SYYSSISSIT viikolla 1

Hiukan väsyttää, mies myös valvoin " tikut silmillä" väkisin yli puolen, naapureiden hienoja raketteja katsellen. Muut jo nukkui..



Mennikin sitten pääsi meidän muiden mukana alku illasta katsomaan raketteja ja voi sitä pauketta. Oltiin varmuuden vuoksi hieman kauempana, ettei toinen aivan pelästy. Mua vaan vaivas koko eilisen aivan armoton päänsärky, johon ei tropitkaan auttaneet :/ Ja miehelle puhkes poskiontelontulehdus. Oltiin kyllä siskon luona, mutta kotiuduttiin jo yhdeksän jälkeen.



Kewa - Kuulosti siltä että valoa näkyy jälleen tunnelin päässä, toivottavasti löytyy pian apu niihin kotiaskareisiin ym. :)



Oletteko muuten sattuneet huomaamaan että odotus puolella palstailee jälleen joukko uusia syyskuisia :D Ihanat muistot tuli mieleen kun kävin lukemassa.



Menni on aloittanut yösyötöt uudestaan. Johan parisen kuukautta mentiinkin täysillä öillä ;) Arvattavissa oli että jossain vaiheessa ne yösyötötkin alkaa uudestaan, viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa liikkumaan tai tekee hampaita. Useana yönä on jo syönyt tarkalleen klo 3 ja 6-7, sittenkin saattaa vielä syödä jos nukkuu pitempään 9.30 asti. Eka unipätkä on kyllä vielä pitkä, kun menee nukkumaan n. 21-22. Parhaimmillaan siis nukkuu 6 tuntia putkeen. Ei ole vielä yösyötöt haitannut, kun kuitenkin syö nopeasti ja nukahtaa saman tien omaan sänkyyn.



Taidan laittaa pari kuvaa taas, kun tänään heitti niin komeasti masulleen - Ja nyt siis menee ihan omin voimin masulleen :D

Äsken kuvailtiin sen touhuja lattialla.



(nämä on sitten alaston kuvia ;) )

Otti vähän apuja kukka lelustaan http://kuvablogi.com/nayta/835145/

http://kuvablogi.com/nayta/835146/ Alavartalon nostaa jo ihan konttausasentoon http://kuvablogi.com/nayta/835160/ (Hyvät reisimakkaratkin löytyy)



Rakkausvauvalle muuten kiitokset kaikista hianoista kuvista, maisemineen kaikkineen :)



Nyt otan ison annoksen ruokaa ja nautin siitä, vielä kun voin (Menni nukkuu ja Minja on ulkona, mieskin kuorsaa makkarissa!)



Dumle ja Menni 3kk

Täällä ollaan taas koneen äärellä!



Tässä vanhat turinat:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=12011200&p=&mpage=1&tmode…



Joulu sujui mukavasti kotosalla miehen suvun kanssa. Sen jälkeen lähdettiinkin pohjoiseen minun sukuni keskellä ja nautittiin noista rakkausvauvan taltioimista lumimaisemista ja -tunnelmista, vaikka samassa paikassa ei oltukaan. Uusi vuosi otettiin vastaan meillä kotona tuttavaperheen kanssa. Kiirettä on piisannut sen verran että en ole ehtinyt koneelle.



Ihan kivasti on sujunut, vaikka lentomatkat pohjoiseen olivatkin stressaavia. oona kun ei ole helppo nukahtamaan, ei siis nukahtanut koneessakaan kunnolla kuin toviksi lennon lopuksi. Voin vaan kuvitella kewan tuskaan kiinan lennolla. Voimahalaus täältä sulle pikapakettina ja kiva kuulla, että vähän nousua on kuitenkin fiilispuolella.



Uma, meillä on hyvin samanlaista pätkää unien suhteen kuin teilläkin. ja on ollut muidenkin lasten kanssa. ja sama tissiriippuvuus. Koeta ottaa tavaksi nukkua pieniä päikkäreitä tai ainakin lepäillä. Yllättävästi sitä pärjää pätkilläkin, vaikka ne kestävätkin lähes vuoden ikään. meillä unet ovat pidentyneet vasta sitten, kun yösyötöt on jätetty väkisin pois. Mies on ottanut vauvan (muistaakseni n. 9-10-kuisena) toiseen huoneeseen ja hyssytellyt siellä. On sujunut suht ok, eikä ole ollut tuntien huudatusta. ja muutamassa yössä on uni parantunut. (Toki olen kuullut vaikeammistakin tapauksista, mutta meillä tämä on toiminut.)



