Olemmeko ainoa perhe, jossa isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa koskaan?

Miehen vanhempia ei kiinnosta ja mun vanhemmat on liian vanhoja auttaakseen (muuten kyllä varmasti auttaisivat).



Ihan hyvin pärjätään näinkin.

neljä ja kaikki yhtä rakkaita. olemme sanoneet että apua saa pyytää ihan milloin vain ja apuun tullaan jos ei sairaita olla. monesti ovat meillä olleet kaikki nuo neljä yökylässä yhtäaikaakin ja hauskaa on ollut,leivottu,siivottu,askarreltu,saunottu ja kesällä pihalla vaikka mitä touhuttu. näin on saatu hyvä kasvualusta isovanhempien ja lasten välille ja luottamus kaikkien välillä on tärkeää....

mutta onhan niitä muitakin hoitajia. Kummit jne, ei ole ollut kovin hankalaa saada lapsia hoitoon.

meilläkään ei auta. Siskoani on aina autettu (siis AINA) mutta minua/perhettäni ei koskaan. Aika surkuhupaisaa sinänsä. On aika metkaa pitkän kolmen lapsen kanssa vietetyn päivän jälkeen kuunnella, kuinka äitini selittää ottaneensa taas siskoni (jo kouluikäisen) tytön hoitoon, että sisko pääsee sinne ja sinne juhlimaan ;). Meillä kun ei paljon juhlita, kun ei hoitopaikkoja lapsille ole. Itsepä olen lapseni halunnut ja siten myös hoidan mutta tasapuolisuuden nimissä olisi tietysti kiva, että minäkin joskus saisin apua...vaan asiat ovat niin kuin ovat :).

Miksi ette itse pyydä voisiko ne ottaa lapset yöksi? Turhaan te odotatte sitä kysymystä. Ehkä luulevat että ette halua antaa lapsia yöksi.

Meillä isovanhemmat ovat kuolleet ja kuopattu joten apuaja

ei heltä kai sitten enää tule. Sisaruksia ei ole. Elämä opettaa

pärjäämään ja voisihan asiat olla huonomminkin. Tsemppiä.

Meillä on kyllä miehen äiti apuna. Mutta emme me häntäkään raaski pyytää kuin ehkä kerran kuussa ja silloinkin on yleensä jokin tärkeä meno, ei mikään ravintolaillallinen miehen kanssa.



Omat vanhempani ovat jotenkin niin raihnaisia ja aina vaivaantuvatkin jos kysyn, joten en enää kysy. Eivätkä itsekään sitten vaivaudu edes käymään tai soittelemaan. Surullista mutta en minäkään jaksa välittää kun ei heitä tunnu kiinnostavan.



***



Mutta varmasti on olemassa paljonkin joilla ei ole sukulaisten eikä muidenkaan apuja. Just juttelin erään tutun kanssa joka valitteli että miten hankalaa hänellä on kun hänen pitäisi mennä kurssille eikä ole ketään hoitajaa 1-vuotiaalle tyttärelle. Hän on kyllä niin aktiivinen ja sosiaalinen ihminen kuin olla ja voi ja silti hänelläkään ei ollut sitten oikein ketään joka voisi lasta hoitaa tuon kurssin ajan:((. Itse en voinut tarjoutua kun mulla on kädet täynnä omaa 1-vuotiastani ja 4-vuotiasta erityislasta + töiden hoitaminen.



Ei se nyt niin vain ole helppo löytää jollekin 1-vuotiaallekaan hoitajaa koko päiväksi. Kaikki ovat yleensä silloin töissä tai ne jotka ovat kotona, heillä on omia pieniä lapsia tai ovat sairaita eläkeläisiä. Eivätkä kaikki lapset edes kelpuuta vieraita ihmisiä hoitajiksi!!!

Joskus ärsyttää ihan sikana tämä. Mutta ollaan me kuitenkin selvitty. Olishan se tietysti ihanaa saada viettää miehen kanssa vaikka joskus kokonainen viikonloppu jossain ihan kahdestaan.

ei viitsisi konttaavaa ja vilkasta lasta pitkäksi aikaa heille jättää.

lähinnä minua ihmetyttää se, että joku voi pitää tätä apua niin itsestäänselvänä, että ei edes tajua, että jollakin voisi olla toisenlainen tilanne. Osaakohan silloin edes arvostaa sitä, miten suuri apu on kyseessä? ap

Mun vanhemmat on kuollu.. ja miehen vanhemmista toinen on kuollu ja toinen alkkis...

isovanhemmille, vai eivätkö he ole ottaneet?

mutta eivät auta. joskus saattavat muutaman tunnin katsoa, jos minä esim. lääkärissä ja mies töissä. Silloin lykkään lapset heille. Yökylään ei ole koskaan lapsia kutsuttu. Ärsyttävää...

Anoppi ei ole ikinä käynyt meillä, laspsenlapsiaan näkee vain silloin kun käymme hänen luonaan noin kerran vuodessa.

jos kahdella aikuisella ihmisellä joilla on lapsia, ei muka ole KETÄÄN sukulaisia/tuttuja joille lepset voisi viedä hoitoon/joka voisi tulla hoitamaan lapsia.



Jos esim. parisude rajoilee yhteisen ajan ja voimien puutteeseen, on ihmeellistä jos ei kummallaakaan ole sellaista kaveria/sukulaista joka tientää apuun, vaikka sitten 500km päästä...!

en tiedä ketään sellaista pikkulapsiperhettä, jossa vanhemmat voivat lähteä 2-3 päivän lomalle, ja ystävät jättävät omat perheensä ja ottavat vapaata töistä tullakseen hoitamaan toisen lapsia. Sellaisia perheitä tiedän kyllä vaikka kuinka monta, missä tällaiset irtiotot mahdollistuvat juuri isovanhempien avulla.

Siinä on jo pakko olla kyse omasta aktiivisuuden puutteesta.

Ystävät eivät voi tuosta vaan ottaa vapaata tullakseen hoitamaan meidän lapsia.

Mrs_Starlight:

Siinä on jo pakko olla kyse omasta aktiivisuuden puutteesta.

ovat töissä, perheellisiä tms. ja heillä on omakin elämänsä, eivät elä vain meitä varten valmiina säntäämään tänne.



Ei meillä kyllä ole parisuhde rakoilemassa minnekään, joskus lapsi nukkuu ja silloin vietetään sitä kahdenkeskistä aikaa. Ja ymmärretään, että väliaikaistahan tämä pikkulapsivaihe vain on. En jaksa uskoa, että pari vapaailtaa silloin tällöin vaikuttaisi parisuhteen laatuun niin paljon kuin se, mitä tapahtuu arkisin kotona.



T: nro 3

Tämän liki kolmen vuoden aikana mitä meillä lapsia on ollut, esikoinen oli kerran pari tuntia äitini hoidossa kun käytiin miehen kanssa syömässä.



Onneksi ollaan sitten saatu apua muusta suunnasta niin että joskus päästään vaikka kaksin ulos :o) Ja muuten yritämme arjessa tarjota toisillemme mahdollisuuksia omaan vapaaseen, harrastuksiin tms.