Rytminmuutoksesta tulossa äidille hermoromahdus
Hei, kyselinkin jo täältä jokin aika sitten apua kaksosten iltanukahtamiseen ja samoin kuin neuvolassakin neuvottiin, sain ehdotuksia siirtyä yksiin päiväuniin. Nyt on kolmas päivä menossa ja muistan hyvin, miksi edellisen yrityksen jälkeen palasin takaisin vanhaan kaksien päiväunien systeemiin.
Herääminen ei ole aikaistunut yhtään, päinvastoin, vaikka olen nyt saanut lapset jopa klo 22 nukkumaan. heräävät nimittäin ensimmäisen kerran n. klo 01 yöllä, rauhoittuvat kyllä heti nukkumaan, kun pistän pitkälleen ja tutin suuhun ja peiton päälle. Toisen kerran heräävät sitten täysin virkeinä klo 04 - 05, kahta täysin virkeää, huutavaa lasta ei voi pitää pinnasängyissä tai ottaa omaan sänkyyn, putoavat yli laitojen, kun konttaavat ja heittäytyvät päättömästi eikä mieskään saa nukkua ja on herättävä aamulla töihin.
Niinpä on pakko nostaa heidät olohuoneeseen leikkimään, jaksavat leikkiä noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen alkaa itku joka rauhoittuu vain maidoilla ja sitten nukahtavat uudelleen. Eli yösyönti on alkanut meillä uudelleen 9 kk tauon jälkeen. Varsinaisen yösyönnin lopettivat pian 3 kk täytettyään ja ovat noilla kaksilla päiväunilla (alkuun 3lla) nukkuneet pääsääntöisesti läpi yön heräämättä.
Minä itse virkistyn tässä yövalvomisessa sitten niin, että en pääse heti uneen. Niinpä en jaksa herätä aikaisin herättämään lapsia vaikka kellokin on soimassa vaan herään vasta siihen kun lapset heräävät joskus klo 10 paikkeilla aamulla. Lisäksi tuo yövalvominen aiheuttaa minulle migreenin, joten vaatii särkylääkkeitä ja kahvia, ennen kuin olen siinä kunnossa, että saan lapsille annettua puuron. Aamupala onkin nyt syötä meillä parina päivänä klo 10:30-11.
Suurin syy kuitenkin siihen, että luovuin rytminmuutoksen yrityksestä edellisellä kerralla oli, että syöminen menee mahdottomaksi. Lounas ei maistu heille ennen päiväunia, nytkin pistin nukkumaan niin, että sain noin yhdet lusikalliset varsinaista ruokaa syötettyä, maitoa joivat kyllä ja muutaman pienen leipäpalan söivät. Aiemmalla rytmillä eivät koskaan syödessä ruvenneet itkemään, mutta nyt ruokaa huidotaan minne sattuu ja itketään ja huudetaan samalla. Ja kun noita syöjiä on kaksi, niin hermo on äidillä aika tiukilla. Syömättömyydessä huolettaa myös se, että ovat pieniä, keskosena syntyneitä, pienenpi 1-vuotiaana 7500g ja 71 cm, joten syömään heidät pitäisi saada. Jostain syystä lopettavat myös muiden aterioiden syönnin, eivät syö esim. aamu- eikä iltapuuroa, vain iltaruoalla syövät suht normaalisti tässä yhdet päikkärit -rytmissä.
Ovat erittäin vilkkaita tyttöjä, joten normaalisti heidän pukemiseensa menee noin puoli tuntia, kun ehtivät " muutaman" kerran karkaamaan ja kääntymän puettaessa, nyt kuitenkin tuota pukemista säestää hirmuinen itku ja huuto x2. ja aikaa taitaa mennä reilusti yli puoli tuntia. Eli ennen iloisista ja vilkkaista tytöistä on tullut itkuisia ja edeleenkin vähintään yhtä vilkkaita.
Mitä olette mieltä, kannattaako yritystä jatkaa, vai siirrynkö suosiolla takaisin vanhaan. Ongelmana vanhassa oli, että iltanukahtaminen venyi klo 23 - 01, herättiin hyvin nukkuneina joskus klo 9 maissa. Tuolloin ei kuitenkaan enää kahden syötettävän ja puettavan kanssa ehditä avoimeen päiväkotiin vaan se jo loppuu ennen kuin ehtisimme sinne.
Yritin tuota kaksien päikkäreidenkin systeemiä saada jotenkin aikaistettua pääasiassa yrittämällä herättää lapset hieman aikaisemmin, mutta en siinä onnistunut, kun välillä tuli noita klo 01 nukahtamisia, jonka jälkeen nukuin itsekin aamulla tuonne klo 10 siitä huolimatta, että kello oli soimassa. Nyt en oikein enää tiedä mitä tekisin.
