Olemmeko ainoa perhe, jossa isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa koskaan?

Muuta sukua, esim. sisaruksia ei ole kummallakaan vanhemmalla. Ystävät asuvat ympäri Suomea, heilläkin on pieniä lapsia, omat kiireet ja vaativat elämäntilanteet. Näin meillä. Ainoa mahdollisuus saada lapsenvahti on jos maksaa esim. MLL:n hoitajalle. Ei niitä viikonlopuksi saa.

Koettakaa nyt tajuta että elämänkohtaloita on niin kovin monenlaisia! Olkaa tyytyväisiä jos on hyvät tukiverkostot. Teillä on ollut tuuria muttei se teitä ihmisinä paremmiksi (esim. aktiivisimmiksi tai sosiaalisimmiksi) tee.

Vierailija:

ovat töissä, perheellisiä tms. ja heillä on omakin elämänsä, eivät elä vain meitä varten valmiina säntäämään tänne.

T: nro 3

Kyllähän kaikilla meillä on ns. oma elämä, mutta miksi apua ei voisi pyytää? Esim. minä ottaisin mielelläni kaverieni lapsia silloin tällöin meille hoitoon vaikka illaksi, niin vanhemmat pääsisivät vaikka ulos syömään. Ihan turhaan ihmiset arastelevat avun pyytämistä ja sinnittelevät yksin.

Olen joillekin apua tarjonnutkin ja he ovat kiitelleet, mutta sitä " sopisiko tiistaina" -soittoa ei kuitenkaan käytännössä koskaan kuulu.

Muistutan että meillä kaikilla on erilaiset tilanteet.

Mrs_Starlight:

Vierailija:

ovat töissä, perheellisiä tms. ja heillä on omakin elämänsä, eivät elä vain meitä varten valmiina säntäämään tänne.

T: nro 3

Kyllähän kaikilla meillä on ns. oma elämä, mutta miksi apua ei voisi pyytää? Esim. minä ottaisin mielelläni kaverieni lapsia silloin tällöin meille hoitoon vaikka illaksi, niin vanhemmat pääsisivät vaikka ulos syömään. Ihan turhaan ihmiset arastelevat avun pyytämistä ja sinnittelevät yksin.

Olen joillekin apua tarjonnutkin ja he ovat kiitelleet, mutta sitä " sopisiko tiistaina" -soittoa ei kuitenkaan käytännössä koskaan kuulu.

Meillä on kyllä kaikki isovanhemmat vielä hengissä, yksi tosin vain hädin tuskin. Ketään eivät meidän lapsemme niin paljoa kiinnosta että heitä hoitaisivat. Näkeminenkin on meidän varassa eli isovanhemmat eivät meille vaivaudu yhtä lukuunottamatta. Ja silloin kun käymme eivät kovin kiinnostuneita lapsenlapsistaan näytä olevan.



Sisaruksia meillä on vain miehellä yksi ja hänen elämäntilanteensa on hankala. Joten me autamme kyllä hänen perhettä, mutta he ei meitä.



Kaveriperheitä on, mutta heillä on omat pienet lapset. Hädän tullessa näiltä kyllä saataisiin apua, mutta kovin pieneen ei viitsi. Kun lapsia oli vain yksi, on meillä pari kertaa ollut MLL:n hoitaja, samoin kerran esikoinen on ollut kaveriperheessä ja kerran tädillään muutaman tunnin.