Puolestani kiitän myös kaikkia teitä! On ollut meilläkin melkoinen vuosi, kun vuosi sitten en arvannutkaan olevani raskaana ja viikon päästä uudesta vuodesta testasin yllätysplussan... Mutta katse on tulevaan. Ja vaikka tämä elämä neljän suht pienen lapsen kanssa (vanhin 7) suht rankkaa onkin, nyt on ihan positiivinen fiilis. Tosin sellainen hyvä nukkuja olisi kyllä ollut toiveissa, mutta ei tullut tälläkään kertaan! No, isompana ovat jo ihan hyvin nukkujia!



Dumle, voin kuvitella, että olet ollut hermo noiden kakkisjuttujen jälkeen. Minä VIHAAN noita koiran vastaavia kengissä tai rattaissa!



Ja levinia, kiva että olet taas kehissä. laitetaas tosiaan esittelypino taas pystyyn! (Laitan itse jos ehdin...)



Meillä muuten Oona oli eilen illalla mukana liinassa kun ammuttiin lasten kanssa raketteja. Otti pikku iltatirsatkin siinä paukkeessa! Että kyllä sitä äidin turvallisessa sylissä nukutaan!



Mitäs vielä, kiva kuulla jellonamamin kuulumiset ja kiitos rakkausvauvalle ja monelle muulle ihanista kuvista. Dumle, meidän oona näyttää hyvin samanrakenteiselta kuin teidän Menni. Meilläkin Oona kääntyy, mutta nuo kädet alkavat vasta pikkuhiljaa löytyä. Kiinteitä en vielä suunnittele, rintaruokinta on niin helppoa.



Ja peikköäet, kiva että teillä on sen patin suhteen suunnitelma, vaikka rankalta kuulostaakin. On vaan luotettava " viisaampiin" . Voimia!



Mutta nyt pyykkikone on valmis. Ihanaa uutta vuotta teille kaikille ja pysytään kuulolla! Jaetaan täällä ilot ja surut!



apinaemo ja oona 0709 (iik, kohta tulee siis 4 kk täyteen!)

Hyvää tätä vuotta kaikille! Niin ja kiitos menneestä. Itse olin vielä vuosi sitten ei-raskaana tässä vaiheessa. En edes muista koska teimme plussatestin. Testi ei tainnut olla niin tärkeä asia, omat tuntemuksen olivat jo varmistaneet raskauden alun. Niin ja keskenmeno pelottikin alussa. Mutta oli mukava vuosi viime vuosi. Pieni poika saatiin! Ihanaa!



Yök! Miten ikävää Dumlella.



Kewa, hienoa jospa alkaisi valoa näkyä pimeässä. Olet varmasti vielä pitkään väsynyt jo pelkistä lennoista. Saati sitten muusta. Pidämme peukkuja. Olisi muuten super hauska nähdä hiukan maisemakuvaa siitä missä elätte.



Vm - perintötekijöistä. Olen itse myös pienikasvuisen suvun vesa. Kerron nyt hiukan siitä. Saimme joku vuosi sitten sodassa kuolleen ukkini sota-aikaisen kantakortin. Siitä kävi ilmi että ukki oli ollut 165 cm pitkä ja kasvanut vielä armeijassa ollessaan. (Painoa taisi olla 57 kg!) Mainitsin tästä kerran eräälle lääkärille ja hän sanoi että tuollainen lyhytkasvuisuus on voimakkaasti periytyvä asia. Eli jos nainen kasvaa kuukautisten alkamisen jälkeen ja mies varsinaisen murrosiän jälkeen sekä kasvu jää pieneksi, on kuulema kyse voimakkaasti periytyvästä ominaisuudesta. Meillä tämä periytyvyys tarkoittaa minulla 154 cm, veljelläni 168 ja isä taitaa olla runsaat 165 cm. Saa nähdä paikkaako 185 cm pitkä mieheni tätä geenistöä meidän lapsilla. Vm, onkohan sinun suvussasi kyse samasta asiasta? Eli turhaa on hoitsujen ihmetella lasten pituuskasvun pienuutta jos on kyse tuosta peritystä asiasta.