Kommentit (16)
pitkää pinnaa ja jaksamista sinne! Eihän siitä ole kuin vasta muutama päivä kun tänne kirjoittelit ja pyysit neuvoja, joita tulikin roppakaupalla.
Pienten lasten totuttelu uuteen rytmiin vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, ei se parissa päivässä tapahdu! Meilläkin meni n. 2vk - 1 kk, ennen kuin alkoi yhdet päikkärit sujua, oli vaan jaksettava kunnella sitä kitinää ja väsymystä, kyllä se jossain kohtaa helpotti lopulta ja rytminmuutos onnistui. Eli kun jotain päätät aloittaa, niin pidä kiinni ainakin viikonverran ennen kuin edes harkitset luovuttamista. Kyllä lapsi ajallaan oppii uuteen tapaan. Ja rytminsiirrot pitää tosiaan tehdä PIKKUHILJAA, jos teillä esim. nyt on herätty klo 10, niin et voi millään olettaa että yhtäkkiä voitkin repäistä lapset ylös klo 7. Ei, ei, ei...pikku hiljaa aikaistat ylösnousurytmiä, niin pääsette joku kerta niihin aamupäiväharrastuksiinkin. Esim. 15 min kerralla aikaisemmin aamuisin ylös, kello soittamaan esim. 9.30, parin päivän päästä 9.15, siitä taas parin päivän päästä klo 9....jne, kunnes saavutatte mieluisan rytmin. Myös iltaunille vastaavasti yrität nukuttaa vastaavasti saman verran aikaisemmin (esim. 15 min), eli että päivässä olisi joka päivä yhtä monta tuntia hereillä oloa ja nukkumista kuin edellisenä päivänäkin. (vaikeasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan)
Kerroit myös etteivät ehdi/jaksa syödä lounasta jos ei laita ajoissa päikkäreille. Meilläkin oli aluksi näin, jätin vain sitten lounaan antamisen päikkäreiden jälkeen ja annoin ennen päikkäreitä vain maitoa ja jotain sormiruokaa mikä maistui. Hyvä keino päikkäreiden venyttämiseen on myös ulkoilu, eli kun lapsia oikein alkaa väsyttää, niin vaatteet niskaan ja ulos, meillä ainakin virkistyi aina kun lähdettiin ulos vaikka sitä ennen olisi ollut kuinka väsynyt.
Yksiin päikkäreihinn siirtyminen voi aluksi myös johtaa siihen että lapset nukkuvat liian lyhyet päikkärit, mutta meillä ainakin päätettiin, että nukkuu sitten lyhyet tai pitkät niin ne tulevat joka tapauksessa olemaan ainoat päivän päiväunet. Ajan mittaan kun tyttö tottui yksiin uniin, myös päikkäreiden pituus lisääntyi.
Yövalvomisiin en osaa antaa muuta neuvoa, kuin että ei ainakaan kannata aloittaa uudelleen yösyömisiä + mahd. vähän antaa virikkeitä eli anna lastesi tajuta että yöllä VAIN nukutaan. Muuten saat olla antamassa öisin sapuskaa vielä 3-vuotiaana. Myöskin se on fakta, että toiset lapset vain heräilevät herkemmin öisin ja tätä voi kestää vuosi kausia (mitenkään en yritä sinua nyt masentaa). Oma lapseni on nukkunut täydet yöt heräämättä 1-vuotiaasta lähtien, mutta jostain syystä siskoni 4-vuotiaskin vielä heräilee lähes joka yö, tätä kestänyt vauvasta saakka.
Tsemppiä vielä kovasti yrittämiseen!
että 15 kerrallaan on jo hyvä saavutus. Kyllä aika monella lapsella menee noin viikko toipua keväisestä kellojen siirtämisestäkin! Niitäkin kotona pienten kanssa ollessa sopeutettiin 15 kerrallaan.
Huh huh. Otan osaa : ). Mulla oli taannoin kädet täynnä jo yhden yli-vilkkaan sorttisen likkalapsen kanssa. Oli kyllä näin jälkikäteen ajatellen (ja verraten pikkuveljeensä), kuitenkin ok nukkuja, mutta kyllä niiden unien eteen saikin nähdän aivan hirveästi vaivaa. Meinaan olla ulkona, siis tarkentaen peuhata ja kävellä kirometri- ja tuntitolkulla! Käytiin jo tuossa 1v. iässä (jolloin tyttö oli juossut jo pari kuukautta sujuvasta, kääk) lähinnä tankkaamassa kotona. Ja nukkumassa ne yhdet päiväunet. Rattaita ei käytetty juuri lainkaan.
