Lue keskustelun säännöt.
MENETTÄMISEN SURU
01.01.2008 |
Rakas mopsimme 11v. jouduttiin eilen nukuttamaan ikiuneen takapään halvaantumisen vuoksi. Mitään ei ollut tehtävissä. Niin mielettömän raskas ja surullinen, tyhjä olo. Tuntuu, ettei tästä millään pääse yli.
Tiedän joo, että ihmisiäkin kuolee (kokemusta omalta kohdalta löytyy runs.), mutta siitä huolimatta tämä tuntuu nyt jollakin tavalla niin ylitsepääsemättömältä.
Vauvan pitäisi kohta syntyä, mutta niin hullulta kun se kuulostaa, meni ilo siitäkin asiasta ainakin nyt toistaiseksi.
Kommentit (2)
Koirasta voi tulla ja usein tuleekin niin läheinen, että on kauheaa joutua siitä luopumaan. On kokemusta. Kun se ihana kaveri ei enää olekaan siinä :( Voimia sulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin odotin toista lastamme, kun koiramme jouduttiin lopettamaan 15-vuotiaana. Ja perheenjäsenhän se koira meilläkin oli. Mutta siitä sitä mentiin eteenpäin... Nyt on kuopus jo viisi- ja nykyinen koirakin jo kolmevuotias.