Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut pienten lasten työäidit joiden mies ei osallistu kotitöihin, jaksatte?
04.01.2008 |
Itse olen todella väsynyt. Asiaa pahentaa se että miehen kanssa ollaan tämän asian suhteen umpikujassa. Jos yritän millä tyylillä tahansa miehelle asiasta sanoa niin vastaus on " jos jatkat niin mä en ainakaan osallistu" . Jos en sano asiasta mitään niin tosiaan ei osallistu silloinkaan mihinkään. Sitten mies valittaa kun olen väsynyt iltaisin enkä jaksa kahdenkeskistä kivaa. Olen yrittänyt ajatella että lapset on vain vähän aikaa pieniä ja vaikka mitä mutta olen ihan nääntynyt koko ajan ja mies on todella myrtsinä siitä että olen väsy ja nuutunut. Hän tahtois kivoja yhteisiä hetkiä iltaisin ja lasten nukkuessa. En vaan jaksa kun olen herännyt klo 6.30, tehnyt 8 tunnin työpäivän, hakenut lapset hoidosta, tehnyt ruokaa, siivonnut, pessyt pyykkiä, selvitellyt lasten riitoja, antanut huomiota hellyydenkipeille lapsille, pessyt vessan (kuopuksen pottatreenit sotkaa ja pestävä joka päivä) jne jne. Käy kerran viikossa jumpassa ja saan omaa aikaa lisäksi muuten satunnaisesti mutta olen niin väsynyt noihin kotitöihin joita on valtavasti ja kaikki teen yksin minä. Siivoojaa ei ole varaa palkata. Lapset 3v ja 5v.
Kommentit (20)
Mä jaksan yleensä niin, että asennoidun sillä tavalla, että olen yksinhuoltaja. Jos mieheltä tulee jotain apuja joskus, niin se on suurta extraa. Kuten arvata saattaa, niin parisuhde ei tällä menolla kukoista, mutta lasten kanssa jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että perheessä on kaksi aikuista, joiden kummankin velvollisuuksiin kuuluu hoitaa yhdessä kotityöt? Ei miehellä pitäisi olla vapautta valita, haluaako hän osallistua vai ei - se kuuluu hänen velvollisuuksiin, joista ei voi kieltäytyä ja luistaa.
Vain kerran viikossa käydään kaupassa, lykkään miehelle kouraan valmiin kauppalistan, jonka olen suunnitellut seuraavan viikon ruokalistan mukaan. Kaksi päivää syödään aina samaa ruokaa, niin ei tarvitse joka päivä kokata.
Kerran viikossa siivotaan. Sen olen saanut läpi, että se on miehen homma, johon en sekaannu. Mutta sen on tapahduttava siivouspäivänä, eikä vasta " sitten joskus" .
Kun mies oikein laiskottelee, en pese hänen pyykkejään, en kutsu syömään ja ilmoitan välillä lähteväni lenkille tai salille just nyt! Sitten meen vaan. Yleensä kyllä koitetaan menoista sopia, mutta kun ukko on avuttomuustuulellaan, niin tällä tavoin sen saa hetkeksi aina palautettua. Kun herra ei enää löydä puhtaita sukkia, niin hän hetkeksi herää, että mites niitä vaatteita saikaan puhtaaksi.
Onhan tämä ihan tyhmää. Mies sai psykologin tutkimuksissa (tehtiin työpaikkaa varten) lausunnon, että on perfektionisti. Mutta ei se kyllä kotona näy! Hän antaa tavaroiden ja vaatteiden lojua vaan. Nyt en ole moneen vuoteen hänen pestyihin vaatteisiin koskenut, jos ei ne ala liikkua kaappiin, myttään ne jonnekin pois silmistä. Sitten se etsii niitä ja ihmettelee, kun on kovin ryppyisiä. Viikko mulla on takaraja, jos joku roju tms. ei mene paikoilleen, lynttään sen jonnekin.
Aika hyvin se sitten taas menee muutaman viikon.
Tiedän, kuulostaa lapselliselta. Mutta en mä tuota vaihtaiskaa.. siis sitä miestä :)
Heko heko.
Jokainen töissä käyvä nainen ainakin tietää, että hänen on myös siivottava kun tulee kotiin ja laitettava ruokaa. Ja se tärkein: hoidettava lapsia.
Miksiköhän tämä sama on aina väännettävä miehille rautalangasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuttuu kun alan " marmattaa" asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisi helpottaa edes pikkuisen.
ap
siis imurointi on miehen homma. Ei se nyt toki yksin siivoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai miten hän ei jaksa osallistua yhteisiin velvollisuuksiin?
Haluaisiko hän oikeasti osallistua vai onko kyseessä asennevamma?
