Te joiden lapset syö paljon, varsinkin herkkuja! Ja mielipiteitä.

esim. nyyttikestit niin tyttö söisi vaikka koko pöydän tyhjäksi, jos ei häntä kehoiteta nousemaan pöydästä. En ymmärrä, miten tyttöni on tällainen, ettei rajaa ole. Hän on kyllä aina ihan iloinen, kun käsketään lopettaa, eikä valita yhtään. Mummi tietystri antaa niin paljon hänelle, että minua ärsyttää kuunnella tytön juttuja kuinka hirveän paljon on syönyt mummilla sitä sun tätä. Vikea sanoa kuitenkin asiasta, kun harmittaa antaa ehtoja kyläpaikkaan. Mutta eikö toisaalta lasta, joka ei syö pidä siihen kannustaa, niin eikö tässä tapauksessa ole ihan oikein pyytää rajoittamaan syömistä?

+käyrällä, mutta jos antaisin aina niin paljon kuin haluaa niin varmasti tulisi suuri heilahdus käyrässä. Muitakin ruokia esim makkaraa, nakkeja, kalapuikkoja, lihapullia tms menisi todella hirveästi, jos antaisi. esim. 3-4 lenkkimakkaraa menisi kevyesti ja maksalaatikkoa 2 paketillista jne..(eineksiä ei tosin meillä syödä usein, mutta silloin kun syödään, niin joudun antamaan vain tietyn määrän.

Tulee mieleeni vain, että tunteeko tyttäresi ollenkaan kylläisyyden tunnetta? Siis olisiko sikäli jokin häiriö, kun jaksaa syödä " määrättömästi" . Meillä olen pitänyt poikiamme todella suuri ruokaisina, mutta kertomasi määrät tuntuvat kyllä aika uskomattomilta.



Yleensä meillä ei ole tarpeen rajoittaa herkkujen määrää, jos etenkin alle on syöty kunnon ruokaa. Mutta toki pidetään sellainen säädyllinen kohtuus. Tosin joskun on tilanteita, että saatetaan tarjota ja antaa enemmän kuin mielestäni on tarpeen. Mutta normaalisti lapsi kyllä itse tunnistaa, kun on syönyt liikaa herkkuja. Eli siis tulee huono olo...

Itsekin olen miettinyt, onko jokin häiriö, mutta en keksi mikä. Ravintoterapeutin kanssa olen joskus jutellut ja hän on sanonut, että pitää rajoittaa ruokamääriä ehdottomasti ja että joillekin kylläisyyden tunne kehittyy vasta myöhemmin, mutta ei meillä koskaan ole tullut mitään sellaista. JOs syödään kotona normaalia omatekemää kotiruokaa raja tulee kyllä vastaan ja syö hyvin, mutta ei kohtuuttomasti. Jos kyseessä on herkut tai joku erityinen lempiruoka, kuten makkarat tai nakit tms... niin niitä kyllä menee enemmän kuin miehlle. HArmittaa kun tuntuu niin epänormaalilta, kun näkee muden lapsia.

Meillä myös kaksi vanhinta " hyvin syöviä" (vihaan tuota sanontaa koska mielestäni paljon ei välttämättä mitenkään ole aina hyvä asia), mutta kyllä heille herkujen kohdalla tulee stoppi jossain vaiheessa, lettujen kohdalla se on juuri siinä neljässä suuressa letussa :) . Syövät siis mielellään lähes kaikkea ja herkkuja mielellään paljonkin, mutta kun tuntevat että vatsa on täynnä, lopettavat. Kannattaisi ehkä tutkia miksi lapsesi ei saavuta kylläisyyden tunnetta.



Nuorimmaisemme on toistaiseksi vielä eri maata, ei syö juuri mitään paljon, ei edes keksejä, jätskiä tmv. , ainoastaan karkkia vetäisi kaksin käsin.