Päivät menivät kutakuinkin näin:Heti, kun herättiin, niin ovesta ulos (äiti tyhjällä masulla, tyttö tissimaidon voimin). Sitten tunnin, parin päästä aamupalalle. Puuh. Ja tuossa vaiheessa jo usein saavutettu yhtä jaksoista juoksua/kävelyä/sinkoilua/kiipeilyä ja riekkumista 1-3 kilometriä putkeen. Äiti kuitti, lapsi ei. Tässä välissä pikainen ruuanlaitto, pyykkejä tms. Ja sitten taas..ULOS. Sama show vielä suurempaa virtaa puhkuen. Kilometrejä tosin parhaimmillaan jopa pari enemmän (tulipahan juostua useampi leikkipuistokin niin meno, kuin tulo matkalla läpi..).Kesto 2 - 3 tuntia ja tarpeen vaatiessa samalla ruokakaupassa käynti.
Koska aamu oli aloitettu aikaisin, niin tämän rupeaman jälkeen oltiinkin päästy puolen päivän paikkeille. Päiväuniaika. Kummallakin taju kankaalla. Eipä sitä lystiä tosin edes kahta tuntia kestänyt ; ). Ja lapsi taas täynnä VIRTAA!. Sitten taas ULOS!Ja sama show jatkuu..
Jossain välissä laittamaan/syömään ruokaa. Ja useimmiten vielä ennen nukkumaanmenoa illalla, äsh ULOS.
Sanomattakin selvää, että huusholli oli, kuin läävä. Minun ja lapsen välipalat (ja välillä isommatkin ateriat) tuppasivat järjestään liikkumaan repussa selässäni mukana vauhdissa ja syötyä ulkona. Pyykit hoidin etc. useimmiten yöllä. Missään kerhoissa ei liikuttu, ei ollut hirveän monia tarjolla, ja meidän vauhtimimmille meno oli noh.. turhan rauhallista. Mies ei sairautensa vuoksi voinut (eikä edelleenkään voi) osallistua valvomisiin, yösyöttöihin, eikä pahemmin koti- ja pihahomminkaan. Tai lapsen/lasten hoitoon.
Ja nyt kakkonen samantyyppinen. Sillä erolla, että on ollut muita vaivoja, sairauksia, joiden vuoksi hän näyttäisi menettäneen unen lahjansa noin 4kk ikäisenä totaalisesti (ja on ehkä muutenkin luonnostaan huonompi nukkumaan). Eikä niitä ole takaisin kuulunut. Mutta tuntuu häneenkin parhaiten tällainen tolkuton ulkona riekkuminen tehoavan. Ikää pojalla nyt 1v5kk ja olimme nyt vielä illalla klo 19:00-20:30 ulkona. Ei sitten tuon ansioista ihan puoleen yöhön nukkumaanmeno mennyt ja on vain pari kertaa (oho!) herännyt kiljumaan minua. Hän on jättänyt kauan sitten toiset päiväunet pois, olisikohan ollut reippaasti alle yksi vuotiaana?
Jos vain itse pystyt ja jaksat - tai sitten joku muu - niin kannattaa vilkkaiden muksujen kanssa vaan koittaa tapella ne vaatteet päälle (tiedän, hankalaa/uuvuttavaa on!)ja mennä riekkumaan ulos ja unohtaa avoimet tarhat, kerhot ja muut " rauhalliset" paikat : ). Jatka vaan muksujen kanssa vanhalla tyylillä päiväunia, kun he tuntuvat niitä tarvitsevan, mutta ei kannata niiden viimeisten jälkeen jäädä sisälle kökkimään, lataavat vain sisällä itseensä lisää virtaa riekkua yöllä ; ). Eli korostaisin iltaulkoilun tarvetta ; ). Kannattaa sitten tosiaan jättää rattaat ym muut kotiin ja lapset sitten osaamallaan tyylillä päästää vilistämään ulos. Ja jos tuntuu, että toiset päiväunet on pakko jättää pois, niin koita tehdä aamuista super-rauhallisia, vaikkapa sitten nököttää sisällä pikkuisen touhuten jotain muksujen kanssa, venyttää tällä keveällä tyylillä päiväunille menoa niin, että menevät sitten osin päällekkäin vanhojen " kakkospäikkäreiden" kanssa. Sitten sopivasti ulkona oloa, syömistä ja aikaisemmin pehkuihin - ehkäpä onnistuenkin siinä ja saaden muksut nukkumaan yön ilman suurempia leikkituokioita.
Koitahan jaksaa! Tsemppiä!
T. Tiina
Hei Elissa!
Jäin miettimään viestiäsi kovasti sen luettuani,
mutta vasta nyt pääsen vastaamaan. Sait varmaan
hyviä neuvoja tuon nukutuksen suhteen, ja toivottavasti
tilanne vähitellen paranee. Mutta se mitä halusin kommentoida
ei oikeastaan liittynyt pelkästäään nukkumisongelmiin, vaikka
ne olivatkin nyt sinulla päällimmäisinä, ja ovatkin tosi keskeisiä.