Asennevammaan tarvitaan pariterapiaa tai muuta asiaintilaa muuttamaan pyrkivää toimintaa, masennus ja uupumus taas tarvitsee toisia hoitokeinoja.
rtakaikkiaan jaksa enää, mitä hän ehdottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni mielestä olisi täysin ok jos kukaan ei siivoisi meillä koskaan. Samoin sen mielestä olisi ok että lapset katsois 24h/vrk videoita eikä ulkoilis koskaan. Tärkeää sille on että minä olisin iloinen ja seksuaalisesti virittynyt ja innokas ja lempeä miestäni kohtaan.
Minusta taas lasten hyvinvointiin kuuluu myös siisteydestä huolehtiminen, samoin kuin ulkoilusta jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vaan vaihtui ääni kellossa kun arki koitti =((
ap
Osoittaisin laskun miehen nimellä. Eli joku keino pitäisi olla millä herää tilanteeseen. Eli jos miehelläsi ei ole varaa maksaa siivoojalaskua niin tinkiköön jostain omastaan, maksakoon luotolla, lainatkoon kaverilta, myyköön urheiluvarusteitaan tai muuta.... Et sinä varmaan mikään taloudenhoitaja ilmaiseksi ole. Jättäisin myös miehen sotkut siivoamatta, pyykit pesemättä/silittämättä, astiat keräämättä, vaatteet keräämättä. Minä olen ihan tyranni varmaan mutta meillä mies on saanut maistaa omaa lääkettään. Tein aikoinaan selväksi mitä tapahtuu jos minä alan samanlaiseksi kuin mieheni. Kulki vähän aikaa ryppyisissä kauluspaidoissa ja alko sitten kyselemään miten vois auttaa kotitöissä.
että erosin. Lisäksi mies kehtasi valittaa koko ajan ruoasta ja siivouksesta. Hänellä oli lisäksi huomattavasti vähemmän vaativa työ kun minulla, eikä tarvinnut tehdä ylitöitä tms., mutta silti ei osallistunut kotitöihin. Eikä mies edes oppinut mitään, sillä olen kuullut lapsilta, että toisessa kodissa vain äitipuoli siivoaa jne.
Täytyy sanoa, että kaksi lasta työllistää huomattavasti vähemmän kuin kaksi lasta ja mies, joka ei tee yhtään mitään. Enää en ole jatkuvasti hermot riekaleina ja itsetunto murskana.
Miehesi tietää kyllä, että jos mielii saada kahdenkeskistä aikaa, sopii osallistua. Jatkat kuten tähänkin asti, luistat siivouksesta ja kaikesta mitä ei ole pakko tehdä. Jos tilanne on viiden vuoden päästä sama, niin eroa.
haloo aikuiset ihmiset!meillä tehdään kotityöt 50/50!minä pesen pyykit, vien muksut hoitoon, pyyhin pölyt, ruokin kissat, vaihdan lakanat ym. mies vie roskat, hoitaa tiskit, hakee muksut hoidosta, siivoaa vessan, myös kissanhiekkalaatikon, tekee ruoat ym. mun ei tarvitse koskaan huolehtia esim. onko muksuille kaapissa ruokaa eikä miehen miettiä nukkumaan mennessään onkohan kissat ruokittu! eikä mun tarvitse käskeä häntä, hän hoitaa oman vastuualueensa omaaloitteisesti kuten minäkin. kaikkien on parempi olla kun ei tarvitse stressata. meidän perheessä on kaksi tasaarvoista aikuista jakamassa vastuuta. sehän on henkistä väkivaltaa jos vain toinen joutuu olemaan kaikesta vastuussa! kamalaa! siinä palaa ihminen loppuun! ja mikä miehenmalli toi muka on lapsille!
Sai huimat 100 euroa palkankorotusta, kun kaksi vuotta valitin ylitöistä ja vastuista ja huonosta palkasta, mies on myöntänyt tekevänsä töitä vain sen takia että ei jaksa olla kotona, ei palkan takia.
Minä myös väsyksissä. Ja ei ne siivoojat auta, eikä tekemättä jättämiset. Harmittaa vaan itseään, kun joutuu kärsimään. Kun mies on pois niin kaikki sujuu hyvin. Jos mieheltä joutuu oottamaan jotain eikä saakaan se harmittaa. Ja mies ei taivu, minä en taivu. Terapioista ei ole apuja saatu.
Se on vaan kestettävä, tai erottava.
Jos mies ei valita ja pysyy hiljaa kotona ja poissa ja on edes parisuhteessa
läsnä joskus ja hellii, niin kai tätä kestää. Joskus kerran kuussa se mies auttaakin jopa ja sitten sitä pitää aina palkita ja kehua. Mitä minä saan? Saisinpa tarpeeksi hellyyttä ja seksiä ja sitä rahaa edes. Aina ei saa edes niitä kun a) lapset 2kpl valvoo väärään aikaan b) mies on yliväsynyt.
Pesen siis miehenkin pyykit ja teen sillekin ruokaa. ap