Minkä ihmeen takia ET liity facebookiin?
kukaan ulkopuolinen (jota et hyväksy ystäviisi) ei todellakaan pääse katsomaan tietojasi. Olisi mukavaa jos siihen liityttäisiin kollektiivisesti.
Uskon, että on paljon niitä, joilla ei ole oikeasti aikaa tai kiinnostusta. Mutta ne jotka mölyävät, että eivät missään nimessä ja todellakaan tahdo moiseen paskaan liittyä, ovat niitä jotka pelkäävät etteivät saa sieltä ystäviä.
Miten on?
Minulla on jo 54 ystävää ja yhteydenpito on todella mukavaa
Kommentit (27)
käy siellä kuin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Olen liittynyt n. 6kk sitten ja käynyt 2-3 kertaa. En koe sitä mitenkään hyödylliseksi, enkä olisi liittynyt, jos olisin tiennyt, millainen roskapaikka se on!
jos kerran pyöritte täällä niin miksei samantien oikeiden virtuaaliystävien kanssa?
tapaan ystäviäni muutenkin, juttelen puhelimessa, ulkomaisiin pidän yhteyttä sähköpostilla.
Olen saanut lukuisia liittymiskutsuja mutta en ole saanut edes aikaiseksi käydä katsomassa systeemiä. Mieskin kuuluu, mutta ei jaksa käydä siellä kuin kerran viikossa tms.
Mielestäni ei vain kuulosta kiinnostavalta jutulta.
toisten elämää.
Mä pidän yhteyttä juuri niihin, joihin haluan. En halua elämääni yhtään vanhoja luokkakavereita, joihin en ole muutenkaan pitänyt yhteyttä. En sellaisia serkkuja, joihin en ole pitänyt yhteyttä yms.
Olen tiputtanut turhanpäiväiset kaverit elämästäni viemästä energiaa ja säilyttänyt aidot ihmissuhteet.
välttelemään uusien kontaktien hankkimista, ovat vaan rasitus ja vaiva. Olen kyllä facebookkin kirjautunut. En keksinyt siellä mitään mielenkiintoista juttua. Kaverini lähetti mulle oluttuopin, joten se siitä koko facebookista. Ei tule enää käytyä siellä.
olen aika samoilla linjoilla.. Miksi liittyä jos aikaa muutenkin on rajallisesti? Mitenhän se minun elämääni parantaisi jos saisin tietää miten hyvin/huonosti muilla menee? Tottakai kiinnostaa miten menee, mutta ei minua päivittäinen tai edes viikottainen yhteydenpito jaksa kiinnostaa.. Joskus ei ole tullut pidettyä yhteyttä niin miksi nyt??
IRL ystävistä on jo ihan tarpeeksi riesaa. Netissä haluan olla tuntemattomana että voin rauhassa vittuilla ja haukkua ihmisiä. Sellaista kun ei voi tehdä kasvotusten/omalla nimellään vaan täytyy koko ajan pitää typerää naamiota yllä.
En pidä ihmisistä enkä halua sietää heitä yhtään enmpää kuin on pakko!
Nimenomaan nämä vanhat puolitutut ei kiinnosta! Yksi tuttu mulle selitti innoissaan, kuinka hänellä on jo 70 ystävää facebookissa - ystävää??!! Niin varmaan joo :)
Että on 70 ystävää..Mulla on hyviä ystäviä tuon rinnalla vähän..n.40, mutta jos tutut lisätään niin on paljon.
mulle tuo määrä kertoo aika pinnallisista " ystävyyssuhteista" , siitä että yrittää täyttää elämässään jotain tyhjiötä...
mutta jokainen toki taaplaa tyylillään.
Ja nimenomaan YSTÄVIIN. En ole hyväksynyt ystävikseni mitään puolituttuja, vaan aivan oikeiat ystävät. Siksi minulla ei olekaan kuin 12 ystävää, ja se on ihan tarpeeksi.
sen huonompia, kuin jos olisi peräti 3 ystävää...
levittää omaa kuvaansa ja omia tietojaan kaikille?
Ei mua ainakaan huvita ilmoitella elämästäni kenellekään.
Facebook on tavisten keino leikkiä " päivä julkisuudessa. Hei huomatkaa, mun kuva ja nimi on netissä" .
toinen kotikieleni on englanti
joten ei haluttomuuteni ainakaan siitä johdu ;)
ja käyn kyllä kyyläämässä tuttujen tietoja ja sellaisten, joita en ole tavannut pitkään aikaan. Niin hullu en ole, että omalla nimellä sinne rekisteröityisin. Aika moni pitää sivunsa avoimena ja olen monet makeat naurut saanut kun olen lukenut vanhojen koulukavereiden surkeasta elämästä eroineen ja uusioperheineen.
olis kiva tietää monesta muustakin vanhasta tutusta lisää.
26 jatkaa
Jos istuisin netissä kattomassa Facebookkia niin jäisi oikea ystävien tapaaminen vähemmälle.
Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi haluta Facebookiin? Ja mitä ihmettä se kenellekään kuuluu, kuuluuko joku Facebookiin tai ei?
Todella harva minun ystäväpiiristäni edes kuuluu Facebookiin. Syynä kyllä varmaankin se, että olemme jo n. 35-vuotiaita perheellisiä akateemisia ihmisiä, joilla on muutakin tekemistä kuin intoilla Facebookista. Nekin jotka kuuluvat, eivät ainakaan käytä aikaansa sen kummastelemiseen, kuuluuko joku muu ko. yhteisöön vai ei.
muuten, ihan tapaamalla.