Nimittäin minua jäi vaivaamaan se, miten rankassa elämän-
tilanteessa noin ylipäätään olet ja miten yksin tunnut olevan,
ja se, että miehesi on päätynyt jotenkin koko hoitokuvion
ulkopuolelle. Kuulostaa tosi ikävältä, ja minusta tilannetta
ei tarvitse eikä pidä hyväksyä tällaisena. Eihän yksi
ihminen veny mahdottomuuksiin, ja kun teillä on vielä
kaksoset! Kuitenkin yhteisiä nämä lapsetkin ovat.
Vaikka arvaan että jokapäiväisestä arjesta selviytyminen
viekin kaikki voimavarasi, eikä suurisuuntaisempien
muutosten ajattelu tunnu nyt helpolta, niin kyllä sinä
tarvitset jotain apua tuohon tilanteeseen, ja todellakin
myös muita ihmisiä, kuten nyt itse yritätkin saada
seuraa avoimesta päiväkodista.
Jos miehesi ei todellakaan auta, niin voisitko kysyä vaikka
tilapäisesti jotain sukulaistasi/ystävääsi apuun, jotta
saisit levättyä, ja sitten ryhtyä todenteolla puhumaan
miehesi kanssa tilanteesta, vaikka ammatti-avun välityksellä,
sillä tuota menoa teidän suhdekaan ei kyllä varmaan kestä,
niin paljon katkeruutta luulisi kertyvän kun toinen
raataa itsensä uupumuksen rajamaille lapsia hoitaessaan,
ja toinen ei osallistu siihen mitenkään. Vaikka miehelläsi
on ehkä raskas työ, niin voisi silti miettiä miten hän voisi
osaltaan helpottaa sinua. Onhan se samalla myös menetys
lapsille, jos he eivät saa olla isänsä kanssa. Onko miehesi
ajatellut asiaa näin pitkälle?!
TOivottavasti en pahoittanut mieltäsi, mutta luin viestissäsi
todellisen hätähuudon, ja haluaisin kehottaa sinua auttamaan
itseäsi ennen kuin väsyt ihan totaalisesti yksinäiseen
puurtamiseen. Se olisi niin sinun itsesi kuin lastesi ja
koko teidän perheen etu!
Lämpimin terveisin
Sirita
sympatiat sinulle, raskasta on. Itse tiedän myös mitä on " taistella" rytmimuutosten kanssa. Minulla tosin " vain" yksi lapsi, mutta silti lapsen ensimmäinen ikävuosi meinasi välillä saada minut sekopäiseksi...(neidillä ikää nyt 2v.10kk.)
Puolivuotiaaksi asti neitokainen kukkui hereillä 0.30 asti. Nukkumaan mentyään heräsi parin tunnin välein syömään, kunnes n. 7.30 ylös. Parit 30 min - 1 tunti päiväunet ja taas kukkumista yli puolen yön. Neiti oli oikein hyväntuulinen, joten unet ilmeisesti riittivät. Mutta muilta tuli paljon kommenttia, että kyllä tuon ikäinen pitäisi LAITTAA aiemmin nukkumaan (eipä itse moista osattu ajatellakkaan,arghh).
Joo, kokeiltiin toki vaikka mitä konsteja, mutta laihoin tuloksin. Lääkäri tutki lapsen, pidettiin unikoulut jne. Terveydenhoitaja ja lääkäri totesivat vain, että toiset lapset ovat luonnostaan levottomia nukkujia ja tarvitsevat vähemmän unta kuin toiset. Neiti toki on muutenkin ollut aina kovin eläväistä sorttia, paikoillaan ei paljoa ole pysytty sen jälkeen kun jalat alle löytyivät =). On muutenkin ollut neuvolankin mukaan ns. vaativa lapsi. Mm. rintaa ei koskaan suostunut syömään, ruokailu alle 1v. oli tuskaa, ei viihtynyt sylissä, ei sitterissä, ei vaunuissa, ei autossa jne. Mutta onneksi n. 1 vuotiaana nämä muut asiat unia lukuunottamatta helpottuivat.
Itselläni lapsen ensimmäinen vuosi meni hieman sumussa oman väsymykseni kanssa, mutta pikkuhiljaa aika on tehnyt tehtävänsä neitokaisen suhteen. Neiti menee nykyisini nukkumaan n. 21.30 ja herää n. klo 7. Päiväunia ei ole nukkunut kohta vuoteen, muuta kuin satunnaisesti. Heräilee edelleen usein öisin, mutta onneksi nukahtaa melkein samantein.