Muutenkin olen tässä perintötekijöitä pohtinut. Näyttää siis siltä että kolmaskin lapsemme on allergikko. Esikoisen maitoallergia havaittiin noin 9 kk iässä ja sitä sekä monia muita riitti runsaaksi vuodeksi eteenpäin. Nyt hänellä on vain muna ja pähkinät kiellettyjen listalla. Toisen lapsen suhteen olin supervarovainen uusien ruoka-aineiden aloittamisessa ja hän pääsikin paljon vähemmällä. Muutamia takapakkeja tuli ja imetin häntä pitkään. Kun lopetin imetyksen atopia ilmestyi melko pahana ja nyt hänen atopiansa on paljon pahempi kuin siskolla. Nyt Asmo, poikanen, on laikkunaama jo nyt kolmen kuukauden iässä. Harmittaa vietävästi! Miksi ihmeessä tuon allergisuuden täytyy periytyä. Minulla ei ole mitään allergioita, miehellä sen sijaan löytyy atopia ja lukuisia allergeeneja. Keväisin siitepölyaikaan mies on kuin Johannes Virolainen, silmät turpoavat ja nenä vuotaa. Silloin täytyy olla tarkkana myös ruokavalioin kanssa. Mutta on se kumma ettei näistä terve äiti sitten peittoa allergista isää näissä perinnöllisyysasioissa.



Meilläpä sataa lunta. Lapset on vieläkin ulkona lumihommissa. Ovat niin hirmuisesti odottaneet lunta. Kohta saisivat tulla iltapalalle.

Huomenna menemme neuvolaan. Piikkiä pyllyyn ja puntariin.

terv peikkoäet ja APJ tasan 3 kk

On tämä palsta ollut välillä suuri henkinen tuki ja myöskin viihdyke, kiitos siitä kuuluu teille!



Eilinen sujui mukavasti, hyvää ruokaa, sauna, hyvää seuraa. Mukava ilta. Miko nukahti klo 20 ja heräsi seuraavan kerran klo 4.30, joten ei ollut pienellä tietoakaan menosta, jota talossa ja pihalla oli..



Viime vuonna juhlimme naapureiden kanssa vuoden vaihtumista. En tuolloin tiennyt olevani raskaana, sillä minulla oli " valekuukautiset" .. Testin tein 15.1, varmana siitä, että nega tulee.. Ajattelin, että elimistö rasituksesta sekaisin ja siitä johtuen myöskin pahaa oloa.. Vaan eipä ei, odotettu plussa tuli. Meidän molempien puhelimissa on vielä viesti, jonka tuolloin miehelle töihin laitoin..Koin kovasti huonoa omaa tuntoa siitä silloin, kun sain tietää olleenikin jo raskaudessa pidemmällä, kun piti, sillä olin käyttänyt alkoholia.. Keskustelin asiasta jopa ammattilaisten kanssa.. Terveeltä tuo pikku mies asiasta huolimatta vaikuttaa..



Mutta nyt mentävä, jatkan huomenna paremmalla ajalla... Hyvää yötä!

Nyt alkaa olla hulinat ohi ja ehtii vähän kirjoittelemaankin.



Joulu oli ja meni. Ihan kotona oltiin oman perheen voimin. Mun äiti oli myös meillä aattoiltaa viettämässä. Isommat pojat saivat taas valtavan määrän lahjoja, leluja, pelejä ja myös vaatetta ihanasti. Pikkuneiti sai uutta vaatetta myös ison pinon ja muutaman vauvalelun ja tietysti oman nuken.



Joulun edellä huomasin että meidän neitokainen onkin aikamoinen kotihiiri, selvästi tyttöä stressasi jos kamalasti oltiin liikekannalla ja iltanukahtaminen oli yhtä tahtojen taistelua. Tosin edelleen iltaisin saa jonkin verran tehdä töitä että saa tytön yöunille. Viimeiset iltatirsat ottaa yleensä aika myöhään n. klo 20 ja yöunille yritän tuossa kymmenen yhdentoista väliin. Eilenkin oli jo ihan väsynyt mutta ei tahtonut uni tulla silmään kun piti huitoa ja heilua kuin heinämies. Kääräisin sitten kapaloon ja sylissä hetkutin niin sammui sitten pienen huudon säestämänä.



