Millä mielellä alkoi tämä vuosi? Oletko iloinen, tyytyväinen, surullinen vai mitä ja miksi?
Kommentit (11)
Ei edes yhtään viestiä kavereilta. Kuka missäkin viettämässä vuoden vaihtumista, minua ei ole mukaan kyselty lasten synnyttyä.
Vierailija:
Ei edes yhtään viestiä kavereilta. Kuka missäkin viettämässä vuoden vaihtumista, minua ei ole mukaan kyselty lasten synnyttyä.
Menkat alko pari tuntia sitten. Olisin niin toivonut vihdoin olevani raskaana. Menkat oli jo kolme päivää myöhässä,joten toiveet ehti jo nousta.
Mies luulee että meillä on kaikki hyvin. Itse olen sinnitellyt hammasta purren nämä pyhät yli etten räjähdä. En jaksa enää tällaista elämää. Puolet elämästäni olen hänelle antanut/uhrannut mutta nyt tuli stoppi. Nytkin jäin lasten kanssa taas kotiin, mies teki niin kuin itse tykkää eli lähti juomaan. Yksi vanha työkaveri laittoi viestin, ei kukaan muu. Olo tosi hyljätty ja yksinäinen. Väsyttää mutta eihän tältä paukkeelta pysty nukkumaan. Onneksi lasten unta ei häiritse!
Erään läheiseni puolesta taas olen järkyttynyt, sillä hänelle tapahtui äskeittäin kauheita :(
Onnellinen, koska meidän avioliitto tuntuu taas toimivan kahden todella raskaan vuoden jälkeen. Olin jo valmis luovuttamaan, mutta nyt näyttää menevän parempaan suuntaan.
Ärtymystä tunnen yhden lapsemme vuoksi, joka on tullut kiittämättömäksi ja vaativaksi, eikä tunnu puhetta ymmärtävän, vaikka ikää on kuitenkin 8 vuotta. Olisin toivonut, että ei tarvitsisi ottaa kovempia otteita ( rajoittaa menemisiä ja takavarikoida tavaroita), mutta ei taida olla enää muita konsteja.
Hölmistynyt olen siksi, että tuttavaperheen miehellä on takana vuosien sivusuhde, ja minä olen pitänyt heidän elämäänsä ja etenkin parisuhdettaan lähes täydellisenä.
Nyt melkein kaikki vieraat lähteneet koteihinsa, yksi mies jonka vaimo lähti jo aiemmin, otti ilmeisesti hieman liikaa ja nukkuu nyt vierashuoneessa. Mieheni, joka myös ottanut jonkin verran boolia, on ärsyttävästi hieman humalassa. Hoilailee jotain ihme biisejä " juu aa mai onli van...." ja muuta " mukavaa" .
Uusi vuosi tuo mukanaan sinänsä positiivisia, mutta jännittäviä muutoksia. Aloitan uudessa työssä oltuani melkein 3 v putkeen kotona ja lapset menevät päiväkotiin. Työssäolo jää lyhyeksi, kun kesällä syntyy kolmas lapsi.
Odotan kaikkea tätä innolla, mutta esim. jaksaminen uudessa työssä raskauden väsyttämänä huolestuttaa hiukan.
Iso positiivinen muutos tapahtuu juuri nyt vuodenvaihteessa. Hyppään vuodeksi pois työelämästä ja otan aikaa vain itselleni ja perheelleni.
En siis odota lasta vaan uuden elämän alkua! Ajattelin juuri katsoessani raketteja, että olen niin onnellinen, kunpa moni muukin saisi tuntea tämän tunteen!
Lähden syksyllä monen kotivuoden jälkeen opiskelemaan, jännittää, pelottaa ja innostaa! Motivaatio on kohdillaan.
Uskon, että vuosi 2008 on loistava, niinkuin edelliset 28-vuotta elämässäni ovat olleet, kivien ja kantojen kautta voittajaksi :)