Suurperheelliset, miten paljon elintasonne on laskenut?

Ei ole varaa matkustaa yhtä usein kuin ennen, lapset saa vähemmän joululahjoja kuin ennen kun samalla rahamäärällä pitääkin hommata tuplamäärälle lahjat. Ruokaa ja vaatteita on samalla lailla kuin ennenkin eli riittävästi, ja pystytään asumaan ihan suht väljästi (4 lasta ja 2 aikuista ja 160 neliötä). Ehkä sitä ei enää ihan samalla lailla jaksa innostua enää kaikesta joten pienemmät kärsii ehkä hieman tai saavat vähemmän elämyksiä kuin isommat sai pienenä, en esim. jaksa pieniä viedä jo 2-vuotiaana tanssitunneille kun isompien harrastukset vie niin paljon aikaa.

sen verran otan kantaa, että on aika hankala sanoa, että elintaso laskee.

Siis mihin verrattuna? Meillä ainakin ennen lapsia kun oltiin nuoria, aika äskettäin työt aloitettu ja palkka oli pienempi kun nykyään.



Sitten lasten synnyttyä olen ollut töissä ja hoitovapallakin, joten perheeseen tuleva raha on aina eri suuruinen.

En minä ainakaan koe elintason laskeneen verrattuna siihen mistä aloitettiin. Kolmen lapsen jälkeen ihan ok auto, talo, huonekalut yms. mitä ei silloin kahdstaan vielä kyllä ollut.

Jos on hyvät tulot, voi olla monta lasta ilman, että tarvitsee kituuttaa. Meillä on neljä lasta ja hyvät tulot (ainakin miehelläni) ja elintaso on varmasti keskitasoa korkeampi. Opiskeluaikana, kun oli vain yksi lapsi ja rahat tiukassa, joutui miettimään mitä ostaa ja miten saa rahat riittämään. Onneksi se aika on takana.

No kadehtii mun esikoinen joskus kaveriaan, joka on ainokainen. Sillä on iso makuuhuone, missä on 5 komeroa ja kaikki täynnä leluja.



Meillä on 4 lasta ja ollaan tavallisia duunareita. Kaikki tarpeellinen on lapsilla mielestäni. Noh, on se tietenkin ikävää kun on vain 3 tietokonetta ja 1 pleikka. Joutuvat pleikasta tappelemaan. Voivat ehkä saada traumoja siitä.

Ehkä ei ihan sisäfilettä syödä joka päivä ja erilaisia vanukkaita ja herkkuja en joka päivä viitsi ostaa, joten siitäkin voi trauman saada.



Niin ja jokaisella ei ole omaa huonetta.



Eletään ihan normaalia elämää ja talolainaa maksetaan. Olen itse vaatimattomista oloista kotoisin, joten en ole koskaan materiaa oppinut palvomaankaan ja en ole merkeistä niin koskaan perustanut. Itsetuntoni on onneksi perustunut muuhun.



Toki olisimme rikkaampia jos emme olisi yhtään lasta tehneet, mutta olisimmeko onnellisempiä...sepä siitä.

siinä mielessä, että harvalla tulot lapsilisiä lukuun ottamatta NOUSEVAT lapsiluvun lisääntyessä. Nyt tullaan tosi hyvin toimeen, mutta totta kai jos meillä olisi vaikka 2-3 lasta lisää niin rahaa per nuppi olisi käytettäväksi vähemmän.



Kiitos asiallisista vastauksista ja lisääkin vastauksia saa kirjoittaa!

Ap

Että kyllä mm. lomareissut on mietittävä tarkaan, sillä mitä useampi matkustaa, sitä kalliimpaa on.. Mutta muuten meillä kyllä ok rahatilanne.. Sitten isoa autoa ja asuntoa.. Vie tietysti rahaa.. Mutta jos nyt ihan äärettömän pieni tuloinen olisin, miettisin kahdesti suuren perheen hankintaa.. Kaikki suhteellista..

Kaverilla on viisi lasta ja molemmat vanhemmat ovat hyväpalkkaisessa työssä. Lastenhoitoon saa niin paljon tukia tuolla lapsimäärällä, että kotiin palkattu hoitaja on lähes ilmainen heille.