Yöt sujuu kivasti, syö kerran tai kaksi mutta nukahtaa aina helposti uudestaan. Kiinteiden mukaantulo ei musta ratkaisevasti ole yönia muuttaneet, ehkäpä eka pätkä on pidempi, joskus saattaa nukkua 6-7h yhtä soittoa mutta joskus taas heräillään kolmen tunnin välein. Päivisinkin on rytmit vielä ihan hakusessa, jossain vaiheessa päivää nukkuu yleensä yhdet n. 2-3h unet ja lisäksi ainakin kahdet n. tunnin unet ja illalla vielä yhdet n. vartin torkut. Laskeskelin että n 15-16h nukkuu vuorokaudesta.



Kiinteitä menee jonkin verran. Selvästi tykkää enemmän hedelmäsoseista kuin kasviksista. Tosin ei nyt olla kasviksista maistettu kun perunaa ja maissia, porkkanaakin testattiin mutta musta aiheutti jonkin verran masuvaivaa niin odotellaan sen kanssa hetki vielä. Päärynä ja vadelmamustikka on suosikkeja. Mä olen nyt antanut kahdesti päivässä eli lounasaikaan syö n. puoli pilttipurkkia ja päivällisaikaan saman verran.



Uutena vuotena oltiin myös ihan kotosalla. Pari kaveriperhettä lapsineen oli myös meillä ja syötiin hyvin ja paukeltiin valtavat määrät raketteja ja paukkuja. Kaikki oli hankkineet jonkin verran mutta yhteensä niitä oli hirveästi. No, lapset tykkäs. Olin kyllä ihan ylpeä kun kaikilla oli suojalasit päässä, myös katsojilla. Peppikin ihaili raketteja lasit päässä kunnes simahti niin laitoin vaunuihin. Siellä neiti nukkui hyvin tyytyväisenä kovassa jyskeessä.



Nyt sitten alkoi uusi vuosi ja uudet kujeet. Tosiaan viimevuonna näihin aikoihin testasin ylllätysplussan ja kesti jonkin aikaa sopeutua tilanteeseen. Oli kyllä ihan toivottu lapsi tulossa mutta tärppäs vaan niin äkkiä etten ehtinyt juuri kuin kissa sanomaan. Nyt sitten pitäisi päästä kesään mennessä kertyneistä kiloista eroon. Tänään meen hakemaan kuukausikortin liikuntakeskukseen joten on pakko käydä. Illalla jo heti spinniin ja tavoitteena olisi käydä ainakin kolme kertaa viikossa liikkumassa. Lisäksi ruokavalioon tulee nyt huima muutos, ajattelin vääntää kolmen viiikon ruokalistan salaatteineen päivineen valmiiksi. Sitten meille ei osteta vaaleaa leipää eikä mitään sokeripommeja. Tavoite olisi päästä ainakin kahdeksasta kilosta eroon maaliskuun loppuun mennessä.



Mutta nyt sitten tarvii joutua pyykin pesuun. Vaippoja innostuin koneella hurauttamaan tytölle ja nyt onkin sitten kestoiltu oikein urakalla. Ohessa vielä yksi kuva pimu uusi vaippa päällä:



http://www.aijaa.com/v.php?i=1386751.jpg



minttupipsa ja peppi 130907

Moikkelis Sissimammat!

Ihan ensiksi Kiitos taas ihanista kuvista Rakkausvauva (Aada on kyllä söpökkä hunajapupu ja nuo silmät...voi että! Maisemakuvat saivat kaipaamaan lunta ja pohjoista vieläkin enemmän. Uskon, että olette nauttineet ihan kybällä), Dumlen Menni on ihana pallero, kuten meidän Oliviakin (ihanat reisimakkarat ja kakkarat myös täällä :) ja varsin taitava tyttö tuo Menni nuoresta iästä huolimatta, meillä ei vieläkään käännytä omatoimisesti :) ja entäs sitten Minttupipsan Peppi varsin villin näköisissä kestovaipoistaan. Ihana ilmestys hänkin kuten kaikki Syyssissi vauvat ovat, mun on aina vaan pakko hehkuttaa. Koittakaahan kestää :)! Piiukin vain uudelleen koeta lähettää kuvia, eiköhän niitä tiedostoja saa pienennettyä (älä kysy miten :))



