pitäiskö mennä perheneuvolaan kun lapsella on koulussa ongelmia?
Meillä on lapsi, jolla on koulussa sosiaalisia ongelmia. Pahoja.
Oppimisessa ei ole ongelmia. Minkäänlaisia.
Kotona ei ole ongelmia. Minkäänlaisia. Ei vanhemmilla eikä lapsella eikä koko jengillä perheenä. Jos tota koulua ei olis niin meidän elämä olis aivan ihanaa ja lapsikin vaikuttais ihan unelmalapselta. On sopuisa ja rauhallinen ja kohtelias ja empaattinenkin.
Lapsi on erityislapsi, mutta hoitava taho ei tarjoa mitään seurantaa. Meille sanottiin diagnoosin jälkeen vain, että jos haluatte ja tuntuu vaikeelta niin perheneuvolaan voitte mennä. Ei sitten olla menty, kun paikallisen perheneuvolan sivuilla mainostetaan vain avioerosovittelua, eikä meillä ole semmoiseen tarvetta. Ja kun ne ongelmat on tosiaan siellä koulussa, eikä me minkään neuvolankaan avulla pystytä niitä perheessä ratkaisemaan. ollaan kyllä kelan kuntoutuksessa ja vertaisryhmissä. Vertaisryhmissäkin perheneuvolalle vaan tuhahdetaan. Mutta pitäiskö sitä kuitenkin yrittää, kun muutakaan ei ole?
Kommentit (8)
Aikuisena avun saaminen on paljon hankalampaa.
Onko hän normaaliluokassa? Onko yhtäkään kaveria?
Erityisopettajaa? Kouluavustajaa? Eikös koulussa ilmenevät ongelmat pitäisi ensi sijassa hoitaa koulun väen kanssa, kun kerran koulu on ainoa paikka, jossa ongelmia ilmenee?
Millä tavalla hän on erityislapsi? ADHD? Asperger?
Jos ongelmat ilmenevät koulussa, lähtisin ensin ratkomaan asiaa sitä kautta eli pyytäisin tapaamista koulukuraattorin, psykologin ja opettajan kanssa. Pitäisi miettiä, toimiiko nykyinen luokka vai vaatisiko erityisopetukseen siirtämistä.
Perheneuvolastakin voi toki hakea psykologivastaanottoa. Mutta jos itse koette, että kotona homma toimii, niin sieltä koulustahan se muutos pitäisi ekana saada esiin.
Ongelmat alkoivat oppimisvaikeuksista ja lopuksi tuli itsetuhoisia ajatuksia. Kaikki liittyi siis vaikeuksiin koulussa.
Saimme perheneuvola ajan ja ensimmäisellä käynnillä mukana oli lapsen opettaja, koulupsykologi, kuraattori ja erityisopettaja.
Kartoitettiin ongelmat ja tehtiin toimintasuunnitelma.
Perheen kesken kävimme kerran viikossa perheneuvolassa 2kk ajan. Nyt asiat on kunnossa.
Koulun henkilökunta hoitaa oman osuutensa ja me kotona omamme.
Minkälaisia sosiaalisia ongelmia lapsella on? Millä luokalla hän on? Olen siksi niin kiinnosunut, että itselläni on ekaluokkalainen, jolla ei oppimisvaikeuksia (koulu menee erittäin hyvin), mutta sosiaalisella puolella muiden lasten kanssa on ongelmia. Kävimme perheneuvolassakin, mutta sieltä emme juurikaan apua saatu.
Oppimisessa, kotona eikä muuten mitään ongelmia, vain koulussa tietynlaista agressiivisuutta ym. Meidän kunta ei pysty tarjoamaan näin "lievälle" tapaukselle mitään apua, vaan opettajatkin kehottivat ottamaan yhteyttä perheneuvolaan ja jopa vähän liioittelemaan tilannetta, että pääsisimme sinne kartoittamaan tilannetta.
Olen ollut tyytyväinen, vaikkakin tuntuu, että eniten niissä tapaamisissa olisi tarvittu opettajaa kuin meitä vanhempia. Ongelmat kun tosiaan olivat vain koulussa. Mutta tietysti olimme mielellään mukana ja opettajakin aina välillä.
Nyt tilanne helpottunut ja tuntuu että lapsi onkasvanut tuon vaiheen ohi.
Suosittelen ottamaan apua perheneuvolasta vastaan, on sekin parempi kuin ei mitään.
Kyllähän siellä perheneuvolassa varmaan kannattaa ainakin käydä, eihän se mitään haittaakaan tee.
Oletteko tutustuneet Ben Furmanin Muksuoppiin, jossa ongelmat nähdään vain taitoina, joita vielä ei hallitse?
Meillä on myös erityislapsi (pienryhmäluokassa) jolla ollut sosiaalisia vaikeuksia - lapsi tulistuu helposti ja toiset käyttävät sitä hyväkseen, ärsyttävät tahallaan ja kun lapsi sitten hermostuu ja käy päälle, hänestä tulee syntipukki tietysti.
Nyt tuo on jäänyt kyllä vähemmälle, lapsi on selvästi kasvattanut itsehillintäänsä. Tuota Muksuoppia sovellettiin koulussakin ja hyvin tuloksin.