Kelan kanssa asioidessa kannattaa miettiä missä vaiheessa tukia hakee, että saa maksimit; silloin kun tulot on suurimmillaan (tulosbonukset ym.) vai silloin kun ne on pienimmillään.

Vaatteita voi kierrättää ja lisää tulee ikkunoista ja ovista, kun tuttavat ajattelevat että he tarvitsevat, kun on niin paljon lapsiakin. Lahjoja ei voi kertakaikkiaan montaa ostaa per nenä, muuten niihin hukkuisi.

Ja kyllä, juuri tuon taloudellisen seikan takia meillä on lapsiluku nyt täynnä kun on 2 lasta. En halua omilleni samaa kuin mitä itselläni olin. Toki se riippuu niistä tuloista, mutta kyllä 6 lasta vie ruhtinaallisesti enemmän kuin 2. Miettii vaikka autoa, lomamatkoja, vaatehankintoja teini-iässä jne. Harvalla normaalituloisella on varaa viedä 8-henkinen perhe ulkomaille kerran vuodessa.



Enkä minä ole erityisen materialistinen ihminen, mutta haluan kuitenkin tarjota näille kahdelle olemassa olevalle sen, että ei tarvi lainata isosiskon luistimia liikuntatunnille (ja kun liikuntaa molemmilla samana päivänä, niin valtavat vaihto-operaatiot kesken koulupäivän), ei tarvi hävetä vanhoja vaatteita, ei tarvi jakaa huonetta kahden sisaruksen kanssa (haaveilin lapsena, että saisi edes kahdestaan yhden siskon kanssa olla...), saa harrastaa sellaista lajia, johon pitää ostaa varusteita jne. Että ne perusasiat on kunnossa, jokapäiväiset jutut. Ja jos bonuksena voi vaikka viedä perheen välillä lomalle, niin sitä hienompaa.



Lisäksi mietin sitä vanhempien huomiota. Ei meillä vanhemmat ehtineet tai jaksaneet paneutua jokaisen lapsen asioihin niin tarkasti. Aika vapaasti saatiin olla ja mennä, toki teoriassa oli rajat, mutta esim. aika roisissa humalassa sain tulla teininä kotiin, eikä vanhemmat vaan jaksaneet tuhlata voimiaan siihen, kun oli niin paljon muutakin menossa koko ajan. Eikä esim. läksyissä saanut apuja niin kuin olisi tarvinnut, eikä muutenkaan jokaisen lapsen asioihin ehtinyt paneutumaan.



Tuo taloudellinen juttu on se, että se tilanne vaihtelee toki jokaisella perheellä. Jos oikeasti on varaa isoon perheeseen, niin hyvä. Mutta muistakaa, että se mikä teistä vanhemmista on hyvää elämää, niin se ei välttämättä ole sitä lapsista! Oli minullakin aina ruokaa ja vaatetta ja lämmin koti, mutta kyllä se ruoan laatu, vaatteiden ulkonäkö ja kodin kuntokin oikeasti lapselle jää mieleen...

Lennot halpalentoyhtiöltä esim. menopaluu Espanjaan alle 60¿/hlö eli esim. 7 hengen perheeltä noin 400 euroa, ison huoneiston saa vuokralle viikoksi 250 eurolla, viikon Espanjan-matka 7 hengen perheeltä 650 euroa. Tuo hinta ei toki sisällä kuljetuksia lentokentältä majapaikkaan. Matkailla voi muutenkin kuin 500-700 ¿/vk/hlö maksavilla valmismatkoilla.

Meitä ei kyllä ollut kuin 4. Mutta siskoni on aina katkera siitä, että ei päässyt ulkomaille ja häntä ei tuettu ja autettu ja ei ollut yhtä hienoja vehkeitä kuin kylän rikkaimpien lapsilla.

Nyt hän on sitten pitänyt huolen, että materiaa riittää (tai ainakin velkaa). Omat lapsensa on kasvattanut toisin kuin itsensä. On tuettu koulussa ja tentitty läksyjä ja vaadittu ja kuljetettu harrastuksissa ja ulkomailla ja laskettelemassa ja viimeisen päälle eletty äveriästä elämää ja huomioitu lapsia yksilöllisesti.

