Toinen synnytys: Oliko kauheampi kuin ensimmäinen?

Olen pienikokoinen ihminen ja minua tutkittiin ekalla kerralla, että mahtuuko lapsi maailmaan normaalisti. Juu, ei mahdu ja kyllä se mahtuu, vaihteli lääkärien mielipiteet.



Ensimmäistä puskin maailmaan neljättä vuorokautta käynnistetyllä synnytyksellä. Ensimmäinen kipulääke lopetti täysin supistukset ja kieltäydyinkin sen vuoksi ottamasta enää lisää. Kalvot puhkaistiin kolmantena päivänä vauhdittamaan hommaa. Avauduin todella hitaasti ja supistukset oli silti mojovia, kunnes lopulta olen 10 cm auki neljäntenä päivänä klo 12. Kätilö kehottaa lopulta että nyt ponnistetaan. Sanoin kätilölle että nyt mulla on ihan loppu voimat, eikö voitaisi leikata? Ei uskonut minua, lopulta ponnistetaan toista tuntia, vauva juuttuu kiinni synnytyskanavaan, imukupilla kiskotaan, ei onnistu ja sitten juostaan sektioon.



En päässyt omin avuin sängystä, joka paikka kamalan kipeä rinnoista alaspäin ja päälle veemäinen yöhoitaja! Neljäntenä päivänä pyysin kankkuun yöksi tukevaa särkylääkettä, että pystyisin kävelemään ja hoitamaan vauvaa. Tämän tädin mielestä en tarvinnut kolmannen päivän jälkeen kipuihin muuta kuin Ketorinia. Kehtasi vielä epäillä, onko mulla lääkkeiden väärinkäyttöä! Onneksi oli mies siinä mulla vielä auttamassa ja piti mun puoliani. Sairaalassa meni 8 päivää. En kotona enää mitään kipulääkkeitä syönyt.



Vauvaparka sai päähänsä valtavan kipeän pahkan, mutta silti ajattelen, että luojan kiitos en ruvennut leikkimään mitään kotisynnytystä. Jos olisin synnyttänyt mummoni tyyliin saunassa, olisi voinut henki lähteä molemmilta.



Toisella kerralla suunniteltu sektio ahtaan lantion vuoksi. Kävelin suihkuun heti seuraavana päivänä ja aloin hoitaa vauvaa. Se oli ihanaa.

Onneksi sentään ehdin synnytyssaliin juuri ennen, kuin oli pakko alkaa ponnistamaan. Kolmas oli vaikein, ponnistus vaihe kesti yli tunnin. Vauvalla (4890g) oli napanuora 4krt. kaulan ympäri, eikä meinannut tulla ulos millään. Olin todella väsynyt tuon synnytyksen jälkeen, enkä olisi heti jaksanut edes vauvaa ottaa syliin.

Kuitenkin kivut siedettäviä, koska en tarvinnut mitään kivunlievitystä.

Esikoinen syntyi nätisti ja siististi kiirellisellä sektiolla.



Toinen hätähätä sektiolla kohdunrepeämisen takia. Ja oli miljoona kertaa kauheampi kokemus

ensimmäinen syntyi normaalisti. Jälkimmäinen oli myös 4700g ja olen tosi pienikokoinen.

Eka synnytys kesti melkein 10 tuntia ja ponnistusvaihe oli liian pitkä.



Toinen synnytys kesti 2½ tuntia ja ponnistusvaihe pari minuuttia. Synnytyksen jälkeen voimat oli tallella ja alapää entisellään...toisin kuin oli ensimmäisen jälkeen.

Kivuliaampi todella, en ehtinyt saada puudutteita mitään. Mutta oli myös 10 tuntia lyhyempi, joten kaikki kävi lopulta niin nopeasti, etten ehtinyt paljoa ihmettelemään. Nopeus oli hyvä juttu! Toisessa oli myös etuna se, että tiesin, mitä tuleman pitää. Tiesin, että alkusupistuksiin ei vielä " kuole" , vaan todelliset kivut on vasta tulossa. Ekassa synnytyksessä uusi kivun taso oli aina suuri järkytys.

toinen helpoin ja nopein ja kolmas sitten oli siltä väliltä.