Meidän uuden vuoden vaihde meni aika rauhallisesti. Olimme siis kaveriperheen luona, jossa meidän lisäksi toinenkin pariskunta lapsineen. Juhlien isännän nelikymppisiä juhlittiin samalla. Olivia jaksoi yllättävän hyvin, vaikka menikin sylistä syliin ja hössääjiä riitti tavallista enemmän. Klo 22 aikoihin käytiin katsomassa ensimmäiset ilotulitukset tyttö vaunuissa mukana, mutta itselläni heräsi ihan hurja suojeluvaisto päälle ja lähdinkin aika nopeasti tytön kanssa sisälle. Nuoriso heilui ihan holtittomasti rakettien ja paukkujen kanssa ja muutenkin mua alkoi ahdistaa se paukuttelu ja räjäyttely. Mä en oikein suoraansanottuna pidä ilotulitteista muutenkaan. Yllättäen myös isot lapset halusivat lähteä mun mukaan sisälle. Kävivät sitten puolen yön aikaan yhden aikuisen kanssa kävely matkan päässä keskustassa katsomassa kaupungin järjestämää ilotulitusta.

Jokatapauksessa ilta ja yö oli mukavia, lähdimme miehen ja Olivian kanssa kotiin klo 2.30, isot tytöt jäivät yökylään. Olivia nukahti klo 24 ja nukkuikin sitten heräämättä aamuun asti, siirrettiin tyttö vain kopasta turvakaukaloon ja siitä suoraan sänkyyn. Eilen Olivia kylläkin nukkui sitten neljän tunnin päikkärit putkeen ja todennäköisesti olisi nukkunut vielä pitempäänkin, ellen olisi jo pikku hiljaa herätellyt. Taisi kuitenkin olla rankka kokemus tuo kyläily.



Minttupipsalla on hyvin samankaltaiset suunnitelmat tämän vuoden varalle kuin itsellänikin. Olsin voinut kirjoittaa ihan samoin sanoin suunnitelmistani liikunnan ja keventämisen suhteen. Eilen illalla pakkasin viimeiset jäljelle jääneet konvehtirasiat miehelle eteiseen valmiiksi, että saa viedä ne työpaikalleen. Nyt loppu mässäily!



Kewalla oli jo parempia uutisia. Toivottavasti tilanne nyt hieman rauhottuisi. Tosiaankin kuvia olisi kiva nähdä, samoin myös Jellonamamin ja Levinian kotikulmilta.



Keittelenpä kahvit ja lähden sitten työntelemään vankkureita.



Nähdään.



Haikarapolska ja Olivia



Ps:Kiva, kun Apinaemokin on taas remmissä mukana.

Kiitos kaikille kun niin ystavallisesti otitte ' uudelleen' vastaan ja takaksin keimeihin tamankin muallimmanmatkaajan...



Meidankin neitinapsa on toisia siskojaan enemman kotihiiri, kylla ma muistan reissanneeni paljon tata enemman noitten edellisten kans? jo autonheilahtelut aiheuttaa ylimaarasia ilmavaivoja...



Kuvia multa ei tanne kaikkien nahtaville ikava kylla tule; on niin ikavia kokemuksia hairikoista, sorit siita!



Mutta nyt tuo nappula heraileekin sopivasti perunamossolleen, annoin jo banaaniakin, mutt siitakin tulee ilmavaivoja, huoh. Myohempaan...



Joten voikaahan kaikki hyvin; ja jos otain listaa laitetaan ma voisin siihen laittaa vaikka nain;



levinia ulkomailta,vm 69, mies 66. Viiden tyton aiti; lapset 92/96/99/03 ja 07 syntyneet. Syyssissi syntynyt 10.09. rv 40, 3150g ja 52cm.

lenkin jälkeen. Olivia jatkaa vielä uniaan terassilla.