Hassua vain, että näistä hänen pojistaan on tullut itsekkäitä kusipäitä. 2 heistä ryyppää, eikä viitsi opiskella kun ovat tottuneet saamaan rahaa kättä ojentamalla. 1 opiskelee yliopistossa, mutta syö masennuslääkkeitä kun kokee, ettei koskaan kelvannut äidilleen kun ei ollut hyvä pelaamaan jääkiekkoa ja laskettelemaan vaan olisi halunnut lukea ja maalata ja opiskella taidetta.

Siskoni myös sairastui masennukseen vaihdevuosien kynnyksellä. Raha ei tuonutkaan sitä onnea hänelle, mitä hän luuli.



Itse en koskaan kärsinyt siitä, ettei ollut muotifarkkuja. Opettelin ompelemaan itse ja tein persoonallisesta pukeutumisesta itselleni tyylin. Olen huilut haistattanut rahan keräämiselle ja elän perheeni kanssa maalla luomuviljellen. Elantoa toki saamme muistakin hommista.



Näin me olemme erilaisia. Joku kärsii köyhyydestä, joku ottaa sen voimavarana.

Päinvastoin noussut, kun sain neljännen lapsen. Olen yh.

Lähtökohtieni takia olen erittäin tarkka raha-asioissa. Meillä on velkaa vain sen verran kuin on varaa maksaa, auto on vm. -98 (ostettu käytettynä) ja sillä ajetaan niin kauan kuin se kulkee, asutaan 75 neliön rivarissa, eikä ole haavetta isosta omakotitalosta. Lapsiani olen ajatellut kannustaa niihin asioihin, joihin heillä omaa innostusta riittää. Mutta en halua, että rahanpuute estäisi vaikka jonkun lasta houkuttavan harrastuksen aloittamisen, kuten itselleni kävi. Tai no joo, sain aloittaa harrastamisen, mutta oli aina kauhean nola tuoda kotiin lisenssilaskua kun tiesi, miten se taas rasitti perheen taloutta. Ja se harrastus tyssäsi siihen, kun ei ollutkaan varaa ostaa piikkareita... Tätä siis haluan karttaa, tavallisten asioiden epäonnistumista taloudellisen tilanteen takia. En halua lapsille merkkivaatetta, riittää kun on ehjät ja siistit, ei kahdella isosiskolla jo käytössä olleita... Ja nyt siis puhun koululaisesta, en pikkulapsesta. Kyllä minäkin puen leikki-ikäisen isosisaruksen vanhoihin, mutta kyllä 14-vuotiaan pitää jo saada ihan uusia ja oman maun mukaisia vaatteita! Ei siis sitä kalleinta merkkiä, vaikka H&M:stä esim.



Enkä tosiaan usko että lapselle annettu huomio, yhdessä oleminen ja tekeminen voisi lasta vahingoittaa! Siis ihan tosi, äidin huomio, vaikka kävelylenkki säännöllisesti tai saunassa vain kahdestaan tyttären kanssa käyminen, ei voi olla huono juttu! Tuollaista en siis itse ikinä saanut, sitä vahmemman jakamatonta huomiota. En usko, että tuon takia joku masentuu, että äiti on ollut läsnä ja välittänyt...



t. 11

Itse olen 4-lapsisesta perheestä, enkä aina saanut merkkivaatteita tai viimeisiä kotkotuksia. Toisaalta aina oli puhtaat, siistit (usein äidin ompelemat) vaatteet, harrastaa sain mitä halusin ja muutenkin sain järkevästi perusteltavat asiat. Iän mukana olen todella oppinut arvostamaan sitä, että minulla on 3 sisarusta, ja olen ehdottomasti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että ovat 4 lasta jaksaneet kasvattaa. Siskot ovat parhaat ystävät, veljenkin kanssa välit hyvä. Jotenkin ajattelen, että suuremmassa perheessä oppii sosiaalisuutta, jakamista, toisten huomioimista ja ehkä paremmin ymmärtämään mikä elämässä lopulta on tärkeää.



Meillä on vain kaksi lasta, kolmannen olisin halunnut, mutta se ei taida olla enää mahdollista. Olisin kovasti halunnut tyttärelle vielä siskon (tiedän - ei sitä voi valita mutta...)