Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan epätoivoinen ja surullinen :-(
07.01.2008 |
Lapsi 2,5v on niin kiinni isässään. Minä en saisi tehdä yhtään mitään, pysyä vain taustalla, en saa pukea, en laittaa nukkumaan,en antaa ruaa, en juomaa. Jos teen jotain niin lapsi huutaa itsensä ihan hysteerisyyden partaalle.
Mitä ihmettä tekisin??
Tuntuu ihan uskomattoman pahalta, loukatulta, turhalta, surulliselta.
Auttakaa!
Kommentit (26)
mutta kun " saan" hengähtää koko ajan, jatkuvasti, ihan kuin ei lasta olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toivoisin välillä että se olisi toisin ... ;)
Tiedän, tuntuu pahalta ja harmittaa. Mutta usko mua, se menee ohi. Nauti siitä että saat tehdä muutakin. Kohta se on taas toisin päin etkä pääse týyliin edes yksin vessaan =)
rajat ja rakkautta paljon pikkuvesselille. :) olet varmasti loistava äiti, koita vaan kestää tämä vaihe. ja osoita lapsellesi, että äidin kanssa tehdään silti asioita.
Joka on niin tavanomaista täällä. Ap:ta suruttaa se että lapsi suosii isäänsä, miksei sitä saisi surra?
Meillä on vähän yli 2,5 v. joka on ruvennut suosimaan isäänsä. Aamulla esim. herää ja huutelee sängystä isiään. Sohvalla kun istutaan, menee mieluummin isin syliin. Ym. ym.
Ei se, että lapsi suosii isäänsä tarkoita, ettei äiti saisi vedettyä lapselle rajoja. Outo johtopäätelmä.
Vanhemmuus herättää erilaisia tunteita. Olen kantanut tätä lasta sisälläni, imettänyt häntä, ollut pitkään se ykkönen, joten kyllä minulla on oikeus surra tätä " menetystä" .
Annan isän pukea ja laittaa nukkumaan ja tehdä kaikki?