Apinaemoko se oli vapaaehtoinen tekemään listaa Syyssisseistä...? Kiva juttu, sellasta olen kaivannut myös minä.

Voisko siinä olla myös sellainen kasvu osuus lähtien syntymäpainosta ja kuukausitarkastuksista? Lokalutuisten listaa kävin joskus vakoilemassa ja mun mielestä aikas hyvä.

Itse kun en ole " tietokone-naisia" kuten tiedätte, niin en tuollaisia hienouksia osaisi luodakaan ;) .



No, mutta jos kävisi pikasuihkussa, kun siihen vielä mahdollisuus.



Haikarapolska ja Olivia

Moikka täältäkin taas,



nukutin juuri Oonan tuohon vaunujen kantokoppaan (sisälle) ja niinhän hän jäi siihen ekaa kertaa peukku suussa... Saas nähdä onko se silti se perinteinen puoli tuntia, minkä hän nukkuu vai saisiko tuo peukku ihmeitä aikaan.



No, peukussa on se huono puoli ainakin, että sitä ei voi näin talvella lussuttaa ulkona vaunuissa. Ja tutista vielä, että kuulin jonkun kertovan, että oli totuttanut vauvansa siihen lisäämällä vähän sokerivettä... (Tuskin itse ihan niin pitkälle menen, mutta se lienee viimeisin keino.)



Minä olen ajatellut, että mieluummin ei peukkua, mutta jos se tutti ei suosiolla kelpaa, en stressaa jos tuo peukku jää. Kaikilla kolmella isommalla on ollut sama tilanne, että eivät ole huolineet tuttia (tai en ole osannut sitä antaa, kun en ole synnärillä suostunut sitä vielä antamaan) ja jossain vaiheessa olen jännännyt, tuleeko vauvasta peukunsyöjä. Mutta ei ole isommista tullut. Saas nähdä mitä Oona päättää!



Mutta nyt hyödyntämään tuo puolituntinen, minkä neiti ehkä armollisesti nukkuu... Miehen syntymäpäivä vielä tänään. Siis hommiin...



apinaemo



ja listaa tässä muodossa:

minä 69, mies 67, lapset t00, p02, t05 ja Oona 070907, mitat oli 54/3590.

asuinpaikka meillä espoo, niinkuin ehkäs jo muistatte...

Arkeen palailu on alkanut meilläkin...mies on ollut jo pian viikon töissä ja jouluruuan ja herkkujen jämät on meilläkin nyt hävitetty kaapeista. Mun on pakko nyt saada nuo inhottavat 6kg painosta pois niin olen tavoitteessani...



Suunnittelemme etelän matkaa kesäkuulle koko perheen voimin ja minun äitinikin lähtee mukaan ylimääräiseksi silmäpariksi...Sonja olisi silloin noin 9kk...Saapahan vähän inspiraatioo tähän kuntoiluun kun on jotain mitä odottaa.



Minäkään en pysty/osaa laittaa kuvia nähtäväksi...oon ihan uuno näissä hommissa...kuvat olen saanut kameralta koneelle, mutta jotenkin en osaa jatkaa siitä eteenpäin...



Risella ja muksutx4

Minä-78, mies -76. Lapset poika-98, tyttö -00, poika -02, tyttö -07.

Eli syyssissimme syntyi 23.9-07. vkolla 41+3, paino/pituus 3520g ja 49cm Ja asumme Tampereella.



Risella

vihdoinkin miten tuo aijaa.com toimii! Ei se ollukaan nin vaikeeta.

Eli rekisteroi ittes ensin ja lataa koneelta kuva; antaa mahdottoman listan osoitteita ja se alin eli jpg on oikea; paina sita ja kopioi ja sitten taalla sivulla paina sita liimauskohtaa (sori kun en tieda noita niin tarkkaan suomeks, mun koneessa ne on toisella kielella)

Eli tassa meidan Ally (10.9.) hiukan pelastyneenahttp://www.aijaa.com/v.php?i=1387565.jpg tosin.

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/27zoc+piiu-.html



Kokeilen tässä, saanko tämän toimimaan..

