heh.. JA nyt sitten pohdin että juuko vaiko eikö ehkä ja silain. Onko tuo nykäys nyt sitten menkkojen tuloa vaiko raskautta viimesin omituisuus jonka pongasin on ylävatsa kivut siis ei pahoja mutta hiukan kumminkin oikealla ylävatsaal?+ omituisia kipuja. toisaalta voisin kuvitella niiden johtuvan ihan siitä, kun olin vesijuoksussa. mutta kun oolen luulosairas panikoijja niin johan olen kesinny vaikka mitä syitä ylä vatsa nippailuun.



Nostan tuon suurperhelistan ylös niin näät ketä kaikkia täällä on. Toivottavsti suurperheelliset kirjoittaisivat vaikka tähän lisä kuulumisia :)

Meillä kuumeillaan vitosta ja nyt piinailen:) Eipä ole oireita puoleen eikä toiseen.Ja yritän olla ressaamatta koko asiaa ku ei elämästä muuten tule yhtään mitään.Hyvin ollaan pupuiltu ja mies on ollu todella innokkaana mukana:) välillä jopa tuntuu että innokkaampi kuin minä.

Vitosesta täälläkin haaveillaan. Haaveilun asteella vielä.

Ajattelin, että kaikki on tuolla odotus puolella. Meilläkin vasta haaveillaan vitosesta! Tai mies ei haaveile...tai itseasiassa ei oo edes keskusteltu asiasta aikoihin.

kuudetta tekee niin vimmatusti mieli. En oikein tiedä, että mikä tähän olotilaan auttaisi. Yritän keksiä jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä, mitä tosin riittääkin ihan urakalla, kun on muutto edessä ja uudessa talossa menossa ihan mahoton remontti laipiosta lattiaan... eli kyllä sitä riittää kantapäiden nostelua tässä elämän renkutuksessa.

Siis viisi lasta ennestään. Vanhin 13 (kääk joko niin vanha!!!) ja nuorin 10 kuukautta. Siihen väliin mahtuu siis vielä kolme muuta kersaa.

Oloa ei helpota lokakuun lopussa saatu keskenmeno viikolla 10. Voi, että sitä ehti olla niin onnellinen siitä pienestä alusta ja sitten maailma romahti täysin. Eikä helpota vaikka olisi kymmenen lasta ennestään, kyllä suru oli niin kova. Ehkä juuri siksi tämä vauvakuume onkin mennyt tällaiseksi itsensä tarkkailuksi. Tosin minulla on kyllä helppo tulla raskaaksi ja ovulaation tunnistan kivuista ja lämmöistä niin hyvin ettei voi kyllä erehtyä.

Viidennen lapsen kohdalla on äityis tuntunut ensimmäistä kertaa ihan mahtavalle. Voi puhua rakkauslapsesta! Siis tunne jota ei ikinä ole aikaisemmin ollut! Ei edes silloin kun ensimmäistä odotin. Meillä ollaan varsin liikkuvaa sakkia ja viimeisen kerran vedin treeniä " suuren" vatsani kanssa viikoilla 38, kolme kertaa viikossa vielä. Vauva syntyikin sitten sopivasti viikonlopulle pari viikkoa ennen laskettua. Vähän niinkuin edelliset. Eli sekin vielä...synnytykset sujuneet kuin tanssi ja kotona olen ollut jo samana päivänä kolmen kolmen viimeisen kanssa...

Ikävä on vauvamasua. Mutta tiedän kyllä että hosumalla tulee vain viallisia lapsia...joku vanha kätilö sanoi joskus niin...

Että kuudetta täällä haaveillaan ja kk on nyt hieman yli puolessa joten ensi viikon viikonloppuna varmaan ollaan taas viisaampia että miten on käynyt. Juu, vielä yx juttu. Meillä ei ikinä olla puhuttu vauvanteosta vaan tunteella ollaan aina menty ja rakasteltu. (jos nyt saa näin suoraan tämän asian ilmoittaa, ei kai se haittaa) Niin on parempi.

Ja varmaa on, että olipa vauvakuumeilija ensimmäistä kertaa tai kuudetta, niin kyllä menkat tekevät aina yhtä kipeää, jos ne sieltä tulevat. Jos jäävät pois niin olen kyllä äärettömän kiitollinen elämälle että niinkin voi käydä.

Onnea kaikille kuumeilijoille. Pidetään toisiamme käsistä kiinni eikä mietitä liikaa...elämällä on tapana järjestyä ja joskus vielä ihan oikealla tavalla.