Kuulostaa aika hurjalta. Meillä syödään kylässä herkkuja ja tarjotaan, jos on veiraita. Vaikka pöydässä olisi kuinka runsaasti tahansa, lapsi ottaa yhtä, kahta laatua ja jättää niistäkin ehkä ison osan syömättä. Sitten juoksee leikkeihin. Syö hyvin ja kasvaa pituutta +2 käyrällä, paino suhteessa pituuteen 0-käyrää eli kaiketi ideaali. Minusta outoa, ettei tytölle tulee mitään ällötystä yms. Pitäisikö ottaa puheeksi neuvolassa? Soittaa ja kysyä vaikka.

Meillä on 4 lasta ja kaikki erillaisia makean syönnin suhteen.



Eli vanhin neiti(8v) voisi syödä niin kauan makeaa kun oksentaa...nimittäin sillain on pari kertaa käynyt kun on ollut miehen isosiskolla yö kylässä,aina sieltä tullessaan ennen oksensi ja sitten kyseltiin että mitä söi siellä niin aivan tolkuttomia määriä keksejä,karkkeja limsaa,mehua ja sipsejä?!?

Luulis silloin jo aikuisella tulla mieleen rajoittaa toisen ahmimista vaan ei...



Poika 7v ei syö makeaa lähellekkään niin paljoa kuin isosiskonsa ei kotona eikä kylässä.



Samoin nuorempi tyttö 5v syö vain vähän makeaa juo limsaa ja mehuakin kohtuudella ja karkkipäivinä säästää aina karkkia jos saavat esim jokainen oman karkkipussin.



Nuorimmainen joka on 1,2v nyt niin söisi kai myös niin paljoan makeaa kun annettaisiin...liian makean perso ikäisekseen kun isommat sisarukset antaneet keksiä tai jotain pieniä paloja pehmeistä karkeistaan.

Nuorin varastelee toisilta heti herkut ja karkit jos sekunniksikaan ne silmistään päästää...



Onneksi karkki päivää vietetään vain kerran viikossa ja keksejä syödään yleensä vain jos käy kahvivieraita.



Tuolle mieheni siskolle olemme sanoneet nyt myöhemmin ettei anna niin paljoa makeaa ja sipsejä kun toinen kotiin tullessaan on sit niin kipee että oksentaa,eikä ruoka maistu koko loppu päivänä kun kotiin tulee...



Kyläpaikassakin yleensä vihjaan vanhimmalle neidille nättiin sävyyn ettei oteta sitten liikaa ettei tule maha kipeeksi.

Mietin etta mita tapahtuu jos lapsi saa syoda _todella paljon_/niin paljon kuin itse " haluaa" ? Jatkaako syomista pahoinvointiin/oksentamiseen asti? Jos, niin tosiaan voi olla laakarissakaynnin paikka, koska ihan tavallista tuo ei ole etta tosiaan kyllaisyyden tunne nayttaisi taysin puuttuvan. Meilla esikoinen erittain " huono" syomaan, kakkonen taas " hyva" , mutta kylla jopa kakkoselle tulee ihan omia aikojaan stoppi jopa herkkujen kanssa aika nopeasti.

Meillä ei ole herkkuja varsinaisesti rajoitettu. Nyt tosin viimeksi keskusteltiin neuvolassa, että miten äidin ja isän napostelua vähennetään ;) Leikki-ikäiset kun ottavat mallia. Eli siis meillä napostellaan aika paljon, mutta tähän asti lapsi (4v) ei napostele silti liikaa.



Siis ap:n kuvaamia tapauksia, niin - no okei, keksejä voisi mennä vaikka 20 kerralla, riippuen kekseistä, mutta muuten esim. karkkia, pullaa tms. on tarjoilla, niin poika syö tai maistaa ja laittaa sitten usein loput mun lautaselle (oi voi), mutta leikit yleensä voittaa. Yhdellä tutulla on taas poika, joka esim. synttäreillä viihtyy ensin hyvin lasten pöydässä ja sitten kun lapset menevät leikkimään, niin jatkaa aikuisten kanssa...



