Tyylikkäiden loppuviikko (to-su)
kovin on lyylit hiljaisia tällä hetkellä mutta kaikilla on siihen kyllä hyvät syyt!
nyt kun itse alan olla toipumassa, odotan innolla keskustelumme vilkastuvan jotta pääsemme taas jakamaan vertaistukea toisillemme.
mulla oli eilen eka päivä kun oli enää lämpöä ja tänään en ole edes mitannut kuumetta kun ei tunni siltä. kyllä kurkku on vielä kovin kipeä ja samoin kamala yskä mutta ihanaa kun kuumetta ei ole! tuntuu että elämä alkaa voittaa taas!
Lillillä on tullut uusi einiinkiva tapa... kun herää syömään tossa 3-5 aikaan, ei kahteen tuntiin voikaan alkaa nukkumaan... nukahtaa kyl syömiseen mut kun siirrän sänkyyn tai siis vaununkoppaan, alkaa ähräys... silmät on välillä kiinni ja auki ja tuttia imutetaan kovasti mutta eihän se pysy suussa. vieressä en haluis pitää kun sitten syödään ihan koko ajan kun maito haisee.. en tiedä mikä pikkuneitiä sitten vaivaa kun ei kuitenkaan itke ja näyttää kun haluis nukkua mutta mutta..
noh, pieniä murheitahan tämmöset on. öisi vaan harmittaa kun on ite niin kovin väsynyt ja ei pääsekään nukkumaan syötön jälkeen.
varasin tänään ajan isyydentunnustukseenkin. ikävää kun sellaseenkin joudutaan menemään mutta kun ei olla naimisissa niin pakkohan se on. viimeksi oli tuttu lastenvalvoja joka ei paljoa kysellyt kun tiesi meidät mutta nyt on joku uusi niinkatotaan mitä kaikkea mukavaa tää kyselee... puhelimessa kuulosti ainaki tosi kuivalta tädiltä...
nyt kun mies vaan selvittää työvuoronsa niin alan varailee myös pappia ristiäisiä varten. sitten pitäskin viel keksiä tytölle nimi... ja pyytää kummeja... oon miettiny miten se tehtäis, oisko mitään kivaa runoa tai vastaavaa jollain tiedossa?
nälkä yllätti, menen siis jotain haukkaamaan.
sande (melkein voimissaan!)
Kommentit (3)
Tänään ne sit on, ristiäiset. Klo 15 pikkuneiti saa nimen, Minttu Saara Kristiina. Oli siinä vääntäminen, etenkin tuon toisen nimen keksimisessä.
Nyt en jaksa enää stressata noitten tarjottavien tai minkään kanssa, saa luvan riittää ja jos ei, niin sitten ei. Vaatteetkin on vähän niin ja näin, ikinä en varmaan oo niihin tyytyväinen..mulla kun ei juhlavaatteita oikein oo, kun en osaa niissä olla.
No, ei kai ne vaatteet olekaan pääasia tänään, vaan tuo pieni tuhisko:)
Joka muuten taitaa kohta hermostua, joten pitää mennä..
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Tulinkin sitten piipahtaa, kun meinaa hyytyä tämäkin pino!!!!!!!! Nyt tytöt höpisemään;)
Onnea Milennan vauvalle nimensaannista, kovin on kaunis nimi minusta:) aivan ihana!!
Sande, hyvä että tauti alkaa helpottaa, sitkeän kuulonen oli!!!!!!!!!
Mä en nyt ole tämän enempää perillä mitä ootte kirjotellu, mitä teille kuuluu, mutta huomasin että Oinas oli käynyt pinossa, muistan sut hyvinkin, ja tervetuloa oikein paljon takaisin, jos haluat liittyä takasin joukkoon tummaan:)) teillä on jo iso poika!!
Meille kuuluu oikein hyvää:)) Peppi on ihana vauva, kertakaikkisen syötävä ja niin niin rakas... tosi rauhallinen ja tyytyväinen tyyppi, oikein perusvauva. Toivon sen jatkuvan... jos näin käy, että tämäkin tyttö on terve ja tyytyväinen, olen todella onnekas ihminen, mulla on 4 kaunista, tervettä lasta. Voiko sitä enempää pyytää??
Peppi on tumma niinkuin isänsä, pitkä tumma tukka ja ruskeat SUURET silmät. Kätilöt ihasteli monta kertaa tyttöä, kehuivat että on todella harvinaisen kaunis vastasyntynyt, ja niinhän se onkin:)) Ainahan oma vauva on omien vanhempien mielestä tietysti...