(piti kirjoittaa nopeasti ja hypätä vähintään viisi kertaa pois tästä koneen äärestä, kun tuo nuorin syö kukkamultaa tuolla olohuoneen nurkassa)

eli nyt on ensimmäinen clomikierto meneillään ja jännitystä riittää loppukuulle milloin täti kurvaa ferrarilla pihaan, mutta toivottavasti jättää kurvaamatta!! Vauvakuume on jättilukemilla tällä hetkellä ja vauvaunet kuuluvat lähes jokaiseen yöhön.

Olen käynyt katselemassa kanssa tuolla odotuspuolella joko kaikki on sinne siirtyneet kun ei ole ketjua näkyny, mutta vielä ainaki rölli kuumeilee täällä. Meillä siis kuumeillaan 4. lasta..

Pitää alkaa taas kirjoittelemaan ahkerammin jos kerran pino kehittyy. Plussa-tuulia kaikille tasapuolisesti!!!!



-marrasmamma-kp 18/32-jotain..

Näiden juttujen antama vertaistuki sai reksiteröitymään ja purkamaan hyvin ajankohtaisia tuntemuksia...

Olen tosi nuorena perheen perustanut lasteni isän kanssa, ja yhdessä edelleen. Lapsiluku on nyt neljä ja syli kaipaa vauvaa. Se tunne ettei perhe ole vielä " kasassa" oli sisimmässä kun nuorin oli vain muutaman kuukauden vanha (nyt pian 3v.). Nyt olisi käytävä töissä ja hankittava kesällä tilavampi asunto. Tunne jyllää päivittäin mielessä ja tuntuu vahvistuvan. Kohta lähtee vihdoin viimein kierukka ja sitten katsotaan miten käy ( täytynee antaa ensin kierron " käynnistyä" kun edelliset kuukautiset olleet vuonna 2004 ensin raskaus/ pitkä imetys/ kierukan vuoksi).

Itse kun tiedämme itse mikä meille tärkeintä, tuntuu ympäristön reaktiot mitättömiltä. Mutta kysympä kuitenkin.. Miten teidän jo suurperheiden pikkutulokkaisiin on suhtauduttu? Mitään käytännönjärkeä tuossa ei kyllä ole, on minulle joskus haaveestani tokaistu tai katsottu hitaasti sanomatta kiusaantuneena oikein mitään...Parasta seuraa onkin ollut samanlaisella ajatusmaailmalla varustettu ystäväni :o).

Itsekin koen tärkeäksi tällaisen vertaistuen. Olen sellainen outolintu monen mielestä ja mielenikin saanut sen vuoksi monasti pahoitettua, että on ihanaa lukea " kanssasisarien" mietteitä. Tulee hyvä mieli, olo, ettei ole yksin erilainen:). Meille on ihan normaalia elämää tällainen suurperhe-elämä. Eihän nämä kerralla ole tulleet, se olisikin ollut varmasti aika rysäys=D. Eikä etukäteen päätetty lukumäärää, vaan pikkuhiljaa elämä on ajautunut tähän. Ei tätä elämää muutenkaan voi liikoja suunnitella. Vaikkakin minulle on aina ollut selvää, että jos luoja suo, minulla tulee olemaan useampi lapsi. Siltikään en pidä outona ihmisiä, jotka haluavat vain yhden lapsen. Ehkäpä olen alkanut jopa ymmärtämään heitä paremmin tämän oman sekamelskan keskellä... Vaikka tästä nautinkin;). Ja myös minä olen tullut nuorena äidiksi. 17-vuotiaana. Vanhin täytti syksyllä 13 vuotta ja nuorin tulee kohta 3.



Nyt meillä kuumeillaan kutosta. Sitten olisi puoli tusinaa täynnä. Jos meille vielä yksi suodaan. Sitten voisikin mies mennä operaatioon, ettei enää tarvitse miettiä vieläkö... Ehkä.



Kovasti pukkaa jo oireita. Tiedä sitten menkkojako enteilee vai mitä. Pari päivää oli iltapäivällä tosi huono olo ja eilen sitten olin ihan pettynyt kun ei mitään. Kunnes illalla se iski. Nyt taas velloo. Palellu on kolmisen päivää, ja välillä taas tulee älyttömän kuuma. Vaihtelen pattereita ykkösestä kolmoseen, kun olotila vaihtelee:). Suurin oire ehkä on ollut painon tunne alavatsalla. Aivan kuin olisi jo isompikin vatsa. Alaselkää myös särkee. Sen sijaan rinnat ei ole oireilleet. Paitsi suihkussa ehkä nännit ovat arat?



Jännissä tunnelmissa....



ky 1 20/???(28?)

Kyllä täällä meilläkin kuumeillaan jälleen kerran. Meidän kuopushan syntyi 270907 ja meillä taitaa olla jo molemmilla se yhden lapsen kaipuu. Meillä on se hyvä puoli, että tunne on nyt molemmilla ja ollaankin puhuttu, että ensin tehdään hieman elämäntaparemonttia ja sitten vielä yksi saa tulla jos on tullakseen.