Meillä on aina pidetty kiinni rutiineista, mutta muuten oman jaksamisen vuoksi ollaan hieman jouduttu tietyissä asioissa joustamaan. Eli esim.lasta ei ole pidetty väkisin sängyssä montaa tuntia huutamassa, vaan viety sänkyyn kun lapsi on selkeästi väsynyt (siis iltaisin). Mutta meidän tapauksessa oli silloin pakko puhua hoitopaikan (pph) kanssa, että päiväunia lyhennettäisiin. Hoitaja oli samaa mieltä ja vähitellen ne kuin luonnostaan jäivät kokonaan pois. Se takasi meille 1h - 1h30min aikaisemmat unet illasta.
Ja kun epäilit päiväunilta herättämisen olevan haitallista lapsen kehitykselle, niin voin kertoa, että lapsen kehityksen kannalta oleellisimmat ovat yöunet. Ja nimenomaan aamuyön tunteina nukutut.
Mutta on vaikea sanoa miten teillä tulisi toimia. Edellisten kirjoittajien konsteja kannattaa kokeilla, mutta ei kannata vaipua epätoivoon jos ne eivät teillä toimikkaan. Kokeile siten kuin jaksat, mutta muista olla muutoksissasi johdonmukainen. Päiväunista kannattaa kokeilla nipistää, vaikkakin oman ajan kustannuksella. Ja huolehdi, jos mahdollista, että saat tarpeeksi omaa unta. Jos sinä olet poikki, niin silloin kaikennäköiset muutokset käyvät turhan raskaiksi, kuten elämä ylipäätään... Jos on mahdollista, pyydä apujoukkoja. Sukulaisia, kummeja, neuvola, perhetyöntekijä jne. Ja kerro kuulumisia tänne meille!
Niin kuin joku tuosa yllä ehdotti, voisi jokunen kuukausi lisää ikää auttaa.
Meidän poika siirtyi itse kaksista päiväunista yksiin reilun vuoden vanhana. Oli aivan ihanaa päästä aamupäivisin jonnekin.
Aikaisemmin nukuttaminen on sitten haasteellisempi asia. Meillä ei ole auttanut muu kuin herätellä aamulla aikaisemmin ja sitten myös päiväunilta. Tosin tuossa yhden vuoden kippeillä meillä sai nukuttaa pojan syliin, kun muuten alkoi pinnasängyssä melkoinen meno, joka jatkui ja jatkui. Mutta tämä on hiukan hankalaa kahden pienen kanssa yhtäaikaa.
Toivotan sinulle kovasti jaksamista!
Mupsi
Hei, ja kiitos oikein paljon kaikille omien kokemustenne jakamisesta ja kannustavista ja myötätuntoisista viesteistä. Nyt on tilanne jo paljon parempi. Tuon alun teki todella vaikeaksi se, että sain noista epäsäännöllisistä yöistä usean päivän migreenin, ja olin itse lähes toimintakyvytön ja todella väsynyt.
Pitäydyin sitten yksissä päiväunissa, kun huomasin, että lapset eivät olleet yhtään väsyneitä iltaisin yksilläkään päikkäreillä. Vaikeinta oli alkuun tuo syönti ennen yksiä päiväunia, joten kevensin lounasta ja syötiin sitten varsinainen ruoka vasta päikkäreitten jälkeen, kuten nimimerkki juuu kertoi tehneensä. Nyt tuo aamukin on jo helpompi ja illalla jaksavat ilman vaikeuksia " kukkua" tuonne klo 20 - 21. Yritän saada lapset kuitenkin mahdollisimman aikaisin nukkumaan, ja nyt ovat nuo yöheräämisetkin vähentyneet ja helpottuneet, olen saanut heränneen lapsen aika pian rauhoittumaan uudelleen nukkumaan. Yksi yö nukuttiin jo niin, ettei kumpikaan herännyt, oli todella virkistynyt olo aamulla kun heräsin. Aamuherääminenkin on sitten aikaistunut kuin itsestään, kun väsy tulee lapsilla nyt aiemmin illalla. Näyttääkin, että tuo rytmi aikaistui tässä itsestään hieman, kun nuo toiset päikkärit jäi pois, täytyy nyt vaan yrittää säilyttää tuo ja aikaistaa vielä hieman lisää.
Aiemminhan siis lapset ovat olleet hyviä nukkujia. Yösyönnit lopettivat 3 kk iässä ja nukkuivat yöt läpeensä tuonne 9 kk ikään asti. Sitten kai liikkuminen ja myöhäiset päiväunet toivat hieman levottomuutta noihin uniin, mutta useimmiten ovat nukahtaneet pian uudelleen herättyään.