Meillä on kyllä myös ahmimisongelma, mutta se kohdistuu esim. hedelmiin ja vihanneksiin. Joudun rajoittamaan raa' alla kädellä koska tässä jokin aika sitten kun oltiin mummolassa, niin lapsi sai jokaiselta luvan ottaa klementiiniä ja kiiviä ja en edes sitten tiedä montako söi ja mahahan siitä meni sekaisin. Juuri em. olisivat suurinta herkkua. Ruokaa syö reilusti silloin kun on nälkä, mutta jos ei ole, niin ei syö sitten millään, joten meillä jää aterioita väliin (tai poika haluaisi korvata ne hedelmällä).

on samanlainen kuin tyttösi. Hänellä on hyvä ruokahalu (juuri nyt jopa entistä suurempi - olisikohan kasvupyrähdys) eli syö säännöllisesti kunnon, terveellistä ruokaa. Mutta kyllä hän rakastaa herkkujakin (keksejä ja jäätelöä, karkkeja tms. poika ei syö). Jos on kylässä, synttäreillä, mummilassa, hän kyllä mieluusti viettää pitkän ajan pöydän ääressä ja saattaa vetäistä vaikka paketillisen keksejä, jollei niitä rajoiteta. Olen yleensä katsonut vähän läpi sormien tuota herkuttelun määrää, jos ennen herkkuja poika on kuitenkin syönyt kunnolla ruokaa. En siis ole ollut kovin tiukka, sillä pojan ruokailutavat on muuten kunnossa ja hän on erittäin hoikka poika. Kotona sitten ei tietenkään syödä herkkuja tuollaisia määriä.

tarkoitin poikani esimerkillä sitä, että herkut kyllä maistuu tosi hyvin ja määrät voi olla välillä tosi hurjiakin. Toisaalta on meillä välillä sellaisiakin tilanteita, että on jälkiruoaksi otettu jäätelöä, mutta poika onkin sitten todennut, ettei jaksa syödä sitä. Eli kylläisyydentunne pojaltamme kyllä löytyy. Eikä hän ole koskaan syönyt mitään niin paljon, että olisi oksentanut.

tehdä pahaa katsoa. Esim. jouluna kahvipöydässä söi 3 melko isoa possupiparia, muutaman muun keksin, kolme joulutorttua, marenkeja ja vähän suklaakakkua, minkä jälkeen olisi vielä halunnut torttua, mutta sanoin, että nyt taitaa olla jo maha täysi, että mennäänpäs leikkimään. Yleensä, jos ei ole joulu, lopetan jo yhden pullan ja yhden kakunpalan ja yhden keksin jälkeen herkuttelun, koska en pidä siitä, että tyttö oppii että, on jotenkin hyvä mättää kylässä herkkuja aina kamalia määriä.



HArmittaa, kun meillä pienempi sisarus ottaa mallia isommasta ja isompi tekee usein oikein kilpailun siitä, kumpi syö nopeammin ja pyytää enemmän. kotona menee yleensä ihan hyvin. JA kyse ei ole vain herkuista vaan myös joistakin tietyistä ruokalajeista, joista pitää (eivätkä ole niitä terveellisimpiä ruokia...)



Olen ajatellut varata ajan ravintoterapeutille. Joskus jo keskustelin, mutta kun ei muutosta ole tullut.

Tytöt 3 v ja 1,5v eivät syö makeaa juuri lainkaan. Emme ole antaneet heille karkkia, suklaata tai limsaa koskaan eivätkä he saa niitä myöskään mummoloissa, kerhoissa tai hoidossa koska se on ollut meidän määräys jota kaikki ovat pelkästään kunnioittaneet ja ihastelleet.



