Minua ärsyttää:

Äidit, joiden puhe keskittyy tavaraan: uusiin haalareihin, niiden merkkiin ja hintaan, lasten uusiin leluihin, joilla brassaillaan ja hehkutetaan, miten niin taas paljon tuli jouluna lahjoja... Siihen, mitä nyt pitäisi hankkia, ostaa, laittaa. Mitään muuta ei tunnu olevan ympärillä kuin raha raha raha ja miten sitä tuhlaisi.



Äidit, joiden puhe keskittyy kaikkeen ah niin ylevään. Siihen, miten on niin upeaa antaa aikaaa lapsille, miten niitä kullannuppuja jaksaa päivästä toiseen vain ihailla, miten niitä osaisi oikein kohdella ja käsitellä, miten pitää pitää luonnosta huolta, että omilla lapsen lapsilla vielä olisi elinolot hyvät, miten kaikki materia on turhaa, rakkaus vaan riittää...



Miksi mä en tunne yhtään normaalia äitiä? Sellaista, joka voisi jutella vaikka noista molemmista jutuista? Että voisi todeta, että hankin tosi kivan haalarin lapselle (merkillä ei niin väliä) ja seuraavassa lauseessa kertoa, miten se lapsi on söpö ja ihana. Materialisti-äitien kanssa saa hävetä sitä, että ei meillä ole lapsilla kaikki viimeisen päälle ja tuollaisen pehmo-mamman kanssa taas saa hävetä sitä, että lapset ei kuljekaan täysin kirpparikamoissa ja leiki käpylemillä.



Onko mulle vaan sattunut tällaisia ääripäitä tuttavapiiriin, vai onko yleisempää?!