Tuota ulkoiluakin täytyy ryhtyä lisäämään, muutaman kerran on vasta harjoiteltu niin, että lapset itse konttailevat maassa, eivätkä istu rattaissa. Eivät vielä kävele, joten en ole vienyt heitä kurakeleillä tai kovilla pakkasilla ulos konttaamaan, vaan silloin kun on ollut sopivasti pikkupakkanen. Meillä ei ole täällä leikkikenttiä eikä edes jalankulkuteitä tai katuvaloja, joten talvella lenkkeily rajoittuu päiväaikaan omalle tielle ja pihalle. Susiakin on liikkunut talojen pihoissa muutaman kilometrin päässä ihan tässä lähellä, ja yrittäneet hätyytellä koiraa, joten hieman pelottaa lasten pihalle vienti. Kaduilla jos haluaa lenkkeillä ja leikkipuistossa käydä, on ensin ajettava autolla 15 km kylälle.
Sirita, kiitos tarkkanäköisestä viestistäsi, olit huomannut aivan oikein, että kyllähän tämä aika ikävä tilanne on tässä meidän suhteessa. Itseäkin mietityttää, että mitä oikein teen, avioeropaperitkin on jo tullut tulostettua netistä. En ole sen tyyppinen, että rupeaisin huutamaan ja nalkuttamaan, jos ei normaali pyyntö tehoa, niin teen sitten itse. Olen asiasta yrittänyt ihan rauhallisesti keskustella, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Mies kieltäytyy sanomasta sanaakaan, hänen kanssaan on aivan mahdoton keskustella, voi olla hiljaa vaikka kuukauden! Eikä varmasti lähde minnekään ammattiauttajalle, mieluummin eroaa. Muitakaan sukulaisia tai ystäviä ei valitettavasti ole ollenkaan niin lähellä, että voisivat auttaa, enkä normaalitilanteessa oikeastaan lastenhoitoapua tarvitsekaan. Vuoden olen jo siis täällä kotona ollut ilman minkäänlaisia aikuiskontakteja, joten siksipä olisi ihan kiva päästä käymään tuolla avoimessa päiväkodissa edes kerran viikossa. Useammin en varmaan jaksaisi, sen verran työlästä noiden lasten kanssa on talvella lähtö autolla, ja tuo paikka on 15 km päässä.
Mutta tosiaan tässä vaiheessa näyttää, että tämä rytminvaihdos meni lopultakin aika helposti verrattuna monien kommentoineiden kokemuksiin. Pari ensimmäistä päivää lapset olivat hieman itkuisempia ja itsekin tosiaan olin väsynyt. Nyt ovat taas pääosin iloisia tyttöjä, tosin vikkaita, mutta se on toisaalta vain hyvä, kaikkien vaikeuksien kuten lapsettomuuden ja erittäin vakavan raskaudenaikaisen tilanteen ja keskosuuden jälkeen.
Nyt toinen kaksosista heräsi tunnin nukkumisen jälkeen, kun kaksilla päiväunilla nukkuivat ensin 2, joskus jopa 3 tuntia ja iltapäivällä vielä tunnin. Eli näillä yksillä päikkäreillä nukkuvat huomattavasti vähemmän, eilen oli sama juttu, nukkuivat ehkä 1,5 h.
Itse joskus olen muilta kysellyt neuvoja ja sitten ollut kiukkuinen kun olen oman rytmini muuttanut ja sitten se ei toimikaan meidän perheen aikataulujen mukaan.
Niinpä olen aina kolmen lapsen kanssa tehnyt kuten meille sopii ja hyvin on mennyt. Jos oma tilanne olisi tuollainen niin minua yökukkujana se ei paljoa haittaisi jos lapset menisivät nukkumaan klo 01 , mutta nukkuisivat täyden yöunen ja parit päikkärit+ että päivä sujuisi sutjakkaammin ja helpommin.
Mutta kukin tyylillään. Sen verran kuitenkin neuvon, että jos jotain päättää kokeille niin kannattaa kokeilua jatkaa sen verran kuin oma hermo kestää. Jos kestää hyvin niin siitä rytmin siirrosta voi olla jotain positiivista hyötyä, mutta jos ei tahdo hermo kestää niin miksi aiheuttaa itselleen ylimääräistä stressiä.