Lapset olemme hankkineet tietäen, että apua isommin tuskin on luvassa. Isovanhempien vähäinen kiinnostus on kyllä yllättänyt. Olemme tähän asti pärjänneet silti hyvin ja ilman parisuhdekriisiä. Käytännössä meille on mahdottomuus edes risteilyn pituinen loma, nyt ja tulevaisuudessa, ilman lapsia. Vauvan kasvettua rahalla saa palkatun hoitajan muutamaksi tunniksi tarvittaessa.

meillä on kolme alle viisivuotiasta lasta ja meillä on aina välillä ystävien ja sukulaistenkin lapsia hoidossa ja yökylässä. meillä myös yksi ystävä joka esikoistamme toisinaan ottaa yökyläään. Suosittelen lämpimästi! juurikin tällaista vuorottelua..no ei kyllä mekään olla kuopuksen syntymän jälkeen kaksin yötä vielä oltu, mutta ehtii sitä kun kuopus kasvaa....meni vähän aiheesta ohi, mutta tämä vuoroin hoitaminen voi olla mummien ja kummien tilalta oiva apu!

ystäviä, joita kiinnostaisi niin paljon lapsemme hoito, että jaksaisivat sen takia viikonloppuna kiireenvilkkaa matkustaa toiselle puolen Suomea (ja matkustamiseen menisi suurin osa viikonlopusta kuitenkin). Emmekä ole nähneet sitä vaivan arvoiseksi, siis meillä ei ole niin isoa hinkua päästä yhdeksi illaksi tai yöksi jonnekin kahdestaan, että sen takia pitäisi hälyttää joku väsynyt työssäkäyvä tai sairaalloinen vanhus toiselta puolen Suomea hoitamaan lastamme. Jos sinusta tämä on väärä asenne niin sitten on, mutta me itse emme tilanteesta koe kärsivämme.



Tottakai ottaisimme vastaan apua, jos sitä olisi tarjottu, ja pyytäisimme oma-aloitteisesti, jos joku mahdollinen auttaja asuisi lähempänä, mutta kun ei niin ei. Pärjäämme näinkin.

läheisiä ystäviä, ainakaan sellaisia, jotka olisivat ikinä hoitaneet lapsia tai olisivat millään tavalla kiinnostuneita lapsista.



28

hädin tuskin näkevät omiaan, ja hyvin harvoin ovat silloin edes kotona, kun me olemme, kun monillakin on vuorotyötä ja hirveästi työmatkoja. Eikä kukaan kaipaa mitään vuorottelua lastenhoitoon, kun heillä on kaikilla sitä isovanhempien apua ainakin joskus tarjolla.

Ja olemme apua pyytäneet - ei sitä vaan aina saa.



Yhteiskuntakaan ei sitä anna vaikka pyytää....

Lastenhuostaanottoon kuulemma yksi vaihtoehto

jos emme kerra jaksa itse hoitaa lapsiamme....



Että lähdetään me kaikki illalla ulos 2h syömään

niin että lapset huostaan otetaan siksi aikaa saadaksemma

kahdenkeskistä aikaa ettei parisuhde kärsi...

ja sillä ei ole mitään tekemistä aktiivisuuden kanssa!

edes tajua millasta olla kun ei lastenhoitoapua ole ikinä. Se on vaan niin erilaista saada Mll:n hoitaja joka on joka kerta eri kuin olisi tuttu hoitaja.

äitini on kuollut, isääni ei yhteyksiä, olen ainoa lapsi. Miehen sisar ja vanhemmat ja asuvat ulkomailla ja vanhemmat ovat huonokuntoisia.



Ystävät ovat joko kaukana, heillä on on omia lapsia, kiireiset työt ja kaikilla omat sukulaiset tukiverkkoina, joten vastavuoroista hoitoapua he eivät tarvitse. Yksi lapseton pariskunta on sanonut suoraan ettei halua ottaa hoitoon vaippaikäistä.



Välillä tuntuu että olisi kiva päästä jonnekin yhdeksi illaksi, mutta parisuhteemme hyvinvoinnin kannalta sillä ei ole merkitystä. Toimiva parisuhde syntyy toimivasta arjesta ja onhan sitä kahdenkeskistä aikaa iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. Matkustaneet olemme aika paljon ja aina lapsi mukana ja mukavaa on ollut. Nyt kun lapsi on jo isompi ja päivähoidossakin aiomme kyllä silloin tällöin käyttää MLL:n hoitajia.