Eka synnytys kesti noin kahdeksan tuntia, puudutuksena epiduraali. Ponnistusvaihe oli pitkä, kesti noin tunnin. Episiotomia oli kipeä PITKÄÄN. Oli vaikeaa istua, kävellä jne.



Toinen synnytys kesti vajaat viisi tuntia, ei kipulääkitystä. Ponnistusvaihe neljä minuuttia, ei repeämiä, ei epparia. Olin heti ihan kunnossa.

Mitä epänormaalia siinä oli

ja kivuttomampi kuin ensimmäinen :)

Ehdin olla kakkosen syntymää ennen kaksi tuntia kättärillä



Ykkösen kaa meni melkein 10 tuntia ja ponnistus kesti yli tunnin

ennen kuin kolmannen tein. 2 ekaa tuli suht normaalisti, mutta kolmannen synnytys kesti 2 vrk ja oli täys rääkki!

Ekalla kerralla pnnistusvaihe 20 min seuraavalla 4 min, muuten sama aika. Eka oli kamalampi mutta ei yhtään sen kivuliaampi vaikka käynnistettiin. Siis molemmat sattui aivan H........n paljon. Ja ikinä enää tämä nainen Ei synnytä, sterilisaatiolla varmistin asian.

kun mulle ei suostuttu antamaan mitään kivunlievityksiä ja synnytys kesti kuitenkin n 10 tuntia. ponnistus 40min ja ihan helvetin tuskainen (vauva avotarjonassa)

alkanut muutenkin jännittämään synnytys vaikka en ole siitä juuri panikoinut. Mutta nyt kun on viikot kasassa niin kummasti myös perhoset lisääntyy mahaan.

kolmesta oli toinen synnytys.



Eka kesti 8 tuntia ponnistusvaihe 5 minuuttia

toka kesti 2 tuntia ponnistusvaihe 2 minuuttia



ja kolmas, joka oli kipein ja pisin 13 tuntia ja ponnistusvaihe 30 minuuttia.

Toki oma asennoitumiseni kolmanteen oli, et käväsen vain " synnyttämässä" ku edellinenkin tuli niin nopeasti.. Jep, jep niinhän se on. Voi luoja ku se sattu ja tuntu et taju lähtee.. Noo, pikkuhiljaa alkaa vauvakuume taas vaivata;)

Toinen helpompi ja nopeampi, kolmas kaikista helpoin ja nopein.

1. oli helpoin, kesti vain viisi tuntia, vain ilokaasua, en muuta halunnut, ponnistus 29 min. ja episiotomia, joka parantui hyvin hitaasti eli vuoden päästä ei ollut enää tuntemuksia siinä kohtaa.



2. oli toiseksi helpoin, kesti 6 tuntia, vain ilokaasua, en muuta halunnut, ponnistus 16 min. ja pieni episiotomia, joka parantui aika pian.



3. oli vaikein, kesti 12 tuntia, ilokaasua, kohdunkaulan puudute, ponnistus 11 min. ja pari pientä repeämää. Vaikeinta oli hidas edistyminen, kun oli aiemmat nopeammat kokemukset. Supistuksia supistusten perään, muttei tuttua nopeaa avautumista. Hidas rääkki iltapäivästä seuraavaan aamuun. Ja ponnistaessa vauvasta tuntuivat kaikki mahdolliset kohdat kovasti, vaikka oli pienin lapseni =) Episiotomia olisi ehkä ollut paikallaan fysiologisten seikkojeni :) vuoksi, niin ei olisi ollut noin työlästä. Kun ei veny, niin ei veny :) Mutta taitava kätilö taisi olla, kun kahdella minirepeämällä pärjättiin ja istuminen ei ole tuntunut missään eli paraneminen nopeaa.