Hei,
haluaisin rytmin aikaisemmaksi sen takia, että ehtisimme tuonne avoimeen päiväkerhoon kerran viikossa. Asumme täysin korvessa, ruokakauppaan on 15 km ja " oikeisiin" kauppoihin 40 km. yhtään tuttua minulla ei ole satojen kilometrien säteellä ja miehen kanssa välit ovat menneet, koska ei osallistu mitenkään lastenhoitoon, joten emme puhu juurikaan keskenämme. Siksipä olisikin kiva saada jotakin juttuseuraa edes kerran viikossa. Tuonne päiväkotiin ehtiäksemme olisi kuitenkin herättävä viimeistään klo 7 aikoihin. Tuo kuitenkin tuntuu tässä vaiheessa lähes utopialta. Ja vielä vuosi pitäisi jatkaa näin, haluaisin kuitenkin olla kotona lapsia hoitamassa, kunnes täyttävät 2 v.
vaikea tosiaan sanoa, mutta kyllä kuulostaa siltä, että teidän perheen rytmiä ei voi muuttaa tosta vaan. miten olisi lempeämpi muutos, eli yrittäisitte herätä ensin 15 vailla 9, sitten puol 9, sitten vaikka vähän yli kahdeksan? ja sama illalla, nukkumaan hieman aikaisemmin, että saisitte uksut sänkyyn vaikka klo 22.
ja antaisit niiden päiväunien olla, jos se tuntuu aiheuttavan suurimmat ongelmat. muutenhan tuo kuulostaa ihan ok.lta, jos lapset nukkuvat täydet yöt, aika vain heittää pari tuntia.
ja tosiaan kannattaa sitkeästi yrittää.
ja sitten yritä päästä tuulettumaan, jätä tyttösi miehen hoitoon ja lähde illalla vaikka jumppaan. jos et jaksa jumpata niin mene vaikka kuntosalin saunaan :)
Joskus luin että 15minuuttia päivässä onnistuu lasten unirytmin siirto. Itse kun olen yrittänyt siirtää rytmejä, tuntuu että kepeästi pienillä lapsilla on mennyt 2viikkoa ennen kuin ovat tottuneet... Eli aikaa menee ja ihan parissa päivässä ei kannata odottaa tuloksia.
Itse yrittäisin tuota 15minuuttia päivässä, eli pikkuhiljaa niinkuin joku jo ehdottikin. Ja toinen mikä minua mietitytti minkä ikäiset lapset sinulla on kyseessä?
Lapset ovat juuri vuoden täyttäneitä. Vähän tuota " pehmeää" aikaistamista jo itsekseni kokeilinkin, ennen kuin ryhdyin kyselemään apua. Joskus onnistuttiin heräämään aiemmin, itse jopa 7-7:30 ja lapset sitten herättelin n. 8. Jokin matka, joka sotkee päiväunirytmin tai yö vieraassa paikassa tai ihan vaan jokin tuntematon syy sotkee kuitenkin tuon uuden rytmin helposti ja ollaan taas takaisin tuossa myöhään nukkumisessa. Tuohon nukkuma-aikaan tuo aiempi herääminen ei vielä edes ehtinyt vaikuttaa vaan klo 23-23:30 nukahtaminen tuntuu olevan lapsille jotenkin sopiva. Taitavat korvata tuon aiemman herätyksen nukkumalla enemmän päiväunia, pitäisikö sitten herätellä niiltäkin. Muistan vaan täällä lukeneeni jotakin ketjua, jossa joku asioista tietävä kertoi tuon herättämisen olevan hirveän vaarallista lapsen kehitykselle. Siksi olen yrittänyt tuota herättämistä vähän välttää.
Itsellä olisi yleensä vielä paljon tekemistä, pyykkiä, tiskiä ym. ja kiva olisi päivän aamulehtikin lukea rauhassa, kun lapset ovat nukahtaneet, mutta tuosta on ilmeisesti luovuttava ja yritettävä päästä nukkumaan samaan aikaan, niin jaksan paremmin aamulla valppaana herätellä lapset ajoissa. Täytynee tosiaan vielä yrittää tuota pikkuhiljaa siirtämistä, tämä yhtäkkinen muutos käy äidille liian rankaksi :-).
Jotenkin se kuulostaa tutulta että reissut ja muu tavallisuudesta poikkeavat touhut sotkevat rytmit: Meillä näin käy isommillakin lapsilla vieläkin ja aina myöhästyttäen rytmiä- huoh. Meillä tuntuu yksi yö ei aiheuta ongelmia, mutta kaksi on jo tottumus. Ja meillä usein jo lasten ollessa pieniä ne aamut saattoivat pahimmillaan venyä 10:een ja juoksua oli perhekerhoon... Heh, mutta ei me olla mihinkään muututtu edelleen noiden lasten kanssa aamut venyvät helposti lomilla siihen 10:een.
Teillä voi kyllä jo pari kuukautta ikää auttaa tilanteeseen paljon ja se muuttua jo vähän kuin itsestään. Ainakin päiväunitarve tuntuu ekan vuoden jälkeen muuttuvan aika vauhdilla.