Kolmannessa kuvassa Mikolla on päällään body, jonka sai kummisetältään joululahjaksi.. Seuraavaksi saa varmaan kitaran.. =)



Heitin tuossa kuusen pihalle, nyt itseasiassa pitäisi imuroida, mutta vanhimmat lapset levittivät monopolin olohuoneen lattialle, joten teen sen hieman myöhemmin.. Hyvä syy siis notkua koneella.. =)



Mikolla on ollut hieman ummetusta pari päivää.. Ehkä tuo luumu pian auttaa. Huomaa heti, että on kärttyisempi. Huomenna olisi neuvola, saapi nähdä miten herra on kasvanut. Tuntuu ainakin jo niin kovin isolta..



Palailen taas..



Piiu ja Miko (23.8)

matkasta palanneena. Ü ihanaa valoa ja aurinkoa oli.



Nyt vain olemme kaikki kipeitä joten lyhyesti vain kommentoin..



KAUNIS tuo Levinian Ally!

Ja peikkoäetille sympatiat allergioista. Ne on niin ikäviä ja omaa mieltä masentavia kun ei oikein mitään itse asialle voi ja pikkuinen niistä kärsii..

Toivottavasti löytyy joitain hyvin sopivia ruokia.



Muutakin oli mitä piti kommentoida mutta palaan myöhemmin..

Eka muutama juttu...



Peikkoäet: Voipi olla pitkällekkin sama juttu, kuin teidän suvussa, mutta mun isä oli tyyliin 185 ja mun veli on jotain samaa pituutta. He vain kasvoivat todella myöhään. Molemmat siellä armeijassa vetäsivät lisää pituutta. Minä olen 165 ja mieheni samaa rataa. Minä olen anoppiani muutaman sentin pidempi. Sen verran, että huomaa, kun vastatusten seisoo. Saapi siis nähdä mitä terkkari sanoo.



Eetun 4kk lekuria mun piti siirtää, kun miehelle tuli viisurin leikkaukseen poriin aika samalle päivälle, mutta vain 10 min myöhempään. En oikein kerkeä juoksemaan täältä poriin. :D Saa sitten nähdä kuinka helposti ne jättävät sinne yöksi, kun papereissa oli, että pitää siihenkin varautua. Saisipahan sitten ainakin kunnon ropit jos tarvetta on...



Mies lähti neidin kanssa puistoon ja Eetu nukkuu tuossa lattialla. Tänään ajattelin siirtää pojan äp laatikosta ihan sänkyyn. On ollut siis sängyssä, mutta laatikossa korokkeella. Meillä on miehen vanha pinnasänky ja ei siis nostettavaa pohjaa... Nyt, kun pojalla tuntuu tulevan ahdasta siellä laatikossa, niin pakko siirtää. Ongelmana on vain, että en yhtään muista minne olen laittanut pinnasuojan.



Tänään keitän pojalle porkkanaa. Ajattelin laittaa jääpaloina pakastimeen, niin ei tarvi kuin ottaa sitten sieltä. Kuinka kauan olette antaneet perunaa ennen, kuin olette lisänneet porkkanan? Vitsit, kun en muista yhtään esikoisen kiinteistä.



Mutta nyt hakemaan kahvia, sitä tuoretta jonka juuri keitin...



vm78 ja Eetu 0809



Meistä listalle:



minä 78 mies 76 lapset t04/03 sekä Sissi Eetu 080907 Syntyi rv 42+1 53cm 3975g py 36,5cm

Sonja kääntyi mahalta selälleen ja selältä mahalleen kun oli lattialla...useammankin kerran...nyt on se eka etappi suoritettu.



vm78...Sonja söi viikon perunaa kun lisäsin siihen porkkanan. Peruna ei sinällään meinannut maistua, mutta porkkanan kanssa kelpaa huomattavasti paremmin.

http://www.aijaa.com/folders.php?act=subfolder&i=362



Katsotaan onnistuinko saamaan sonjan kuvan näkyviin.

Heh heh!! Mies sai Joulupukilta paidan jonka hiassa on nyt sitten neidin purkkaa. Isäntä oli jo sitä ottanut pois, mutta oli vain pureutunut syvemmälle " uriin" . Se on ollut nyt pakastimes ja koitin saada pois, mutta eipäs auttanu... Kiltisti laitoin takasin pakastimeen, että jos vaikka lähtis itellään ;D Antakaahan naiset kuulua hyviä niksejä...