Mun kuumeilua ei todellakaan helpota se, että sekä vanhimman että toisiks vanhimman lapsen perheeseen on tulossa vauvat eli tuplamummo tulee musta ihan kertaheitolla. Eipä ole heilläkään kun kuukausi eroa lasketuissa ajoissa. On se kiva kun tukeutuvat muhun paljon ja saan elää ja kokea tosi läheltä heidänkin raskauden.

En ole ehtinyt vaan kirjoitella. Lasketaankohan minut suurperhekuumeilijoihin..? Kun olemme uusperhe ja meillä on kaksi yhteistä lasta (pojat 07/05 ja 09/06) ja lisäksi miehen kolme lasta (10, 12 ja kohta 14v.). No, onhan se selvästi suurpehe. :)) Pää on vähän jumissa, kun on ollut huono olo ja yövalvomistakin on ollut.

Mutta kyllä minä edelleen kuumeilen kolmatta. :)

Onnea tulevasta mummon roolista:). Minäkin jo odottelen malttamattomana sitä aikaa kun saan lapsenlapsia, hassua, kolmekymppisenä=D. Ei nyt tietty ihan kohta tarvis, kun vanhin tulee syksyllä vasta 14 ja seuraava tulee loppukesästä 11... Toivottavasti malttavat odottaa vähän enempi kuin äitinsä, itse tulin 16-vuotiaana raskaaksi.



Voi miten ihanaa olisi imettää pientä vastasyntyneen tuoksuista tuhisijaa!



viidenmutsi kp 21/28?

Toisaalta iloitsen kovasti mummoksi tulemisesta, mutta toisaalta se näyttää aiheuttavan jonkinlaista ikäkriisiä. Minäkin olen suht nuorena ekat kolme lasta tehnyt ja nyt nelikymppisenä mummoksi tuleminen on tietty ihanaa, mutta hieman hirvittää se, että en varmaankaan ole sitten niille pikkuisille ihan samanlainen mummo kun monella muulla on. Omat pienimmäiset kun ovat nyt vasta 3v3kk, 1v9kk ja 3kk. Vielä meille tosiaan yhtä pikkuista haaveillaan, joten jos vielä niin iloisesti käy niin omissa on kyllä melko lailla riittävästi hoidettavaa. Tottakai hoidan myös lapsenlapsiani, mutta en varmaan mitenkään kovin usein. Asutaan isojen lapsieni kanssa kuitenkin muutaman sadan metrin etäisyydellä joten muuten kyllä varmaan ovat kaikki lapset paljon keskenään tekemisissä. Voihan olla, että nämä tulevat serkukset ovat sitten parhaita kaveruksia setiensä, enojensa ja tätiensä kanssa...



Eli siis pikaisena esittelynä uusille sen verran, että ekasta liitosta ovat noi kohta 23v, 21v ja 17v ja sitten nämä kolme pienimmäistä yhteisiä lapsia nykyisen mieheni kanssa. Lukiolaisneiti asuu täällä kotona vielä meidän kanssamme, mutta kaksi isompaa tuossa ihan lähettyvillä.



Saas nyt nähdä milloinka annamme vielä yhdelle mahdollisuuden tulla. Ehkäisynä on nyt ainoastaa keskeytetty, joten jotkut häviävän pienet mahikset kai raskautua olis. Koitetaan nyt vähän ensin saada itseä parempaan kuntoon (lue muutama kilo veks) sillä kahdessa vikassa raskaudessa on raskausdiabetes vaivannut. Nyt haluaisin koittaa estää sen uusiutumista mahdollisimman pitkälle.



Nyt on kipaistava kakkapyykille ja sitten hakemaan kolmivuotitasta kerhosta.



-Vaahtis

...piiiiitkästä aikaa. Minulla lapset 13v, 11v, 9v ja 4v. Miehen kanssa vauvajuttuja on käyty viime kesästä asti, mutta viime viikonloppuna sitten päätettiin että tulla saa vielä yksi jos on tullakseen. Kodissa on jo nyt ahdasta ja se on asia joka on mietityttänyt. Täytän syksyllä 35 v. ja tämä ikä olisi kai vielä ihan sopiva ottaa vastaan vielä yksi ihminen. :) Varovaisin mielin tässä mennään, eikä kovaa " yritystä" ole (ainakaan vielä), mutta jännittää kyllä. Kiva lukea teistä kanssasisarista! Oikein paljon onnea kaikille yrityksessä ja mukavaa alkuvuotta asian parissa. Ollaan kuulolla!