Avaudu, rehellisesti.

Tulee mieleen, että onpa tosi kamala tilanne tolle naiselle, ja käy sääliksi, että on tollainen mies sattunut kohdalle. Kuitenkin aattelen, että varmaan on kuitenkin onnellinen syntyvästä lapsesta, ja toivon, että pärjää naisenergialla lapsen kanssa ja kaikki menee hyvin. Mulla ei ainakaan tule mieleen mitään negatiivista tollasesta päätöksestä. Miehetkin tietävät, että seksistä voi AINA seurata raskaus, eikä kellään ole koskaan oikeutta koettaa painostaa toista ihmistä tappamaan lapsensa.

jos mies on sanonut ettei osallistu mihinkään mitenkään vaan pesee kätensä koko jutusta.

Jos äiti päättää pitää lapsen, niin minusta ihan ok kaikin puolin, paitsi jos alkaa kiristää isältä elatusmaksuja.

Ja ajankäyttö omiin juttuihin lienee rajoitettua aika pitkään.



Vaikka ei se elämä isälläkään maustettuna välttämättä herkkua ole. Jos tuleva äiti haluaa pitää lapsen ja lapsi syntyy rakastavaan kotiin niin eikös kaikki ole hyvin?



Ja onhan paljon sinkkuäitejäkin, tietoisesti ns. yksin lapsen saaneita. Eikä heistäkään ole sen kummempaa mielipidettä kuin että rohkeaan ja vaativaan urakkaan ovat ryhtyneet.

Kyllä mieskin tietää että jokainen akti voi johtaa raskauteen ehkäisystä huolimatta. Raskauden toteaminen ja tajuaminen on kuitenkin miehelle ja naiselle ihan eri juttu ja kokemus.

Tietty kunta voi maksaa ruokot, mutta aika epäreilua jos ja kun toinen osapuoli pääsee kuin koira veräjästä...

Vierailija:

jos mies on sanonut ettei osallistu mihinkään mitenkään vaan pesee kätensä koko jutusta.

Jos äiti päättää pitää lapsen, niin minusta ihan ok kaikin puolin, paitsi jos alkaa kiristää isältä elatusmaksuja.

harva tällainen äiti on itse kasvanut ilman isää! Se on yhtä helvettiä!

Kysyn uteliaisuuttani. Olisi ehkä hyvä kuulla.

ja kyllä mietin todella paljon tuota lapsen asemaa.

Se onkin ainut asia, mikä huolestuttaa ja surettaakin välillä.

Saako lapseni koskaan oppia tuntemaan isän puolen sukua ?

Kokeeko hän sen kovin raskaasti ?

Isä ilmoitti raskauden kuultuaan ettei ota osaa mihinkään ja sanoin etten vaadikkaan mitään. Isyyttä ei olla selvitetty, annan ajan kulua ja katson miten sitten kun lapsi on isompi. En tahdo kenenkään elämää lähteä sotkemaan ja aiheuttamaan vahinkoa. Tein ratkaisun tuolla perusteella, enkä tunne tarvetta alkaa isältä vaatimaan mitään.

Toivon hartaasti että aika tuo ratkaisun lapsen oikeuksiin nähden ja tilanne ratkeaa ilman että kenenkään elämä musertuu.

Oma isäni ei välitä, isäpuoli vähän liikaakin =/



Itse olen nyt siinä tilassa että tämä avioliitto vetelee viimeisiään, mutta lasten vuoksi jään tähän liittoon vaikka rakkautta ei olekaan (minun puolelta), sillä mieluummin itse kärsin kuin annan lasten kärsiä.



Minusta on suuri riski etsiä uutta miestä kun on lapsia ennestään. Näitä sairata kun näyttää olevan vähän liikaa!

Kyvyttömyys löytää rinnalleen sopivaa miestä, kyvyttömyys luottaa mieheen, riskit saada isäpuoleksi joku kamala henkilö..



.. siis en halua loukata sinua, anteeksi. Olen itse kokenut saman ja kärsin samanlaisista ongelmista.

Äitiä pidän ehkä vähän itsekkäänä.

Olen läheltä seurannut yhden isättömän lapsen elämää ja kyllä siinä pienen ihmisen puolesta sydän särkyy kun esim. jääkiekkotreeneissä on isä-poika otteluita, muut lapset puhuvat isistään yms.

n. On surullista, että kaikki eivät kanna vastuuta teoistaan. Arvostan niitä naisia kovasti, jotka ovat vaikeista olosuhteista huolimatta valinneet pitävänsä lapsen. (Ja toki arvostan myös vastuunsa kantavia miehiä.)



Ja kun kysytään sitten näiltä kovia kokeneilta yksinäisten äitien lapsilta, että olisitko mielummin kuollut, niin eiköhän suurin osa valitse kuitenkin elämän...vaikeista kohtaloista ja rankasta elämästä huolimatta.

Mies joka on lapsen isä (nykyään olemme asuneet avoliitossa jo useita vuosia) oli sanonut monet kerrat ettei halua lasta. Saadessani tietää raskaudesta, oli mies viikkoa aiemmin lähtenyt yllättäen ongelmallisen ex:änsä luo. Olin jo päättänyt unohtaa koko miehen (tämän ex:än takia) ja harkitsin jopa etten kerro hänelle koko lapsesta.



Mies sitten tulikin yllättäen käymään luonani ja kertoi miten ex oli hänet puhuttanut luokseen (oli tullut kaupungilla vastaan ja uhannut itsemurhan teolla, ellei mies tule hänen luokseen).



Kerroin miehelle raskaudestani ja etten tee aborttia (olin jo suhteemme aikana kertonut, etten ikinä voisi tehdä aborttia). Kerroin myös miehelle, että hän saa vapaasti lähteä ja hänen ei tarvitse pitää lapseen mitään yhteyttä ellei niin halua tehdä.



Mies kuitenkin päätti jatkaa elämäänsä minun kanssani ja tulevan lapsensa kanssa. Soitti minulle kahden päivän päästä illalla. Kysyi huolinko hänet luokseni, jos hän nyt ottaa tavaransa mukaan ja saapuu taksilla pihaani. Ex:älle jättää kirjeen pöydälle (ei olisi päässyt lähtemään mikäli ex olisi ollut paikalla, tai silloin olisi ainakin tarvittu myös poliisit paikalle) jossa kertoo ettei enää palaa vaikka millä uhkailisi.



No ex kävi kyllä monta kertaa portin pielessä odottelemassa, josko mies tulisi ulos talosta ja seurasi miestä (usean tunnin ajan) pari kertaa törmätessään häneen kaupungilla. Viimeiset tekstiviestit tältä ex:ältä miehelleni tulivat loppu raskauden aikana. Soittoja ei tullut kovin kauaa, koska mieheni antoi oman numeronsa minulle käyttöön ja otti itse uuden. Minä vastasin noihin ex:än puheluihin, mutta minulle hän ei ikinä puhunut montaakaan sanaa, vain " anna xxx:lle, anna xxx:lle" " älä vastaile toisen puhelimeen" ym..