Parikymppiset esikoisesta haaveilevat vauvakuumeiset...(mutta ei vielä yritystä)

Mulla aivan sama tilanne! Lyhyesti näin: yhdessä parisen vuotta, ensi kesänä häät. Mun opiskelut loppusuoralla mutta vielä kesken, ja miehellä pahasti kesken. Haluan perheeseemme pikkuisen tosi kovasti... mut ihan vielä ei ole aika. Toki kaikki jännittää, kun sitten toinen meistä ainakin opiskelisi ja rahasta voisi olla joskus pulaa.. Mutta omaa äitiäni lainaten: Kaikella on tapana järjestyä.



Nyt sitten tapan aikaa.. Olemme kovasti puhuneet lapsesta, tai useammastakin, sitten joskus. Mutta enpäs arvannut koska kuume iskisi! Viime kesästä on siis kuumeiltu, ja silloin sovittiin yhdessä että jätetään pillerit pois, kumia käytetään yrityksen alkuun asti. Ei sitten ainakaan oo hormoneista kiinni jos ei tärppää..



Meillä yritys alkaa siis 5/08. Pitkät 4kk vielä odotettavana:) Mutta hyvähän se on että mies on ollut tässä vierelläni se " järjen ääni" , ja jarrutellut mua. Nyt sitten ollaan molemmat valmiita, ja toukokuussa alkaa sopiva aika yritykselle. Sitä odotellessa...



Ja eipä tästä tullutkaan niin lyhyesti kerrottu:) vaikka tokkopa tuolla väliä, on pakko päästä purkaa jonnekin... Serkku, hyvä ystäväni.. lähes kaikki tuntuu olevan JUST NYT raskaana. Ja aika tiukkaa tekee olla vieres ja katsoa masuja joka puolella! Toivottavasti pian myös meidän perheenlisäyksen vuoro! :)



Tsemppiä muille yrityksen odottajille



<3:lla tikru

Täälläkin ollaan samassa veneessä. ^^

Eli minä 20 ja mies 25 asutetaan tilavaa rivarikaksiota kolmen kissan kanssa. Ja minulla hirrvittävä vauvva kuume, mut mies on vähän jarruttelemassa. Ehkä ihan hyväkin, mutta olisi se oma esikoinen ihana.. <3

Ei kai tää tilanne tästä mihinkään _ratkaisevasti_ parane, että nyt olisi sopiva aika...

Heips!

Olen 20v neitokainen, joka potee pahaa (erittäin pahaa) vauvakuumetta, mutta mies on jarruna. Ja tehokas jarru onkin. :(

Hän sanoo ettei ole valmis isäksi ja että haluaa nauttia vielä muutaman vuoden elämästä ilman lapsia. Mutta mistä elämästä? Tietokone (pelaaminen) on vallannut hänen elämänsä, ja minä vain luen vauvalehtiä päivät pitkät. Mistä ihmeen elämästä hän puhuu? Kurjuus...

Eli minä 20, mies 21. Yhdessä oltu reilu 4vuotta ja itsellä ollut vauvakuume niin kauan aikaa kuin muistan. Vakavasti ottaen siitä alettiin puhua kesällä. Mutta nyt on yritetty aina silloin tällöin, kun mies pääsi intistä ja itsellä on vielä kirjoitukset edessä. Saa nähdä meneekö läpi. Eli meillä siis yritellään aina silloin tällöin, riippuen fiiliksistä. Siis miehen. Mutta ehkä se voisi jo tästä kierrosta tärpätä.

Minä olen 22-vuotias nainen, opiskelut (todella) pahasti kesken ja mies 29, töissä ja yksi tutkinto, toinen " gradua vaille valmis" . Mies on meillä se jolla on enempi vauvakuume... Mulle riittäisi nuo koirat ja ystävien muksut ihan hyvin ;). Jossain vaiheessa puhuttiin, että jos minä voisin tsempata ja kiriä opiskelut kolmessa vuodessa loppuun, sitten töihin ja äitiyslomalle, mutta ei sekään ihan hyvältä suunnitelmalta tunnu. En välttämättä jaksaisi niin kireää opiskelutahtia, enkä haluaisi haitata nuorten naisten työnsaantia yhtään enempää jättäytymällä tahallani äitiyslomalle heti työpaikan saatuani, en ehkä kehtaisi edes. Haluaisin olla pitkään kotona lasten kanssa, pääseekö sen jälkeen vielä uraan kiinni? Suhde on tuore, mutta tuntuu " oikealta" . Jos jättäisin lasten saamisen siihen, että olen jo kunnolla työelämässä, se venyisi lähemmäs kymmenen vuoden päähän. Ja mies on sanonut, ettei halua isäksi vasta joskus nelikymmpisenä, vaan nuorempana ;D... Minulla ei ole ollut suunnitelmia hankkia lapsia näin pian, mutta viime kuussa oltiin huolimattomia, ja sitten alkoi tuntua, että mahtaako ne kuukautiset tullakaan... Molemmille on aika selvää, että jos raskaaksi tulen, niin aborttia en tekisi, ainakaan jos mitään odottamatonta muutosta esim. omaan terveyteen ei tule. Tuskin tekisin sittenkään, vaikka mies olisikin sitä tyyppiä, joka häipyisi maisemista siinä vaiheessa. No, nyt ne menkat sitten alkoi, mutta niitä odotellessa aloin itsekin vähän innostua vauvasta. Vauvanettisivuja tuli surffattua ja luettu vaikka mitä kantoliinoista ja synnytyksistä ja kestovaipoista. Mieskin on jo katsellut vaikka mitä farmareita (muka koiria varten), ja lasten nimistä puhuttiin eilen. En tiedä miten tässä mahtaa käydä. Näköjään ainakin rekisteröidyin tänne Vauvat-keskustelupalstalle... :D