Jaksamista ja rennompaa yritystä:)
Pakko kommentoida! Ihan kuin meidän poika 1vuotiaana. Heräsi virkeänä 5 maissa ja pakko nousta silloin ylös, kun ei vaan nukkunut. Päiväunia onnistuin kuitenkin venyttämään 11 asti ja sitten yksille päikyille. Oltiin siis aamupäivä ulkona tai avoimessa, joten se pani jaksamaan, muuten olisi simahtanut varmaan jo 9-10 maissa. Nukkui yleensä 13 tai 14 asti. Sitten meni yöunille jo 19!! Eli tulee mieleen, että kannattaisiko lapsia laittaa aikaisemmin nukkumaan, että saisivat pitemmät yöunet eikä uni maittaisi niin aamulla? Älä säikähdä, eivät silti todennäköisesti herää sen aikaisemmin kuitenkaan. Meillä ainakin huomasin, että heräämisaika oli sama pani kuinka myöhään tai aikaisin nukkumaan ja tajusin, että aikaistamalla runsaasti yöunia, saan öihin pituutta. Kokeile! Kaksilla päikyillä en pitemmän päälle kuitenkaan jatkaisi. Silloin unta ei varmasti riitä öihin. Tsemppiä sinne! Tilanne on hyvin tuttu.
jaksamista sinne!
Sen verran tsemppaisin jatkamaan, että yrittäisit nyt ainakin viikon verran tuota uutta rytmiä lapsille vielä opettaa. Kyllä se pitkää pinnaa ja paljon sinnikkyyttä ja jaksamista äidiltä vaatii, mutta vanhemman johdonmukaisella toiminnalla kuitenkin lapsi pystyy omaksumaan muutoksia. Jos muutaman päivän kokeilet jotain ja luovutat, niin et vielä voi varmasti sanoa olisiko uusi systeemi toiminut teillä sitten kuitenkin. Eikä lapset ainakaan mene muuta kuin enemmän rytmeissään sekaisin, jos niitä koko ajan edestakaisin muutetaan.
Aamuyöllä lasten leikittämistä ei ehkä kuitenkaan kannattaisi jatkaa, koska se häiritsee sekä sinun että lasten yöunia, jolloin et pääse siihen toivottuun aikaisempaan aamuheräämiseen. Tuon ikäiset lapset ymmärtävät jo melko hyvin puhetta, joten äidin tiukka " nyt nukutaan" -hokema (jota tosin alkuun saa toistaa sen miljoona kertaa yössä) on toiminu ainaki meillä (tosin meillä ei olekaan ollut kaksosia). Lisäksi oon saattanu rauhotella lasta hetken sylissä, mutta pääosin pyrkiny siihen, että muksu pysyy sängyssä ja yöllä nukutaan, ei leikitä. Mutta tässäkin asiassa vaaditaan aivan järkyttävän pitkää pinnaa. Yleensä se vaatii kuitenki noin viikon, että tuloksia alkaa edes näkymään.
Niin, pystyisikö miehesi nukkumaan tämän uuden rytmin opettelun ajan vaikkapa olkkarissa? Tai tulpat korvissa,niin lasten huuto ei häiritsisi?
Toisaalta tuli myös semmonen asia mieleen, että kerroit lastesi syntyneen keskosina. Joten kalenteri-ikä onkin sitten kehitysikää suurempi ja näin ollen voi olla, että lapsesi ovat kuitenkin todellisuudessa vielä liian pieniä yksille päiväunille.
Meidän esikoista aloimme opettamaan yksille päiväunille noin 1-vuotiaana (hänkin muuten keskonen eli korjattua ikää oli n. 10,5kk), koska hän oli aloittamassa päiväkodissa 1v2kk iässä. Muuten meillä ei tosin mitään ongelmia unirytmeissä ollut ollutkaan vaan ainoastaan halusimme opettaa hänet yksille päikkäreille kahden sijaan. Alkuun se tosiaan vaati kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Lounas jäi meilläkin melkein kokonaan syömättä, kun klo 11 poika jo melkein nukkui istualtaan. Illatkin oli alkuun toooosi pitkiä ja kyllä siinä sai äiti ja isä toimia aikamoisena viihdyttäjänä, ettei menny illat ihan hulluiksi. Mutta pikkuhiljaa hän siihen sitten kuitenkin oppi.
Mutta tosiaan, mikäli äidinvaistosi sanoo, että nyt mennään metsään ja pahasti rytminmuutosten kanssa, niin unohda neuvolan ohjeet ja kokeile tuota rytminmuutosta pikkuhiljaa asiassa edeten, kuten muutkin ovat ehdottaneet.
Itse kuitenkin saattaisin vielä jonkin aikaa pitäytyä alkuperäisessä päätöksessä ja yrittää sinnitellä, jos se päivärytmi sieltä sitten vaikka löytyisikin.
Tsemppiä!
S ja muksut 2v8kk ja 3kk