Kokemuksia abortista?

K: Entä jos äidin henki on vaarassa?

V: Tällaisia erittäin valitettavia tapauksia todellakin on jonkin verran. Näissä tosin usein onkin kyse siitä että joko molemmat kuolevat tai ¿vain¿ lapsi. Esimerkiksi kohdunulkoisessa raskaudessa lapsen eloonjäämisen mahdollisuutta ei ole, mutta äidin henki vaarantuu raskauden jatkuessa. Abortti saattaa tällöin olla ainoa vaihtoehto (näitä tapauksia ei välttämättä tilastoida varsinaisina abortteina). Tällaisia tilanteita varten ei kuitenkaan tarvita nykyisen kaltaista aborttilakia.



Ja mitä tulee siihen, että nuori tyttö raskaana, niin ainakin minä tukisin ja auttaisin vauvan hoidossa. Niin luulisi jokaisen rakastavan äidin tekevän.

ÄLKÄÄ hyvät ihmiset menkö mukaan tollasten hihuleiden ajatusmaailmaan..

Kuinka joku ikinä pystyy tekemään lapsia, jos ajattelee; jos yksi lapsi kuolee, monta jää? Entä jos meneekin kaksi lasta? jne



.

että kierukkaa käyttävät tekevät joka kuukausi pienimuotoisen murhan, kun hedelmöittynyt munsaolu ei pääse kiinnittymään.

ja mikään ei saa minua hyväksymään niitä

Ei kaduta, oikea ratkaisu oli.

että yksi lapsi on ja odotan nyt toista.



Abortti ei harmita yhtään, koska mies oli väärä ja en olisi siten tavannut nykyistä rakastani, jonka kanssa olen naimisissa ja elän hyvää elämää.



Abortti on joskus ainoa ratkaisu. Mies pääsee aina helpolla....

simppeli juttu, pari kertaa sen jälkeen miettinyt millainen lapsi olisi nyt. Ei suuria syyllisyyden tunteita.

Kuinka usein abortti käy mielessä?

Itselläni kun asia palailee mieleen tosi usein, mun lapsi on nyt 8 kuukautta. Mietin, että lakkaanko koskaan miettimästä, että mitä olen mennyt tekemään, vaikka järjellä ajateltuna abortti olikin oikea vaihtoehto.

Noin mäkin ajattelen.

silloinen mieheni ei halunnut perustaa perhettä ja itsekin olin epävarma. Nyt minulla on kaksi ihanaa lasta, eikä asia ole elämääni pilannut, se oli silloin oikea ratkaisu. Jos nykyinen ehkäisyni pettäisi tekisin varmasti abortin.

n.10v sitten parikymppisenä. Yksin olisin lapsen joutunut kasvattamaan, opinnot kesken ym. Kaavinta epäonnistui, viikon päästä siitä nousi yli 40asteen kuume ja takaisin lääkäriin, sikiö oli edelleen kohdussa -> uusi kaavinta ja antibiootit..

Kävin asian tuolloin läpi ja ei ole kaduttanut vaikka joskus on mielessä käynyt. Nykyisin olen naimisissa ja lapsia, ja olen ajatellut että jos en olisi tuolloin tehnyt aborttia niin olisin jäänyt ilman nykyistä onnellista elämää.

ja mies voi vain kohauttaa olkapäitään ja kieltää isyyden.

Teetin lääkkeellisen keskeytyksen, se oli rv9. Ei harmita eikä kaduta, silloinen miesystävä ei ollut alkuunkaan kiinnostunut isyydestä, voivotteli vaan kurjaa kohtaloaan kun kävi näin.



Heitin myös miehen ulos elämästäni. Eikä kaduta sekään. Aikaa tästä on nelisen vuotta.



Mielestäni tilanne on parempi näin, joskin yksin arjen pyörittäminen yksillä tuloilla on tiukahkoa.



Sain lähetteeen sairaalaan terveyskeskuksesta sosiaalisin perustein. Seuraavalla viikolla sain sairaalassa raskauden keskeyttävän pillerin ultraäänitutkimuksen jälkeen. Menin yöksi kotiin, mutta kohtu tyhjenikin yllättäen jo yöllä. Aamulla kävin taas sairaalassa jossa asia todettiin tapahtuneeksi. Muutama päivä sairaslomaa ja sillä selvä.



Itse toimenpiteenä abortti oli aika helppo, kivut olivat lähinnä kuukautiskipuja eikä se alkion tai sikiön näkeminenkään isommin pelästyttänyt. Joksikin aikaa tuli vaan sellainen olo että näin se joskus on, olemme kaikki väärässä paikassa ja väärään aikaan.

kaavinnalla ja ihan hyvin meni, on toimituksena sellainen, ettei siitä kukaan ehkäisykeinoa halua. En ole katunut, koska se ei mitään hyödytä. Nyt yksi lapsi ja kaikki hyvin:)

tehdastyöläisiä=)