Synnytyksestä sen verran, että pahin tuska alkaa jo unohtua... jos vielä yhen tekis;)!! Oli tosiaan hirvittävän rankka juttu. Kun mentiin sairaalaan olin siis kärvistellyt 3h kipeissä säännöllisissä suppareissa, ja olin vasta kahelle auki ja kanava jäljellä!! Siitä se alkoi tosi hyvin edistyä pallon ja kaasun avustuksella, mutta tyssäsi 5 senttiin... ei edisty, ei millään vaikka supparikäyrä oli huima!!! Mä aloin tärisemään, niin hirveetä se oli... sain spinaalin joka antoi tunniksi rauhan, mutta jatkui hirveempänä helvettinä sen jälkeen!! sitten alkoi vauvan käyrä olemaan pelottava, huone tumppasi täyteen ihmisiä... oltiin peloissamme, kaikki... huoli paistoi kaikkien kasvoilta. Kätilöt ja lääkärit koitti lohdutella ja rohkaisi, mutta hätäsectiota tai sen mahdollisuutta valmistettiin jo... loppujen lopuksi sängyn jo ollessa puoliksi ulkona huoneesta, lääkäri kertoi että tilanne on tosi vakava, vauva on korkealla, tarjoutuva osa väärä, ja käyrä TODELLA huono, tutki mut äkkiä kun huusin että ponnistuttaa, ja ihme oli tapahtunut, olin täysin auki, ja lääkäri antoi 10 minuuttia aikaa, jos saan ponnattua siinä ajassa, on hyvä asia. Työnsin kun hullu, aivan romuna tuskasta, työnsin viimistä päivää kaikkien kannustaessa ihanasti, mies etunenässä, ja 7 minuutin päästä oli tyttö ulkona!! Voi sitä onnea ja ihanuutta! Ajalla ja paikalla ei ollut enää merkitystä, kipu oli alapäässä edelleen saatananmoinen, kipu joka ennen aina loppu kun lapsi on ollut ulkona jatkui vaan, mutta mä en enää välittäny... vauva oli syntynyt. Mä itkin, mies itki ja me vaan rutistettiin toisiamme kun hengenhädässä, hiljaa kiitin luojaa, kiitin ääneen mun miestä, mun parasta ystävää ja elämänkumppania... luoja että mä itkin. Mulla oli kaikki.
Mun oma olo laitoksella ei ollut häävi... menetin paljon verta, kaks kertaa tiputettiin punasoluja ja ravinteita. HB laski 77 pahimmillaan... kilotkin jäi jo miinuspuolelle sairaalaan!
Synnytys ja tää lapsi oli sinetti meidän suhteelle. Mä rakastan mun miestä enemmän kun ennen, en ees tienny sen olevan mahdollista, me ollaan tällä hetkellä kaiken yläpuolella, eletään hiljaiseloa ja tutustutaan Peppiin, ihmeeseen joka toi meille suuren onnen.
Siskot on ylpeitä!! ne on niin sulosia kun hääräävät vauvan kanssa, ja auttavat mua tosi paljon, noin isoista siskoista on oikeasti jo paljon apua:) tänään lähtivät takasin isälleen.
Tiistaina tulee terkkari kotiin kattoo vauvaa, ensi viikon isi on vielä lomalla. Ihanaa!! Perjantaita odotetaan, sitten päästään vaunuilee:)
Nyt meen taas.
Vointeja siskot!
Priscilla ja todellakin ELVIS isi ja peppi olivia 9vrk
Onpa tosiaan hiljaista..no mutta ymmärrettävää kyllä.
Meillä ei oo tapahtunut mitään sen kummempaa, kunhan tulin pyörähtämään.
Tänään saatiin leivottua 3 pellillistä mokkapaloja, saa luvan riittää kun mummoni tekee taytekakun ja äitini kuivakakkuja 1 tai 2. Kun vieraitakaan ei oo tulossa kuin viitisentoista, pappi mukaan luettuna.
Miehen vanhemmilla kun on niin ikävä tilanne että jos miehen isä tulee, niin äiti vanhempineen(eli miehen ukki ja mummo) ei tule, kun eivät ole oikein väleissä(eronneet ovat). Miehen isän äiti ei myöskään tule eikä minun toinen mummo. Miun mummo ei tykkää kun on enempi porukkaa, joten hänen luona pitäis käydä sit kotonaan näyttämässä Minttua.
Sannuska; Mukava kuulla että elämä alkaa taas voittaa!
Myö kysyttiin kummit ihan vaan suullisesti, ja sanottiin kans että ei oo mitään pakkoa suostua, mutta heitä ollaan ajateltu.
Minuu vähän jänskättää se lauantai, miten Minttu jaksaa olla ja sekin, et alanko mie itkemään, viimestään virsien aikaan..Ne kun on jotenkin niin herkistäviä, Ystävä sä lapsien ja Jumalan kämmenellä valittiin papin ehdotuksesta. Nehän ne taitaa olla ne tunnetuimmat ristiäisvirret.
Voi hitto, pitäis lähtee nukkumaan. Yrittää ainakin..
Miltsu