Kahvipöydässä tämä näkyy siten, että vaikka saisivat syödä kylässä tai juhlissa kuinka paljon tahansa, eivät sitä tee vaan yleensä yksi keksi ja pulla saavat neidit poistumaan pöydästä.



Emlin

Tosi jännältä kuulosti. Hyvä asia on, että tyttösi kuitenkin nätisti lopettaa, kun pyydät. Varmaan käynti ravitsemusterapeutin pakeilla on ihan paikallaan. Olisi kiva kuulla, mitä hän oli mieltä.

Tuli vielä mieleen, että tytöllä on ainakin iso mahalaukku. Kai siinäkin on jotain yksilöllisiä eroja. Esim. isokokoisella isälläni on kokoonsa nähden lääkärien mukaan pieni mahalaukku. Eipä ole varmaan tästä tiedosta apua ...

tarpeettomankin isoksi...Siksi en pidä esim. ajatuksesta, että tyttö on isovanhemmilla mahalaukun venytyksessä kovin kauan, koska yritän mieluummin antaa hänelle terveellisiä pieniä välipaloja välillä, ettei ruokahalu kasva liian suureksi. Aion kyllä asiasta taas puhua appivanhemmille, vaikka olen jo puhunut, mutta kun eivät halua uskoa niin, minkäs teet.



Joku viittasikin joasiaan, mikä tuli mieleeni, että en pidä kommentista " hyvin syövä lapsi" tai " antaa lapsen syödä, kun maistuu" . Turhauttaa, kun eivät tunne ihmiset taustaa. Toivon, että voin opettaa tyttärelleni oikeita ruokatottumuksia, mutta pelkään aiheuttavani jotakin syömishäiriötä tms...kun rajoitan syömistä.

Sen verran kiinnostuin tästä aiheesta, että googletin vähän netissä hakusanoilla " excessive appetite" ja " polyphagia" . Siellä ehdoteltiin tällaista käytöstä diabetesoireeksi muun muassa. Itsellekin tuli ekaksi diabetes mieleen, kun luin, että erityisesti makea maittaa noin hyvin.



Luulisin, että ravitsemusterapeutti otta ihan rutiininomaisesti veri- ja sokeritestit, niistä selviää jo paljon.

Jos kotonakin rajoitat, niin miksi kylässä saisi syödä niin paljon kuin syö- varsinkin jos määrät ovat tuota luokkaa. Eli kertoisin kyllä kyläänkin ihan suoraan tästä lapsen ominaisuudesta ja pyytäisin rajoittamaan tarjoilua (eri asia kenen vastuulla se rajoittaminen on ja rajoittavatko kaikki siitä huolimatta). Ja kieltämättä aikuisena jonka lapset eivät koskaan syö hirveitä määriä, saatika välitä herkuista on vaikea ehkä ymmärtää rajoittaa jonkun lasta automaattisesti (en itse edes vahdi aina pöydässä lasten ja kavereiden syömistä, eli en edes tiedä paljonko joku syö)- tästä vanhemman pyyntö ja asiasta kertominen varmaan auttaisi.



Sitten kun itse olet paikalla, niin ymmärsin että rajoitat lapsen syömistä kylässä. Tässä ei taida olla ongelmaa.



Lisäksi kun lapsi kasvaisi niin opettaisin itse varmaan lapsen siihen " jokaista lajia yksi" tms. Eli joku sääntö, jonka mukaan lapsikin voi itse toimia. Kun ikää tulee lisää, niin eiköhän tämä voisi onnistua, jos nytkin ilman ongelmia ja tyytyväisenä lopettaa kehoituksestasi. Samoin ihan hyviin tapoihin kuuluu opettaa ettei kahvi/herkkupöydässä rohmuta paljoa ja että toisillekin jää. Ja samoin lapsen kasvaessa on varmaan helpompi keskustella lapsen kanssa ettei lapsi saa sitä käsitystä että on hienoa kun saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Eli lapsen asenteeseen voi yrittää vaikuttaa.